ania's korut

Suu messingillä

2012-01-31T23:02:00.001+02:00

- Hymyillä, olla onnellinen -

Persoonallisista, siis ei-täydellisenkauniista, noin yksitoistamillisistä makeanvedenhelmistä tehty kaulakoru, jonka keskuskivenä taide- ja korusepän messinkilusikasta tekemä riipus - siinä on hillotkin valmiina.

Korun crimpit ja crimpin suojat ovat kultadubleeta, samoin lukko ja lukon vastakappale. Hopeaa itse työstäneenä tuntui rajoittavalta, kun jouduin käyttämään valmiita renkaita, ja lukoksi valikoitui valmis pieni jousilukko (joitten valikoima laatikossani on mitätön) enkä voinut esim. tehdä niitä itse.

Riipus kumahtelee hauskanontosti kaulalla. Parempi niin kuin että ontto ääni tulisi vähän ylempää. Päästä.

Tiilenpunaista

2012-01-27T08:54:00.000+02:00

Olen kuullut sanottavan, että punaiset villasukat olisivat erityisen lämpöiset - onhan punainen lämmin väri.
Ihan punaista en ole neulonut, enkä sukkia, mutta melkein: tiilenpunaiset nilkkikset. Tiilenpunainen on kaunis väri. Lämmin sekin.

- Reipasta viikonvaihdetta!
Toivottavasti ohjelmassa muutakin kuin lumitöitä. -

Lunta

2012-01-24T06:23:00.000+02:00

Ei muuta.

Musta lammas

2012-01-19T09:21:00.000+02:00

Helsinkiin on tullut talvi! Lunta on sen verran, että on talvisen kaunista. Säätiedotuksen mukaan pyryttäisi ainakin ensi viikon alkuun pieniä taukoja lukuunottamatta. Kunhan nyt pysyisi kuitenkin kohtuudessa, kinosten korkeus. Alkutalven lämpöasteissa ja vesisateessa talsiessa huvitti kaikki neulomani villajutut. No, nyt niitä pääsee käyttämään.

Huiskasen tähän vielä viimeiset kämmekkäät (nilkkiksiä tosin riittää):

- En ole tehnyt nappeja itse. -

Ovelat ovaalit

2012-01-13T17:57:00.000+02:00

Isoja makeanvedenriisejä (voiko noin 15-millisiä helmiä kutsua riiseiksi? Perunoita?), vuorikristalliovaali ja hopeisia verkkohelmiä sekä pieniä hopeariisejä linkitettynä ketjuksi. Ensimmäistä kertaa olen laittanut koruuni hopeisen magneettilukon. Kiva nähdä, ketä vedän puoleeni ;)

- Hyvää tammikuista viikonloppua! Pääkaupunkiseudulle on luvattu lisää lunta. -

Palmikkosukat

2012-01-12T16:48:00.000+02:00

Tämä postaus on Ninalle, lukijalle, joka tiedusteli edellisen postauksen kuvassa vilahtaneen valkoisen palmikkosukan ohjetta. Sukat olen neulonut ihan perussukkaohjeen mukaan. Yksityiskohtaista ohjetta ei ole antaa, mutta laitan joitain tietoja ylös. Sukat ovat viime syksyn satoa. Niitä on käytetty paljon ja pesty, siitä nukkaantuminen ja nuhraantuminen. Huomautan edelleenkin, etten todellakaan ole mikään neulontaekspertti.

Lanka 7 Veljestä ja puikot suosituksen mukaan 3 1/2. Neulottu 36-numeroiseen jalkaani (josko laskeskelet kerroksien/palmikkokierteitten märää). Neulon kantalappuun yleisistä ohjeista poiketen pari ylimääräistä kerrosta. Sukka istuu paremmin jalkaani.

"Nilkkikset"

2012-01-07T12:40:00.000+02:00

Yhtä näppärät kuin kämmekkäät, ovat säärystimet, nilkanlämmittimet "nilkkikset". Viileällä lattialla tarkenee halutessaan paljasjaloinkin, kun on rullannut lämmittimet nilkkoihin sykkyrälle. Mun mielestäni nilkkikset ovat myös kivemmat "yösukkina" kuin oikeat sukat. Tuntuu kuin olisi paljasjaloin vaikkei ookkaa.

Erityisesti tykkään säärystinmallista, jossa neule jatkuu nilkkaresorin (tärkeä, että pysyvät jalassa) jälkeen ja levenee jalan päälle roopesetämäisesti. Omani olen neulonut nelosen sukkapuikoilla (resorit ohuemmilla), 12 s puikoille ja pituutta yli polven, niin riittää rullattavaa. Maailman helpoin neulontatyö! Pohkeellisemmat voivat lisätä ja vähentää silmukoita työn edetessä tarpeen ja halutun muodon mukaan. Itse pärjään tällaisilla resorien muotoilemilla suorilla pötkylöillä.

(Kuvissa mulla on villasukat nilkkisten alla ihan häveliäisyyssyistä. Varpaani - ja kantapääni - ovat kyllä ihan edustuskuntoiset kiitos uuden jalkarasvalöytöni. Säästän teidät nyt kuitenkin ihastelemasta.)

- Ulkona on pikkupakkanen ja lunta. Hyvää viikonloppua! -

Loppui joulunaika

2012-01-06T07:09:00.000+02:00

Vähäiset joulukoristeet, kuten ne DIY-paperitähtöset, on korjattu säilöön. Vai pitäisikö ne heittää pois pölyä keräämästä ja tehdä ensi jouluna uudet? Tai ne voisi huputtaa tai jotain. Siis siellä säilössä. En tykkää kertakäyttöjutuista. Olisiko pitänyt ajatella tätä ennen kuin rupesin askartelemaan? Toisaalta, ne on paperia ja voidaan polttaa. Ei kuitenkaan meillä kotona, kun ei ole tulisijaa.

Joka vanhoja muistelee, sitä tikulla silmään ...ja sitä molempiin, joka unohtaa. Esittelen nyt siis yhden joulukorun, jonka "tein" itselleni yhteen jouluiseen tilaisuuteen. Tein korviksetkin, mutta niistä ei ole kuvaa.

Pieni, noin 7-millinen kulkunen hopeaketjussa (ja samanlaiset niissä korviksissa). Kulkunen on niin pieni ja siro, etten tuntenut itseäni miksikään jouluporoksi se kaulassa. Helisevät hennosti ja ovat suloiset kuin mitkä. Kulkuset eivät ole hopeaa. Noup! Ne on aitoa rihkamaa, jotain metallia kuitenkin. Ostin niitä joulun alla yksiin työjuttuihin ison pussillisen kirjakaupasta. Siellä ne oli joulupakkaustarvikkeitten vieressä ja mun mielestäni rihkamaksi tosi nätit. En ole saanut mitään reaktioita muutamasta käyttökerrasta, mutta en ole esim. nikkelille allerginen. Ja korvistapit tein hopeasta.

Kulkunen, tossa vähän alempana.

- Loppiaista! -

Helmimollukoita ja hyviä lupauksia

2012-01-03T18:43:00.000+02:00

Kaikilla on uusi vuosi varmaan alkanut kivasti ja jatkuu niin edelleenkin ...hmmm kolmas päivä - lupauksineen tai ilman. Onhan se kiva ja mahdollisesti myös tarpeellistakin edes kerran vuodessa pysähtyä ajattelemaan jos ei elämäänsä niin oloansa ja ehkä vähän skarppaamaan joissakin kohdin.

Olen ollut karkkilakossa (koskee myös makeita leivonnaisia) yli kaksi kuukautta (ei ole ollut ollenkaan vaikeaa*) ja jatkan ...niin kauan kuin tuntuu siltä. Selvisin joulusta täysin puhtain paperein, mutta joulunalusviikolla *Ruotsin-laivan jälkkäripöydässä lipsasin ihan pikkuisen vaikka tarkoitus oli vain juustoja... Laittavat Dajm-kakkua juustojen viereen! Ei oo mun vika ;) Ja mun mielestäni marmelaadikuutiot ovat marjoja ja hedelmiä eikä karkkia. Tai oli sillä hetkellä. Heikko luonne, heikko luonne. Tänä aamuna katselin töissä kahvinhakureissulla tarjolla olleita herkkuviinereitä pienesti vasemmalla silmällä ja otin hedelmälaatikosta kiivin.

Kyseessä ei ole laihduttaminen vaan terveelliset ruokailu- ja elämäntavat, joista viimemainittuihin sisältyy mm. lupaus nukkua enemmän kuin ne totutut viisi, välillä vain kolmekin tuntia (neuloo illalla, neuloo aamulla). Empiirisen tutkimukseni mukaan jokainen valvottu tunti näkyy naamassa. Ei nuoruuden hehkuna vaan ryppyinä, harmautena, sameina silminä. Hyi.

Mites sinä?
. . .

Helsinkiin satoi eilen ensilumi, tänään se oli jo loskana maassa, ja huomiseksi on luvattu taas yksi myrsky. Vettä ja räntää ja kaakkoistuulta. Meillä tuulee silloin viistosti mereltä päin.

Mun piti kuvata teille kaikki mun keskeneräiset koruprojektit (ketä oikeesti kiinnostaa), mutta innostuinkin tekemään valmiiksi yhden kesken jääneen. Rannekoru, jossa hopeinen kuningasketjumuunnos "kolme lenkkiä kahden sijaan" ja valkoisia hassuja makeanvedenhelmimollukoita. Lukko valkokullattua hopeaa.

- Oikein hyvää alkanutta vuotta kaikille! -

Hyvää Uutta Vuotta!

2011-12-31T17:53:00.000+02:00

...kaikille blogivierailijoille! Ja onnea Helsingille, maailman designpääkaupungille 2012.
Mielenkiinnolla odotan vuoden antia. Tästä voi aloittaa: LUX Helsinki.

Välipäivien välipalat

2011-12-27T14:57:00.001+02:00

Juhlat on juhlittu, arki astuu saappaisiin.

Ainainen harmaus ja surkeat kuvausvalot eivät ole inspiroineet kuvaamaan yhtikäs mitään. Keräsin alle kuvia joistakin kauan sitten tekemistäni kivettömistä hopeasormuksista siltä varalta, että eräs herttainen nuori nainen tulisi niitä katsomaan. Terveisiä T ja kiitos ystävällisestä palvelusta!

Sormuksia - enkä kauhean paljon muitakaan koruja - en ole tehnyt pitkään aikaan. Neulominen kiinnostaa edelleenkin enemmän. Banneri pitäisi kai päivittää ;)

- Vielä muutama päivä aikaa priorisoida uudenvuodenlupauksiaan -

Joulurauhaa

2011-12-23T08:04:00.000+02:00

Sangre de Toro

2011-12-15T17:36:00.000+02:00

Tänä syksynä olen vaatekaupoissa kierrellessäni törmännyt asusteisiin, joitten väriksi myyjä on maininnut veren. Joo ihan siis veri. Sellainen tumman viinin väri, mustan punainen - ei kuitenkaan perus viininpunainen, joka taas tuntuu olevan tämänvuotisten pikkujoulujen ykkösväri. Tykkään siitäkin, mutta se ei ole mulle. Erityisesti miehille on tarjolla esim. veren värisiä nahkavöitä ja kenkiä. Kauhean houkuttelevaltahan tuo veri ei värin nimenä tunnu. Siitä huolimatta tunnustaudun verenhimoiseksi: mulle kans. Kirkkaissa väreissä en niinkään viihdy, mutta tuo veren väri on niin tumma ja hienostunut, ettei se oikeasti ole väri vain ainoastaan vihjaus, aavistus - melkein pelkkä tunne.

Laatikoista löytyi kauan jemmattuja karkeasti viistehiottuja granaatteja, pieniä pyöreitä, sileitä granaattihelmiä sekä rhodoliittigranaatteja - syntyi Sangre de Toro, härän veri (espanjalainen punaviini). Rannekorussa on lisäksi korallia, jaspis, vaaleansininen kristalli ja rouhea labradoriittikolikko, jonka ympärille tein hopeavanteen.

Kuvien värit on taas miten sattuu johtuen eri päiville sattuneista kuvauksista. Enkä niin millään jaksa säätää.

- Iso möhkäle oikealla on hyvin tummanpunainen granaatti vaikka kuvassa näyttää ihan mustalta.
Siitä vasemmalle rhodoliittigranaatteja ja vasemmanpuoleisin koralli. -

- Impressionjaspisneliö -

- Labradoriittikolikko -

- Jaksamista tämän pimeyden keskelle -

Lucian päivänä

2011-12-13T05:00:00.000+02:00

Valoa Lucian päivään!

Kiitos kaikille kivoista viesteistä ja posteista. Niistä tulee niin hyvä mieli (en kyllä yleensäkään mikään surupusero ole).
Laiskana en ole ollut, mutta mitään uutta en ole saanut kuvattua.

Kaiken kiireen ja hälinän keskellä - rauhallinen hetki tuikkujen tuikkeessa.

- Kiireettömiä joulunaluspäiviä toivotellen -

Lasiriipus

2011-12-05T12:33:00.001+02:00

- kuvakoru -

Tasaisin väliajoin saan kyselyjä parisen vuotta sitten tekemistäni lasiriipuskoruista. Ne olivat silloin suosittuja. Kaikki koruilijat tekivät niitä, ja näin niitä myytävän myös korumessuilla. Omat tarvikkeeni ostin jostain kotimaisesta nettikaupasta enkä sittemmin ole tarvikkeisiin törmännyt (en kyllä ole etsinytkään). Ainoa harmi tekemissäni koruissa on, että jouduin käyttämään hopeoitua ripustinta, koska en mistään aitohopeista silloin löytänyt. Jos nyt tekisin korun, tekisin ripustimen hopeasta itse. Muutaman riipuksen olen tehnyt uusiksi. Joko lakka/liima on ollut huonosti laitettu, kulunut pois tai muuten vaan koru on ottanut kosteutta, ja kuvasta on tullut ruman näköinen. Samoin hopeoidun korunosan pinta on kulunut.

Jos joku osaisi neuvoa tarvikkeitten ostopaikkoja muille lukijoille, kommenttiboksi on avoin! Itse voisin kuvitella noita lasineliöitä myytävän askartelutarvikekaupoissa korutarvikekaupoista kun en äkkietsimisellä löytänyt.

Viimeksi eilen sain tiedustelun sähköpostiini ja kaivoin esille vuodenaikaan (paitsi, että ne oikeat hiutaleet puuttuvat vieläkin) sopivan riipuksen. Tämä on hyvin säilynyt - käyttö kun on sesonkiluonteista:

Lumihiutaleita hiljalleen

2011-12-02T14:26:00.001+02:00

...sataa maahan lumivalkoiseen.

Vaan ei ole lunta, ei. Valkovaippaa odotellessa: Muutama vuosi sitten useissa blogeissa esiteltiin kauniita, paperista itse tehtyjä joulutähtiä. En tiedä, kenen idea ja keksintö nämä tähtöset alunperin ovat, mutta kiitos vaan kovasti helposta ja näppärästä askarteluvinkistä. Omani olen saanut aikaiseksi tehdä vasta nyt.

Meillä ei kauheasti joulukoristella, mutta nämä kivat tähtöset sopivat kotiimme hyvin. Vähän sovelsin ja tein muutaman tähden kuvioidusta paperista. Printtasin papereitten molemmille puolille lumihiutaleita, pieniä rusetteja ja joulutervehdyksen ennen leikkaamista. Jos olisi oikeasti aikaa, näistä saisi tehtyä vaikka kuinka persoonallisia. Ehkä ensi jouluksi sitten. Lisäsin myös tähden alimpaan sakaraan muovikristalliriipuksen. Muovi on kevyenä hyvä materiaali tähän tarkoitukseen. Mikäänhän ei estä laittamasta oikeita kristalleja niin halutessaan tai vaikka helmiä.

..:

- Hyvää viikonloppua ja tulevaa Itsenäisyyspäivää! -

Bella pien'

2011-11-23T16:43:00.000+02:00

Enni-Cotoni sai viisveelahjaksi hopeisen nimilaatan. Tein samanlaisen myös vasta ensitassahtelujaan ottavalle pienelle Bellalle, jolle toivotan elämäniloisia, leikkisiä päiviä ja vuosia perheensä parissa.

- Kuukausi jouluun. Mukavia jouluvalmisteluja kaikille! -

Kärlek

2011-11-18T21:49:00.001+02:00

Mustien sukanvarsien jälkeen voi vähän hempeillä, eiks. Ei enää olla mustasukkaisia.

Koruillessa tulee tehtyä kaikenlaisia kokeiluja ja mallauksia ja laatikkoon jää milloin minkäkinlaisia korunosia. Muutaman vuoden takaisesta tilauskorusta jäi lehden muotoon kuperrettu hopeaosa punsseloituine teksteineen. Hopeariipuksen sisäpuoli on hiottu mattapintaiseksi ja siihen sopii mielestäni hyvin pisaran muotoinen Swarovskin kristalli.

Hopeaosa on säilynyt hyvin, hopea ei ole tummunut - eikä rakkaus ruostunut.

- Näissä tunnelmissa, hyvää viikonloppua -

Sukat makkaralla

2011-11-15T21:25:00.001+02:00

Olen nyt sopinut itseni kanssa, etten pyytele anteeksi näitä villaisia juttuja. Ei tää ikuisesti kestä, mutta neuleita valmistuu (enkä kaikkia esittele) edelleen hämärinä iltoina, ja tosi kiva on, jos joku siellä inspiroituu ja innostuu. Kiitos kaikille kiitoksista. Arvostan kaikkia käden taitoja, ja ilahduttavaa on, että itse neulotut vaatteet ja asusteet on tänä päivänä salonkikelpoisia ja supermuodikkaita.

Vaikka kumisaappaissani on aika kapeat varret, ne silti vähän 'hölskyy ja paukkuu'. Saappaisiin mahtuu tietenkin villasukka, mutta olen lisäksi neulonut säärystimet, saapassäärystimet, jotka voi taittaa saappaan reunan yli. Idea ei tietenkään ole omani. Tiedän, että kyseisiin saappaisiin on saatavissa ihan omia logollisia versioita ja fleece-sukkia. Mä meen omilla.

Neuloin tällaiset fyllit tyttärelleni viime syksynä (meill on samanlaiset kumpparit) ja hyviksi todettuina halusin sellaiset myös itselleni. Kannattaa tehdä sen verran naftit, että pysyvät napakasti paikoillaan.

"Poolo"

2011-11-11T19:30:00.001+02:00

Aiemmassa Baby-alpakkaa- ja Mulberry-silkkiä-postauksessa hymisemäni langat ovat päässeet neuleisiin. Ei siis vielä kaikki, mutta aloittanut olen. Ensimmäisenä neuloin vaaleasta beigestä malliltaan yksinkertaisen kaulurin, joka on osaksi kaksinkertainen. Käytännössä kauluri on nelinkertainen, kun tuubin taittaa vielä alas. Neule on niin ohutta ja kivasti laskeutuvaa, ettei näytä eikä tunnu tönköltä. Kun tulee oikeasti kylmä, puen kaulaani ensin silkkisen kaulahuivin, päälle tämän silkki-alpakkakaulurin ja uskokaa vaan, kieputan päälle vielä paksun kaulahuivin tai kaulurinkin. Päästä ei ole niin väliä, mutta kaula ei saa palella - eikä kädet.

Käyttämäni lanka on niin ohutta, että neuloin sen kaksinkertaisena (tässä lienee selitys hiukka epätasaiselle käsialalle) kolmosen puikoilla. Muuten ei ikinä olisi tullut valmista. Lanka on kai tarkoitettu yksinkertaisena keveisiin pitsimäisiin neuleisiin. Sellaisia en osaa tehdä eikä ne ole mun juttuni.

Kauluria voi käyttää kuten kuvassa 'poolona' tai vetää ensin kapeampi pää nurinpäin kaulaan ja antaen leveämmäm osan laskeutua väljästi sen päälle. Olihan selitys, eikä jälkimmäisestä kuvaakaan ole :(

- Savukvartseja -

Lahjottu

2011-11-09T22:45:00.000+02:00

Coton-tyttö täytti viisvee ja sai uuden, hopeisen nimilaatan pantaansa. Blogiystäväni Rilla teki kesämmällä suloiselle Sulolle kivan nimilaatan, ja ajattelin jo silloin, että ideaa voisi luvalla lainata. Tarkoitukseni oli laittaa myös pieni hopeinen luu laatan somisteeksi - vaan enpä löydä kätköistäni (tiedän, että siellä jossain on). Lisään kun löydän tai ostan uuden.

- Kuvaa on manipuloitu hopealaatassa olevan puhelinnumeron osalta -

Vintage Swarovski

2011-11-04T17:58:00.000+02:00

Loppusyksyn ja joulunalusajan juhliin messingin värinen helmikaulakoru: messingin värisiä makeanvedenhelmiä, keskuskivenä hurmaava Swarovskin vintage messinkihelmi.

- Hyvää pyhäinpäivää ja ihania juhlia itse kullekin -

Villaisia juttuja

2011-11-01T18:05:00.000+02:00

Tyrkkäänpä tänne paremman puutteessa vielä pari kaulurikuvaa. Toivottavasti en karkoita viimeisiäkin korujen ystäviä näillä villaisilla jutuillani - näitä neuleita nyt on vaan valmistunut enemmän kuin koruja. Eiköhän joululahjatoivomukset pian saa mutkin kaivamaan hopealangat, korupihdit ja helmet laatikoistaan.

Baby*-alpakkaa ja Mulberry-silkkiä

2011-10-27T22:41:00.000+03:00

Tunnustakaa nyt, että mulla on siellä ruudun takana kohtalontovereita. Kärpäsen puremia, höynähtäneitä - ihaniin neulelankoihin hurahtaneita! Ilmoitelkaa itseistänne, haluan niin tulla katsomaan teidän töitänne!

*nimestä huolimatta aikuiselle neulon ;)

- Ei sit oo hiuksia ja koirankarvoja sukanpohjat täynnä.
Tämä ihanan pehmeä ja superlämmin alpakkalanka (ei otsikon Baby Alpaca) vaan on tällaista haihtuvaista. -

Lempivärejä

2011-10-20T19:35:00.000+03:00

Rannekorun kivat mustavalkoiset keramiikkahelmet on kaupasta ostettu ja niin mun lempivärisiä. Kuten muutkin kuvissa esiintyvät ...kämmekäsmaratooni jatkuu.

- Syysillat pimenee -

Kauluri

2011-10-16T19:50:00.000+03:00

Tykkään kaikenlaisista huiveista. Niin silkki- kuin lämpöisemmistä villa- ja kashmirhuiveistakin. Kaula ei saa palella eikä niskaan vetää. Ohuemmat huivit ostan kaupasta ja näitä paksumpia neulon itse - puikot siis suihkii edelleen. Nyt kaulureita. Valitettavasti ei ollut tilaisuutta kuvata kauluria oikeasti kaulalla, sitten seuraavalla kerralla. Värikkäitä kaulureita, yksivärisiä kaulureita. Paksuja, pehmeitä ja lämpöisiä. Tässä yksi monista, joka ei jää itselleni. Yleensä värejä karttavana kelpuuttaisin tämän omaan kaulaani heti, niin ihastuin noihin syksyn pehmeisiin sävyihin.

Kaulurin ohje: Moda 5/2011, s. 49, malli 33.

Hyvää lokakuuta - ilman sitä lokaa!

Perhonen korvassa

2011-10-12T12:17:00.000+03:00

Tässä viimeaikojen saavutukseni korurintamalla. Pari paria korvakoruja. Eipä ahkeruudella voi kehuskella :(
Olen ollut lomalla niin töistä kuin harrastuksistakin.
Ja täytyy edelleenkin todeta, että neulepuikot houkuttavat just nyt enemmän kuin hopealangat ja koruvaijeri.

- Swarovskin mustat kristalliperhoset -

- Ensimmäiset itsetekemäni, halkaisijaltaan noin kolmesenttiset napit ;(
Tarvitsen vielä harjoitusta. Paljon. -

Kämmekkäät

2011-10-05T16:10:00.000+03:00

Tein viime syksyn neulomisinnossani monenmonet kämmekkäät. Pärjäsin villavuorisilla nahkakäsineillä ja kämmekkäillä läpi paukkupakkasten. Huomioidaan nyt normaali kaupunkiulkoilu. Tuntien reippailu meren jäällä vaatii sitten jo ne karvarukkaset. Kämmekkäät lämmittävät ranteita, eikä sormenpäätkään silloin ihan heti palele. Olen näitä ja näiden kätevyyttä ylistänyt lähipiirilleni sillä seurauksella, että tahtoo, tahtoo ja tahtoo. Ja minähän neulon :). Olen tehnyt sekä peukalollisia (ilman 'tuppea' siis) että näitä peukalottomia ja peukalokiilattomia versioita. Mun mielestäni nämä peukalottomat on kivemman näköisiä (katsooko niitä kukaan?). Etu lapasiin verrattuna on, että näissä jää sormet vapaiksi. Saa mm. naputeltua ovikoodin ja kaivettua avaimet laukusta käsineitä riisumatta.

Tässä tämänsyksyistä satoa. Hiukka on yksioikoista esiteltävää. Harmaissa ja valkoisissa olen neulonut kuvioneuletta päättämiseen asti toisin kuin mustissa (joista ei sitten mitään erota) ja beesseissä, joissa on lopuksi muutama sentti joustinneuletta. Beesseissä lisäksi resorit hiukka ohuemmalla ja eri sävyisellä alpakalla.

Nopeita neuloa ja tosi näppärät käyttää - sitten kun tulee oikeasti kylmä ;)

- Silmukkamäärään vaikuttaa haluttu koko, langan ja puikkojen paksuus, neulemalli sekä käsiala -

Efva à la ania

2011-09-29T19:32:00.000+03:00

Kävin viime viikolla Efva Attlingin myymälässä Annankadulla (jos tämä tulkitaan mainokseksi, olkoon niin -> ihana myymälä, ihanat korut, ihana Efva - ei ollut paikalla). Tällaisen elämyksen jälkeen iskee suuri halu laittaa omat pillit pussiin, hanskat naulaan... pakata korutarvikkeet lattialautojen alle, vasara ja nauloja - pam, pam.

Helsingin myymälän ystävällisellä, tyylikkäällä myyjällä oli aivan ihanat, pitkät, riippuvat, yksinkertaiset hopeiset korvakorut korvissaan. UPEAT. Mäkin haluun sellaiset!

Pienten nappikorvisten ystävänä ajattelin pikkaisen harjoitella: Laitoin yhtenä aamuna korviini pienet, herkästi heiluvat hopeiset korvakorut. Alle kolmessa minuutissa (lue sekunnissa) tiesin, ettei oo mun juttu. Eikä ole eka kerta, kun oikeasti yritän. Aamutoimien aikana tuli katsottua peiliin useamman kerran - ja ei kun ei. Sinnikäs olen, ja korvikset pysyi korvissa koko työpäivän ja vielä illemmallakin asioidessani kaupungilla. Tunsin kaiken aikaa niitten liikkeen. Kukaan ei korviksista huomauttanut eikä itse korviksissakaan mitään vikaa ole. Mutkunei :(

Pitäisikö mun tehdä ISOT, siis oikeasti isot korvikset? Ihan sellaiset kuin Efvan! Jos se onkin niin, ettei tuollainen välimuoto ole mun juttuni? Jos mulle sopiikin tosi isot ja näyttävät korvikset? Ennen kuin menen Efvan liikkeeseen ostamaan ihastukseni kohteet, tein harjoituskappaleet (förlåt Efva kopioiminen, mutta 'menee hyvään tarkoitukseen' enkä ole myymässä näitä):

Korvakorujen riipusosa on tehty paksuhkosta hopealevystä, ripustuskoukku millisestä (joo-o) neliölangasta. Ohensin ja muotoilin koukkulankaa takapuolelta, jotta se ylipäätään menee reiän läpi. Koukuista tuli mun mielestäni kivan näköiset, kun ne on tollaiset tukevat. Harkinnassa vielä tehdä koukuista mattapintaiset. Tällaiset isot ja raskaat korvakorut poikkeaa 'edukseen' kevyistä helposti heilahtelevista siinä, että niissä liikkuu ainoastaan tuo riipus ja sekin heilahtelee sillee raskaan hitaasti - ja sekoittuu sinne hiusten lomaan ;) Korvakorun kokonaispituus on 5,5 cm. En nyt ihan jokapäivänkoruiksi näitä aio, vaan ehkä vähän erityisempiin tilaisuuksiin. Menen ensi viikolla Tukholmaan ja aion mm. katsastaa Efvan uuden Tukholman myymälän - korvissa tosin jotain muuta kuin nämä Efva-kopiot ;)

Oikein, nurin - ja ehtiikö valmiiksi

2011-09-23T14:12:00.000+03:00

Syksy on nyt virallisesti julistettu: Neulominen kiinnostaa enemmän kuin koruilu. Yritän tasapainoilla näitten näperrysten välillä. Korutarvikevarastoni on saanut täydennystä, ja käsityökori pursuaa ihania lankoja. Ei syksy kuitenkaan ole pelkkää sisällä nyhräämistä. Nautin luonnosta nyt ihan eri tavalla kuin helteisinä kesäpäivinä. Koti ja piha tahtoo omat syysjuttunsa. Syksy on mun lempivuodenaika. Olen tainnut sanoa tän aiemminkin. Voisiko se johtua siitä, että olen syntynyt syksyllä? Onkos kenelläkään muulla syksyllä syntyneellä samanlaisia tuntemuksia? Olen vaaka. Mulle on tehty tarkkaan syntymähetkeen perustuva astrologinen (luonne)kartta, ja olen hämmästynyt sen paikkansapitävyydestä. Mielelläänhän sitä kuulee myönteisiä asioita itsestään ;) Ei siinä syksystä eikä muistakaan vuodenajoista kuitenkaan mainittu mitään.

Vaatekaupoissa on kiva kierrellä hypistelemässä tulevan talven ihanuuksia. Samalla mieleen hiipii hyinen muisto viime- ja toissatalvisista paukkupakkasista ja korkeista lumikinoksista. Mut ei niitä ihan vielä, kiitos. Tarttee ehtiä neuloa muutama kauluri ja kaulahuivi vielä ennen lumen tuloa ;)

- Ihanaa syksyistä viikonloppua! -

- - -
Lisään omatekoisen kaulahuivini ohjeen tähän loppuun.

Pro-neulojat saavat rauhassa virnistellä ohjeistukseni symboleille.

Toivottavasti yksinkertainen ohje tästä kuitenkin kiinnostuneille selviää.

Kukin soveltakoon omia langan- ja puikonpaksuusmieltymyksiään (omani 4).

En ota mitään vastuuta ohjeessa mahdollisesti piilevistä virheistä,

jotka huomautuksesta tietenkin korjaan mielelläni.
Resorin jälkeistä kuviota toistetaan haluttu pituus. Oman huivini kokonais-
pituus on noin 250 cm. Huivi menee löyhästi kaksi kertaa kaulan ympäri ja
sen saa vielä solmittua.
Jos nyt innostuit huivista, näkisin erittäin mielelläni sinun versiosi siitä.
Käythän vinkkaamassa :)

Kukkakimppu piikkilankaa

2011-09-10T20:04:00.000+03:00

Juhlava rannekoru valkoisista kuukivistä ja hopeasta. Kuukiven sinistä hohtoa saa suurennuslasilla etsiä. Sitä on - vaan ei oikein tahtonut tulla kuvaan. Hauskan clutchin olen saanut lahjaksi. Huomaathan kuvituksen? Miten sattuikin.

Luumuja

2011-09-08T23:09:00.001+03:00

Sormet syyhyäisivät neuloa taas jotain. Tuoreessa muistissa on viime syksy. Aloitin sukkien neulomisen kai loka-marraskuussa, ja sitä vimmaa jatkui pitkälle kevään kynnykselle. Noin kolmannenkymmenennen sukkaparin toinen sukka jäi kesken, kun lanka loppui. Tai niin luulin. Oikeasti sitä lankaa olikin vielä vaikka kuinka monta kerää. Toisaalta hyvä, että putki katkesi. Jos nyt neuloisin ensin sen keskeneräisen valmiiksi ja sitten aloittaisin jotain uutta. Kaulaliinaa tai kauluria tai jotain, mikä ei valmistuisi ihan yhdessä illassa. No, katsotaan. Funtsaillessa voin aina tehdä koruja.

Rannekorun keramiikkahelmet ovat kuin pieniä kypsiä luumuja. Makeita, mehukkaita, herkullisia ja kauniin värisiä - todellisuudessa aavistuksen oranssahtavampia kuin kuvissa. Kaikki kunnia kauniille materiaaleille. Oisko tämä sitten 'Poltettu oranssi III'?

- Sateenropinaista loppuviikkoa. Se nyt vaan kuuluu syksyyn. -

Poltettu oranssi II ja muitakin värejä

2011-09-05T21:04:00.000+03:00

Silloin tällöin ja aina välillä saan rohkeudenpuuskan ja yllätän itseni tekemällä värikkään korun. Enkä pelkästään tee vaan myös käytän. Syksyn viiletessä kaikki lämpimät värit puhuttelevat. Viimeksi ne kutsuivat jostain syystä keväällä: Poltettu oranssi -rannekoru on nyt saanut seuraa:

Pyöreitä, isompia ja pienempiä makeanvedenhelmiä, kullanväisiä mv-helmipisaroita ja pieniä hopeahelmiä (taaimmaisena keväällä valmistunut koru):

- Olen ottanut käyttöön vanhan nahkaisen sävyyn sopivan pikkulaukkunikin ;) -

- Seuraava koru on sitten väriltään - oranssi ;) -

Käärmettä

2011-08-29T21:41:00.000+03:00

Kun viime vuosi meni asusteitten osalta leo-ja muissa kissakuoseissa, luikertelee boat ja pytonit meidän garderoobeihimme viimeistään nyt. Myönnän sortuneeni sekä että ja on mulla "kirahviakin".

Olen taas ostanut korukaverilta omasta mielestäni ihania (no niin kai) juttuja, mm. isoja helmiäisriipuksia, joista ensimmäinen pääsi heti koruun. Helmiäisen krakeloidusta pinnasta tulee mieleen 'kalan nahka', runsaalla mielikuvituksella käärmeennahka, vaikkei se suomuinen olekaan. Kaikkihan näistä trendijutuista eivät pidä ja joillakin luikertelee jo korvista ulos, mutta mun kaulalle: tervetuloa! Paitsi ei kuristajakäärme.

- Makeanvedenhelmiä, rutiloitua kvartsia, helmiäistä, hopeaa -
(koru on lyhyt eikä mitenkään roiku kaulalla)

- Kaikki korukuvat on liian punertavia, mv-helmet on siis valkoisia
(ehkä korjaan kuvat tuonnempana, häiritsee...) -

- Älkää kastelko jalkojanne sateessa! -

Tuunattu

2011-08-25T19:40:00.010+03:00

GSW- (Gold, Silver & Watch) messujen löytölaarista bongattu, paksusta, 3-millisestä hopealangasta tehty ranneketju oli alun perinkin liian pitkä ranteeseeni enkä pitänyt sen ruusukultaisesta tai ainakin sen värisestä lukosta alkuunkaan (vaikka ruusukulta on niin muodissa nyt). Miks kuitenkin ostin? Kauniiseen, muhkeaan ketjuun ihastuttuani tiesin, että sille voi tehdä jotain.

Nyt lukkona on valkoinen, soikeitten, toista senttiä pitkien hopealenkkien muotoinen helmiäisdonitsi, ja koru tuntuu omalta. Enkä sitten raaskinut poikkasta liian pitkää, huolellisesti juotettua ketjua vaan ripustin meritähden ylimääräisten lenkkien jatkoksi.

Selvitin nimileimarekisteristä korun kotimaisen valmistajan, ja hetkohta pieni morkkiksenpoikanen istahti vaakkuen olkapäälle ajatellessani korusepän tehneen tai ainakin valinneen korun alkuperäisen lukon. Sen, josta itse en yhtään tykännyt. Huoh. Olo helpottunee ajan myötä. Nyt korua tulee käytettyä sen ehdittyä lojua vuoden päivät odottamassa freesausta.

- Ralph Laurenin laukku USA:sta. Thank you, Greg <3 -

PS Olisi tietenkin ihan fiksua esitellä myös se alkuperäinen lukko (lukon osa), joka ei mua puhuttele.
Hopeanvärisenä tämä olisi ollut ihan OK. Lukko on ruusukullan värinen, ei kuparin.

Ronjan risti

2011-08-21T18:51:00.012+03:00

Kamppailun Valkea kuulas vs Granny Smith voittaa ensin mainittu eikä pelkästään kotimaisuutensa ansiosta. Itsellämme ei ole omenapuita, mutta ihana ystävä toi kassillisen syksylle tuoksuvia, Suomeen Baltiasta 1850-luvulla nimellä valkoinen kirkasomena levinneen omenapuulajikkeen hedelmiä, joilla ollaan nyt herkuteltu.

Koruosastolla minua pyydettiin tekemään rippikoru nuorelle, väreistä pitävälle tytölle. Toivottiin jotain muuta kuin perinteistä kultaista (enkä ole työstänyt kultaa) tai hopeista ristiä ketjuineen. Korun tilaajan kanssa pähkäiltiin rippilapsen persoonaa ja päädyttiin kaulakoruun, jossa yhdistyisi tämä päivä, hippu eilistä ja joka ennen kaikkea olisi lahjan saajan oloinen. Kaulakorussa omenanvihreitä (tässä se aasinsilta) makeanvedenhelmiriisejä hopeisine korunosineen. Korun edessä on valmiina hankittu hopeinen siipiriipus. Itsekriittisyyteni ja ukonpuute sepäntaitojani kohtaan ei sallinut tehdä tärkeän korun riipusta itse. Ristikin korussa on. Se on omatekoinen, se kun jää vähän piiloon (harkittu teko) niskaan roikkuessaan säätöketjun päässä. Risti on tosi pieni, sen korkeus on vain 15 mm.

- Hopealangasta juotettu risti -> hapotettu -> harjattu, vasaroitu, viilattu, filssattu ja kiillotettu -

- Korusta puuttuu vielä laatta, johon punsseloidaan ainakin tärkeä päivämäärä*) -

Omenanraikasta syksyä!

*) PS

- Laatta päivämäärinen lisätty viimein -

Päivän kakkara

2011-08-16T19:57:00.003+03:00

Otsikon perusteella täällä voisi esitellä vaikka koiran jätöksiä. Ei nyt kuitenkaan. Eikä kuvassa ole edes päivänkakkara vaan marketta.

- Valkoisten makeanvedenhelmien väleissä rouheat hopeaspeisserit
ja vuorotellen pienet viistehiotut topaasit ja ioliitit -

Kukkakuvista kaatosateeseen. Sinne meen nyt.

Green leaves

2011-08-08T22:12:00.021+03:00

of summer.

Kesän jälkeen tulee syksy. Joka vuosi.

Koruissakin siirrytään syksyisen syviin, sammaleisiin väreihin: tässä makeanvedenhelminugetteja, käärmeennahkajaspisrondelleja ja sammalakaattia (en kyll oo ihan varma. Nimenä sopisi tähän koruun, joten sovitaan että on.). Lukko hopeaa (en tehnyt ite). Korusetti on tehty lahjaksi ja siihen kuuluu myös rannekoru.

"...It was good to be young then,
To be close to the Earth,
Now the green leaves of summer are calling me home."

- Koulut ja opiskelut alkaa (ei mulla). Intoa ja iloista mieltä! -

PS. Lisään pari kuvaa myös rannekorusta.

Kuvissa näkynee paremmin tuo viistehiottu rondelli, jota sammalakaatiksi kutsun.

Jos joku osaisi olla eri mieltä, päivitän mielelläni tuotetietojani.

Rannekorun iso kivinugetti on Green Moss Agate,

Avain

2011-08-05T18:59:00.009+03:00

...on väline, jolla avataan lukko. Tänhän tiesit.

Muitten juttujen ohella mulla on monta koruprojektia haaveissa, suunnitelmissa, kesken ja vaiheessa: odottaa puuttuvia osasia, odottaa hyväksyntää, odottaa että oivaltaisin ja tekisin jotain... Joskus tuntuu, että ideat ja suunnitelmat on niin jumissa, kiven alla, lukossa, että henkiselle avaimelle olisi käyttöä.

Tämän korun osalta mun tehtävä on ollut lähinnä valokuvaus. Kaulakoru on koottu valmiista korunosista. Lenkit olen veivannut sahannut itse - edes jotain. Ovaalia palloketjua ja pikkuruinen avainriipus, jolla pituutta vain vähän yli sentti. Musta se on niin söde <3 ja noin pieneksi elementiksi aidon näköinen.

toivottelee viikonloppui!

BB-koru

2011-07-29T21:45:00.014+03:00

Mulla oli muutama vuosi sitten (meinasin kirjoittaa aikoinani, mutta se kuulostaa siltä, kuin olisin tehnyt koruja jotain kymmenen tai sata vuotta) mahdollisuus teetättää haluamani kuva/kuvio laseroimalla hopealevyyn. Koska en halunnut esittävää kuvaa, valitsin Burberryn ruutukuvion, josta tein tietokoneella laseroitavan mallikuvan (negatiivi). Tarkoitus oli ja on edelleenkin sahata ja työstää levystä eri kokoisia laattoja riipuksiksi. Juotettua sormusta levystä ei valitettavasti pysty tekemään kuviota vaurioittamatta. Levy odottaa edelleenkin inspiraatioita, mutta laitoin saamani harjoituskappaleen, soikean riipuksen, rannekorun killuttimeksi.

Burberryn (ruutukuviostaan tunnettu, vuonna 1856 perustettu perinteinen englantilainen muotitalo) ruutujahan sen enempää kuin mitään muutakaan suojattua ei saa kopioida, mutta halusin nähdä, miten ruudukon laserointi onnistuu - ja teetin levyn omaan käyttööni. Kuvio toistuu kirkkaassa hopealevyssä upeasti, mitä en kuvaan saa taltioitua haluamallani tavalla.

Burberry ei ole vaatemerkkinä mulle ykkönen. Merkiltä löytyy kuitenkin esimerkiksi aivan ihania, korkealaatuisia (ruuduttomia/piiloruutuisia) trenssejä ja takkeja, joita haikailen! Nykyinen pääsuunnittelija, englantilainen Christopher Bailey, on nostanut talon uuteen nousuun muun muassa hylkäämällä traditionaalisen ruutukuvion liikakäytön. Hyvä, hyvä! Mulla on BB:n pitkä musta untuvatakki. Voin nyt sitten pitää tätä rannekorua sen mustan pompan kanssa ;) Oikeesti ajattelin tulevaa syksyä ja harmaita neuleita ja hameita.

Valitsin rannekoruun monivärisestä makeanvedenhelminauhasta burberrymäisen utuisen puuteriset helmet. Helmet ovat isohkoja, 11-millisiä perunoita. Korussa on lisäksi viistehiottu ruusukvartsi ja sileäpintainen, pyöreä hopeahelmi. Papuketju ja metalliosat hopeaa.

Yleensä tykkään nafteista rannekoruista, mutta tästä tein niin pitkän, että koru laskeutuu kauniisti käden päälle. Vilkkuu sieltä toppapompan hihan alta sit kivasti.

- en sit mainosta mitään -

- Vaikka ajatukset välillä kääntyykin jo syksyyn, on elokuu vielä elämättä. Hyvää sitä! -

Oltu vaan

2011-07-27T08:17:00.006+03:00

Tällä kertaa ei yhtään korukuvaa, me ollaan oltu vaan ja touhuttu ihan muita. Siivosin mm. astiakaappeja: kolme pahvilaatikollista ylimääräisiä juoma- ja viinilaseja kierrätykseen. Ihana tunne, kun tuli kaappeihin tilaa. Tilaa, jota en toivottavasti täytä uusilla laseilla ihan heti. Me ei tarvita mitään...

Mut, postipoika toi ihania korutarvikkeita ja UPSin poika kivat farkut. Ei kuvaa niistäkään.

- Helteet sais jo hellittää -

wuf-wuf-terveiset omaan kotiin

ja kaikille koirakavereille!

Valkoisia nappeja

2011-07-21T13:01:00.007+03:00

ja helmen hohtoa.

Terveisiä meidän vessasta. Ei mitään haisevia terveisiä vaan ihan helmenhohtoisia. Maalasin loman alkajaisiksi meidän vessan seinät 'valkoisella helmiäismaalilla', oikeasti hopeisella helmiäislasyyrillä. Seinät oli aiemmin ihan tavisvalkoiset, ja toivoin helmiäisellä saavani pienen veskin ilmettä vähän freesattua - ja sopiihan helmiäishopea oikein hyvin koruntekijän seiniin, eiks.

Pelkästään helmiäisvessasta ei pitänyt bloggaamani vaan ihan korusta ja erityisesti helminapeista. Valkoinen makeanvedenhelminappinauha on viimesyksyinen messuostos. Napit sopii mun mielestä hyvin tällaiseen kevyeeseen, ilmavaan koruun. Meinasin sanoa taas, että kesäkoruun, mutta voihan tätä (näitä) pitää muulloinkin. Sopis morsiamellekin.

Ohueen hopeaketjuun on pujotettu makeanvedenhelminappien lisäksi vuorikristallipastilleja ja Swaroja.

Joka tapauksessa, tein yksinkertaisen kaulakorun ja toisen, jonka saa kieputeltua kaksi kertaa kaulan ympäri. Mikäänhän ei estä tekemästä vieläkin pidempää - ja voihan noita laittaa kaulaan yhdellä kertaa useammankin, jos yksi hento nauha tuntuu liian vaisulta.

Ihanaa kesää edelleenkin!

Ananaspala omassa liemessään

2011-07-13T21:02:00.005+03:00

Nahkanauhakoru (juu, jäi vaihde päälle) on tehty kaveriksi uudelle kesäkassille (höö). Kassia mulla ei ole esitellä, kun omastani ei ole kysymys, mutta se vaati ehdottomasti oman korunsa. Toivottavasti saaja tykkää. Erityisesti keltaisen faneja ei kumpainenkaan olla. Mutta jos näin kesällä menis - sen kassin seurana ;)

Lomaterveisin!

Kesäloma :)

2011-07-08T20:33:00.014+03:00

Ja korut sen mukaiset. Näitä nahkanauhoja edelleen.

- Paksunahkaiset -

- Keramiikkahelmiä nahkanauhassa, härpäkkeet hopeaa -

- Kuitupellava -

Hyvää viikonloppua!

Närhen munat

2011-07-01T16:21:00.010+03:00

Tällaisia mielleyhtymiä mulle tulee kesäisestä kaulakorusta.
Närheä on ole koskaan tietääkseni nähnyt - närhen munat mulle on joskus näytetty ;)

Aika monella alkaa kesäloma. Hyvää lomaa kaikille lomalaisille!
Meille muille mukavaa ja aurinkoista viikonloppua!

...kuin silkkiä vaan

2011-06-21T21:48:00.026+03:00

Elämä on :)

Ei oikeesti, eikä tarvitsekaan. Mutta tämän helminauhan helmet ovat väriltään kuin silkkiä ja ne on solmittu helmisilkkiin, ei yhden pysähdyksen taktiikalla vaan kahden langan tekniikalla. Helmet on beigenharmaita ja helmisilkki sävy-sävyyn. Irrotettava, lukollinen riipus Balin hopeaa.

Kaulakoru ei ole uusi. Olen tehnyt sen kolmisen vuotta sitten. Koru tuli taas ajankohtaiseksi, kun löysin kaupasta siihen sopiva topin - tai päinvastoin. Kauniisti laskeutuva, yksityiskohdiltaan huoliteltu, vuorattu satiinitoppi on niin saman värinen, että kaulakoru kokee uuden tulemisen sen myötä.

- Hopeariipuksessa mirómaiset kuviot -

- Pyöreä, helmen muotoinen kotelolukko hopeaa -

Kaunotar ja hirviö

2011-06-14T09:05:00.002+03:00

Rannekoru, jossa tummavihreää, sileäpintaista turmaliinia, hiomattomia granaattinugetteja sekä viistehiotut kvartsi, prasioliitti ja sitten tuo ihmeellien vaaleanpunertava kivi, jonka nimi on unohtunut. Yritän kaivella (vanhalta koneelta, ulkoiselta kovalevyltä, kivet minulle myyneeltä...) nimen esille ja lisään tuonne loppuun. Jos tunnistat kiven tai edes arvailet jotain, kerro ihmeessä! Viistehiotussa kivessä ei ole roskia vaan punaisia pilkkuja. Viimemainitut edustakoon kaunotarta. Tummille kiville lankeaa täten hirviön osuus, mitä ne ei todellakaan ole vaan erilailla kauniita.

Kuivattujen ruusunmarjojen näköiset hiomattomat granaattinugetit ovat syvän tumman punaisia, väri tulee esille vain kirkkaassa valossa. Omalla tavallaan kauniita, kuten myös sileäpintaiset, tummanvihreät, pitkulaiset (mahdottomat kuvattavat) turmaliinit.
. . .

Haikailemani kiven (keskellä) nimi on LEPIDOKROSIITTI. Kiitos Sirpa :)

Vihreä peukalo

2011-06-08T10:49:00.007+03:00

Pihoista ja patioista on tullut olohuoneiden vihreitä jatkeita viherbuumin villitessä myös meidät cityviljelijät. Pihapuuhastelussa parasta on itsensä toteuttaminen. Aivan kuten korujen suunnittelemisessa ja tekemisessäkin. Tällä hetkellä vaan melkein tekee mieli kysyä, että mitä koruja... Sisähommat ei nyt kauheasti innosta :(

Istutin äitienpäivän tienoilla terassin ruukkuihin kesäkukkien lisäksi lehtisalaattia. Toukokuussa oli välillä niin kylmiä öitä ja päiviäkin, että harsotin ruukut pelossa, että hennot sirkkalehdet vilustuvat. Kesäkuun lämpö ja aurinko on saanut ruukkupuutarhani kauniin vihreäksi, ja toistaiseksi etanatkin ovat pysyneet poissa viljelyksiltäni (peppar peppar, koputtaa puuta).

Aurinkoista alkukesää!

Perun opaali ja muuta sinistä

2011-05-30T16:09:00.024+03:00

Kesä (kunhan se sieltä tulee) on tulvillaan värejä, ihania raikkaita sävyjä, ja tällaisen hiukka värikammoisenkin on helpompi piristää itseään niillä nyt, kun luonto hehkuu - ja aurinko (missä oot?) päivettää ihon. Yksi kestokesävärisuosikkini on sininen. Sinisävyinen koru on helppo yhdistää farkkuihin ja raikkaaseen valkoiseen.

Tämänpäiväisen rankkasateen jälkeen taivaalle ilmestynyt (ollut siellä koko ajan, mut pilvien takana) aurinkokaan ei ole pystynyt lämmittämään kylmänä puhaltavaa tuulta. Neuleitten alla ei paljon rusketu :(

Korun kivet: sininen ja fuksia impression jasper, perun opaali, pyriitti, lasihelmet ja hopea hauskoina kurtattuina speissereinä, ovat kuin pieniä kuivattuja viikunoita. Perun opaalia ovat siis nuo tummansiniset rondellit. Valitsin koruun yleissävyltään vaalean turkoosin sinisen perunopaalinauhan yönsiniset yksilöt.

Rantahiekkaa

2011-05-27T13:21:00.017+03:00

Mikään ei ole niin ärsyttävää kuin kengässä hiertävä hiekka ja kivet - ja ... juupas-eipäs-onpas-saapas-jahkailu:
En nyt sitten lisää tuohon rantakivirannekoruun yhtikäs mitään vaan teen kaulakorun riipuksen, johon ymppään vähän 'rantahiekkaa'.

Varastossani olevat timantit eivät siis edelleenkään ole briljantteja vaan muutamamillisiä siruja. Olen jo aiemmin tehnyt niitä varten korupiikkejä 0,3:n hopealangasta. Kaikissa siruissa ei ole niin isoa reikää, että edes nämä pikkuruiset piikit menisivät niistä läpi. Kuvassa korvakorun takakappale hahmottamassa mittasuhteita.

0,3-millisiä korupiikkejä ennen ja jälkeen hapotuksen ja rummutuksen.

Mustia ja 'valkoisia' timanttisiruja.

Timantin värithän ovat: väritön, harmaa, sinertävä, vihertävä, mustanpunertava, keltainen, ruskeasta mustaan vaihteleva.

Rantakiviä

2011-05-24T10:53:00.016+03:00

Ihan omalta rannalta en ole korun kiviä kerännyt. En miltään rannalta. Rantakiviä kuitenkin ja ...ankkuriketjua:

Kiitos itselleni, että maltoin olla sotkematta koruun yhtään mitään enempää :) Lukkokin olkoon tuollainen huomaamaton. Patinointia harkitsin eikä ole poissuljettu edelleenkään. Vai odotanko ajan tuomaa... Oletko jotain mieltä?

PS Viitaten tuohon itseni kiittelemiseen/hillitsemiseen, niin olin ajatellut lisätä koruun TIMANTTEJA! Oikeesti. Mulla on pieniä, muutamamillisiä mustia ja valkoisia hiomattomia timantteja, timanttisiruja. Lisäänkö?

Pandora á la ania

2011-05-23T12:22:00.008+03:00

Olen keräillyt laatikkooni erilaisia isoreikäisiä hopeisia 'pandorahelmiä', joille pitäisi punoa oikeankokoiset hopeaketjut. Tarkoitukseen sopisi joko punottu viikinkiketju tai perinteinen Piina. Ketjujen valmistumista odotellessa sijaisketjuna toimikoon tarkoitukseen vähän laiheliini Piina.

En ole mikään ketjutaituri enkä pidä kovin monesta ketjumallista. Tässä arkistoitakoon koruilun alkutaipaleelta paksuhko hopeaketju, jonka nimeä en siis muista. Tietäväinen saa mielellään kertoa :)

Saippuakuplia

2011-05-19T08:39:00.022+03:00

Pienet kvartsihelmet ovat kuin minikokoisia saippuakuplia. Valaistuksesta riippuen harmaita, vaaleansinisiä, läpikuultavan kirkkaita... Mulle käy kaikki. Taas kerran olen materiaalista aivan ihastuksissani <3

Rannekorussa lisäksi iso valkoinen makeanvedenhelmi.

Metalliosat hopeaa, lukko kaupasta.

Tein samalla istumalla kaksi identtistä rannekorua, ettei tarvitse omastaan luopua.

Toukokuun puoliväli on ohitettu ja sään olettaisi olevan alkukesän lämpöinen. Mutta ei. Koleaa, tuulista ja sateista. Kaupasta kannetut hortensiat kukkii sillä aikaa, kun pioni kasvattaa nuppujaan.

Labbista ja lasihelmiä

2011-05-09T06:00:00.013+03:00

Vähän ankea kuva viistehiotusta labradoriittitynnyristä. Pinta ei oikeasti ole fiinisti sileä, mutta ei ihan noin kolhuinenkaan. Sinistä välkettä sentään sain kuvaan muutaman viisteen verran. Tuleva kaulakorun riipus.

Korupiikkejä paksuhkosta hopealangasta.

Korussa lisäksi aiemmassa oranssissa rannekorussa käyttämiäni lasihelmiä. Tämä koru edustaa enemmän omaa värimaailmaani. En ole mitenkään yliaktivoitunut käytettyäni oranssia rannekorua, mutta onpas kiva palata harmauteen ;)

'Köysisolmu'-korulinkit ja lukko kaupasta. Taidot ehkä riittäisivät moisten korulinkkien tekemiseen, muttei aika. Mielessä kävi käyttää korulinkit johonkin merihenkiseen koruun. Ehkä sellaisen vielä teenkin :)

Kesäisen aurinkoista alkavaa viikkoa!

Toukokuun toinen - sunnuntai

2011-05-08T09:27:00.004+03:00

Toukokuun toinen on oikein hyvä päivä. Silloin minusta on tullut äiti. Toukokuun toinen sunnuntai on myös hyvä päivä, silloin voin juhlia tuota edellistä.

Hyvää äitienpäivää kaikille äideille!

Poltettu oranssi

2011-05-02T15:26:00.021+03:00

Olen useasti aiemminkin todennut olevani hirmu huono käyttämään värejä. Vaatteissa, sisustuksessa, yleensä missään. Nautin katsella värejä ihmisten päällä ja kodeissa, mutta oma skaalani on niin mustaa-mutaa-harmaata-valkoista-pellevanbeigeä...

"Poltettu oranssi – balladi sanan ja veren ansoista (1968) on Eeva-Liisa Mannerin kirjoittama näytelmä. Alaotsikkonsa mukaan näytelmä "tapahtuu pikkukaupungissa kymmenluvulla ennen I maailmansotaa". Tapahtumat sijoittuvat 1900-luvun alun porvalliseen kotiin, josta perheen tytärtä viedään psykoterapeutin pakeille. Yritys saattaa mieleltään järkkynyt ja omaan kieleensä sulkeutunut Marina takaisin todellisuuteen. Näytelmän nimi viittaa tytön unissaan näkemäänsä hevoseen, jonka nimi on Poltettu oranssi".

Pitäisiköhän lukea Mannerin näytelmä, ennen kuin laittaa tuollaisen otsikon? Pistää oikein ajatteluttamaan, että miksi tässä tahtoo oranssia korua. Parempi kai, kun ei ajattele kovin syvällisiä - tahtoo vaan.

Pellavanvärisiin ja miksei valkoisiinkin vaatteisiin on tehnyt ihan kauheasti mieli jotain oranssia, poltettua oranssia (niin, mistähän tämä nyt tuli?) ja 'kolleegallekin' valittelin, ettei oo mitään... Onhan mulla yksi oranssi kaulakoru, kauan kauan sitten tehty. Oranssahtavaa säröakaattia ja patinoitua hopeaa. Kuvat löysin Flickristä, mutta en itse korua. Jonkun rasian kätköissä...

Tein sitten itselleni
oranssin rannekorun: erilaisia akaatteja, oranssia marmorikiveä, viistehiottu karneolitynnyri, helmiäistä ja väriin hyvin sopivat sinertävänvihertävänharmahtavat lasikurpitsat. Lukko hopeaa, eikä ole itse tehty :(

En ole käynyt värianalyysissä. En tiedä, olenko syksy- vai talvi- vai ihan jotain muuta ihminen. En tiedä, sopiiko oranssi väri mulle. Rannekoruhan ei tule lähelle kasvoja, paitsi silloin, kun nojaa kädellä poskeensa, niistää (ei kaiva, ei) nenää tai hieraisee silmiään... Korua aion käyttää, kun sen kerran tein. (...nyt jo tekee mieli mustaa kaulakorua! Onko mulla sellaista?)

Vanha kaulakoru:

Oottekohan saaneet väriähkyn?

Mattoketju

2011-04-29T20:46:00.011+03:00

Tänään on saatu nauttia - ainakin etäisyyden päästä - kuninkaallisista häistä, hassuista hatuista (no, ainakin jotkut oli), ihanista puvuista, pitseistä, timanttien loistosta... Morsiamen äidillä kuulema oli turmaliinikorut, ja helminauhoja näkyi paljon. Kunpa olisikin päässyt lähemmin tutustumaan kaikkiin koruihin!

Ylenpalttisesta loistosta takaisin omaan todellisuuteen: esittelen yksinkertaisen, millisestä hopealangasta punotun mattoketjun. Olen aikoinani tehnyt näitä useampiakin, mutta on jäänyt esittelemättä.

Näistä vähän aneemisista tunnelmista ja kevätflunssan kourista toivottelen iloisen hauskaa Wappua kaikille!

Oodi keväälle

2011-04-19T18:05:00.010+03:00

Taisin eilen mutista jotain sen suuntaista, että pitäisi tehdä keväisiä koruja. Keväisiä, kesäisiä. Sellaisia, joissa olisi perhosia ja kukkasia ja romanttisia sydämiä. Niinhän. No, tein. Ajatus oli kaunis, mut mun sielu taitaa vielä elää jotain routa-aikaa. Elementeissähän ajatus toteutui... Vaan, perhonen on joku suruvaipan (Nymphalis antiopa) pikkuserkku, kukat mustasilmäsusannan (Thunbergia alata) miniöitä, ja sydänkin lainattu joltain hyvin paatuneelta.

Missä kaikki ilo, kepeys ja raikkaus? Kuitenkin: Oodi kevälle ;)

Mustia säröakaatteja, Swarovskin pieniä mustia kristallikukkia, Swarovskin kistalliperhonen, ja sydänkin tulee sieltä samasta osoitteesta.

Hassusti olen korun kuvannut. Sydän näyttää paholaisen kulmahampaalta. Ranteessa sydän asettuu nätisti oikein päin kämmensyrjään. Hitsit, kun en älynnyt kuvata.

Lämpimiä kiirastulia ja pitkää perjantaita!

Aurinkoista pääsiäisviikkoa

2011-04-18T17:06:00.005+03:00

Vielä viime viikolla pihalla oli ainakin puolen metrin hanki. Ihana aurinko on lämmittänyt ja sulattanut lumet ja maan pikavauhtia - ja yks'kaks' nämä jokakeväiset yllätykset ovat siinä. Ettei silmiään meinaa uskoa. Krookukset ja jouluruusut. Kevään ensimmäiset. Jouluruusu oli ihan eka. Narsissit on tulossa, ja hortensioissa on lehtisilmut. Pioni on puskenut mullan alta. Taponlehti paljastui lumen alta vihreine lehtineen. Joo, on siellä niitä ruskeita kuolleitakin. Mutta tahtoo nähdä vaan tuoretta viheää.

Kävin lunttaamassa: Viime vuonna kuvasin nämä samat kukkimiset huhtikuun 26. päivä. Tänä vuonna on herätty aiemmin. Pitäisi varmaankin tehdä kevätkoruja!

Aurinkoista pääsiäisviikkoa!

Oliivikvartsit

2011-04-14T17:40:00.007+03:00

Posti toi tänään aivan hurjan ihanan oliivikvartsibriolettiparin. Terveisiä ja kiitos, Sirpa. Niin upeat korvakorut kuin noista tulisikin, ovat brioletit aika isoja, yli puolitoistasenttisiä, etteivät päätyne korvakoruiksi. Jonkinlaisia suunnitelmia riipuksiksi on mielessäni.

Brioleteissa on upea, konkaavi hionta (concave cut) ja ainakin omasta mielestäni todella kaunis väri!

Laitanpa mukaan samalla kuvaamani vuosien takaiset, jemmatut viskikvartsit. Melkein kuin Omega 3 -kapselit ;) - vaan taitavat tehota paremmin ulkoisesti käytettynä. Koruntekoon siis.

Menneen talven lumia

2011-04-05T23:05:00.012+03:00

Linkitetty pitkä kaulakoru, jossa pyriittiä, makeanvedenhelmiä ja Swarovskin kristallirondelleja. Metalliosat hopeaa. Kaulakoru on mitoitettu niin, että sitä voi käyttää lyhyenä kaksinkertaisena tai pitkänä yksinkertaisena. Mainion lukon ansiosta pituutta on vielä helppo säätää kummassakin versiossa mielensä mukaan.

Vaijeriin tehty rannekoru:

Enkelin siipi

2011-03-30T19:15:00.024+03:00

Minulla on uusi koru!
- Koruntekijä voisi sanoa noin vaikka joka päivä, jos olisi ahkera - ja tekisi koruja vain itselleen.

Olen ostanut koruni korukaveriltani Magsilta. Hän on tehnyt jotain hirmu kaunista ja herkkää. Jälleen kerran. Korua ei ole tehty nimenomaan minulle, me vaan sattumoisin löysimme toisemme. Siipi ja minä. Tai ei sattumoisin, tässä on kyllä jotain ihmeellistä mukana.

"Kaulakoruun valikoitui siis kauniita pieniä viistehiottuja akvamariineja, makeanvedenhelmi-perhoset, erikoinen riipus on fluoriittia, jonka toisessa reunassa näkyy hohtavia kiteitä. Riipus on mielestäni aivan enkelinsiiven muotoinen. Kaikki metalliosat ovat kirkasta hopeaa."/ Mags

"Itki tyttörukka tuhansin kyynelhelmin,
paikalle saapui enkeli kultasiivin.
Lohdun toi ja siivellään silitti tytön selkää,
sanoi vieressä olen, elä enää pelkää..." / Piia (luvalla)

Tarvitsenko enää yhtään mitään?

Kiitos, Mags!

Keshihelmiä ja Camembertiä

2011-03-29T08:37:00.013+03:00

Yksinkertainen rannekoru pitkulaisista keshihelmistä

Valkoisia ruusuja, keltaisia kalloja

Camembert de Normandie

Kaulakoru samaisista parisenttisistä keshihelmistä. Väleissä hopealinkit.

En sitten malttanut odottaa, että sisus olisi houkuttelevasti valunut lautaselle ;(

Hyvästi pimeys

2011-03-25T09:42:00.006+02:00

Ainakin vähäksi aikaa.

Aamut on ihanan valoisia ja illatkin aika pitkään. No tunnin pidempään ensi viikolla, kun kellon viisareita pitää taas kääntää. Mun mielestäni aivan turha juttu. Oltaisiin nyt vaan joko siinä ajassa tai tässä ajassa, mulle ihan sama. Kunhan pysyttäisiin samassa kesät talvet.

Kone urputtaa muistin vähyyttä. Kauhea määrä kuvia seulomatta ja siirtämättä. Nämä korukuvat löysin tässä pakollisessa siivoussessiossani. Joskus kai pikkujoulujen aikaan tehty rannekoru. Korua on hieman muutettu kuvaamisen jälkeen, siihen on lisätty yksi linkitetty kristallihelmi ja riipuksen paikkaa vaihdettu.

Ruskeanharmaita kristallirondelleja hopealukkoisessa rannekorussa - Hyvästi pimeys

Hyvää viikonloppua - ja muistakaa siirtää kellon viisareita eteenpäin... KESÄÄ KOHTI!

Shaggy Loop 2

2011-03-14T21:08:00.008+02:00

Amerikkalainen lamppulasihelmi ja käärmeennahka(Snakeskin)jaspisrondellit helinä(Shaggy Loop)-ketjussa.

PS Shaggy Loop 1

8.3.

2011-03-08T06:05:00.011+02:00

ja Laskiaistiistaita!

Napakelkka on osa suomalaista laskiaisperinnettä. Meillä on 'oma' napakelkka meren jäällä tossa lahdenpoukamassa.

Kevään korvalla

2011-03-04T10:53:00.008+02:00

Lits ja läts on jo muutaman aurinkoisen päivän kuulunut askelten alta. Lumien sulamista seuratessa kevään ja melkein kesänkin saa kotiin noutamalla kukkakaupasta pienen muistutuksen siitä, miltä piha tai puutarha pian näyttää. Jos ei oma, niin naapurin.

Pari yksinkertaisia korvakoruja:

Keväiset terveiset erityisesti Espooseen :)

Siniset on silmänsä sen

2011-02-25T13:43:00.020+02:00

Minulla on ollut ilo tutustua uunituoreisiin kuviin Madridin muotimessuilta. Katsoin läpi toistatuhatta kuvaa - ihan oikeasti. Silmiinpistävää on mm. kirkkaat värit: sininen, vihreä, violetti, keltainen, punainen perinteisen mustavalkoisen lisäksi. Mahtaako värit ikinä rantautua tänne kauas pohjolaan? Aika näyttää - hiukka epäilen... Pitkästä aikaa kuitenkin meidänkin kauppoihin on tullut sinisiä vaatteita, muitakin kuin farkkuja.

Kesän sinitaivasta kuikuillessani tein sinisen korun. Sinisten korujen ystäväpiiri taitaa olla vieläkin marginaalisempi kuin vaaleanpunaisten. Tämä koru tarvitsee kuitenkin vain yhden ystävän. Kaulakorussa sinistä kalsedonia, mustansinisiä makeanvedenhelmiä, lapis lazulia, sinistä ja mustaa onyksia, akaatteja, safiirin värisiä Swaroja sekä patinoitua hopeaa.

Pakkaset hellittää vihdoinkin. Hyvää viikonloppua!

Inspiraation lähteillä

2011-02-21T18:51:00.016+02:00

1000 RINGS • 500 WEDDING RINGS • 500 EARRINGS • 500 GLASS OBJECTS • 500 PENDANTS & LOCKETS • 500 NECKLACES • 500 ENAMELED OBJECTS • 1000 JEWELRY INSPIRATIONS

Sain tilaisuuden kartuttaa korukirjastoani joukolla ihania teoksia. Taitava ja suuresti ihailemani koruntekijä-saankosanoa-tuttavani luopui pientä maksua vastaan yhdeksästä kilosta inspiraatioita. Laskepa nopsaan, montako ihanaa kuvaa kirjoihin sisältyy. Lasken tuon 500 Glass Objectsin mukaan, sillä vaikka kirjassa esitelläänkin lasiesineitä, se on aivan ihana värivirikelähde. Sormuskirja mulla oli ennestään ja tuo alin, 1000 Jewelry Inspirations, on vanhaa kirjastoani. Nämä eivät siis ole mitään oppaita ohjeineen vaan yli 400-sivuisia kuvakirjoja. Alimman kirjan lopussa on joitain yksinkertaisia langantaivutusohjeita. Erilaisia korunteko-oppaita on oma joukkonsa.

Yhtään korua en näistä kirjoista ole koskaan kopioinut - taitoni eivät todellakaan riitä - mutta inspiraatioita ja ideoita niistä saa. Kuvien katseleminen innostaa, ihmetyttää, hämmästyttää ja huvittaakin. Ja sitten pitäisi valita, jatkaako keskeneräisen korun valmistusta vai uppoutuako ihanien inspiraatioitten vietäväksi. Tätänykyä taidan pitää kädessäni useammin kirjaa kuin korupihtejä.

Sinun korukirjalempparisi?

Punatukkaisen tytön kaulakoru

2011-02-17T11:23:00.016+02:00

Pieni punatukkainen työttö. Jaskan ihastus. Kyseessähän on sanomalehtisarjakuva Tenavat (Peanuts), jota kirjoitti ja piirsi edesmennyt amerikkalainen sarjakuvataiteilija Charles M. Schulz. Ja Jaska on siis Jaska Jokunen (Charlie Brown), "Jasu", huono-onninen antisankari.

Kautta aasinsiltain, postauksen vaaleanpunaisen korun omistaja on ihana, pulppuava, punatukkainen tyttö, joka on kasvanut isoksi ja jo löytänyt oman Jaskansa.

Punatukkaisen tytön toivoessa itselleen korua kliseisesti kuvittelin, että nyt tehdään vihreä koru! Olisi siihenkin ollut ainekset, ja vielä vaikka tehdäänkin, mutta nyt on ollut kiva tehdä korua hennon vaaleanpunaisista helmistä.

Lyhyessä kaulakorussa erimuotoisia makeanvedenhelmiä ja keshihelmiä, ne on noita skröpelöitä. Mulla on aina into selittää näitä keshihelmiä tuntemattomalle, ettei ne sitten ole mitään viallisia hylkiöitä vaan nimenomaan ihania aarteita. Ne taidetaan luokitellakin aidoiksi helmiksi erona viljellyistä helmistä. Oikaiskaa, jos olen hakoteillä. Korussa omatekemät hopeinen salpalukko ja riipus.

Keshihelmet: Keshi on japania ja tarkoittaa unikonsiementä. Keshihelmi on viljelyn sivutuotteena itsestään syntynyt pieni helmi. Ne ovat epäsäännöllisen muotoisia ja niille on tyypillistä erittäin kaunis kiilto.
Näitä päätyi korvakoruihinkin. Niistä lisää myöhemmin.
. . .

Kiitokset hauskasta kanssakäymisestä korunteon yhteydessä. Toivon, että korusta on sinulle iloa arjessasi ja että se kestää mukana vauhdissasi.

Vaaleenpunaista

2011-02-15T05:00:00.013+02:00

Tällä postauksella ei ole mitään muuta virkaa kuin se, että
1. Tämä on ajastettu postaus monilahjakkaan Annan ystävällisellä opastuksella. Kiitokset vielä :)
2. Bambupuikot on edelleen ihanat ja ahkerassa käytössä. Terveisiä Keski-Suomeen ;)
3. Aasinsiltana, että seuraava korupostaus on vaaleanpunainen. Terveiset Espooseen! Joita ällöttää, pysyvät poissa. Muut tervetuloa.

Ystävänpäivää

2011-02-13T16:50:00.018+02:00

Otan varaslähdön ja toivottelen jo nyt hyvää ystävänpäivää. Tulipa tässä mieleeni, että voiko bloggerin postauksia ajastaa?

Kaulakorussa viisimillinen musta nahkanauha hopeisine kalotteineen ja lukkoineen. Kalotit tein itse hopeahelmistä juottamalla niihin renkaat ja S-lukon parimillisestä neliölangasta. Riipuksena Swarovskin kirkas kristallisydän, joka on luonnossa paljon kauniimpi kuin ikinä kuvaan sain.

Granaatit

2011-02-09T14:07:00.015+02:00

Granaattirannekoru parin vuoden takaa. Settiin kuuluu myös kaulakoru, mutten löytänyt siitä kuvaa. Kuvat ovat siis yhtä vanhoja kuin koru. Nostin korun esille, kun koruilijaystävä korufoorumilta oli saanut mieltään pahoittavan kommentin blogiinsa eräästä korustaan. Hänen korunsa muistuttaa mm. vähän omaani, ja omani taas muistuttaa hänen kauan aikaa sitten tekemäänsä korua, jota todennäköisesti en ole koskaan nähnyt jne. Kommentti ei varmasti liity tähän koruun, mutta otinpa asian kuitenkin esille.

Ei voi välttyä saamasta vaikutteita toisen tekemistä koruista. Jotain jää alitajuntaan ja ideaa punnertaessaan se sitten pulpahtaa esiin. Koruntekijät ihan varmasti myös etsivät kivoja ideoita toistensa blogeista. Minä ainakin. Aikomukseni ei kuitenkaan ole kopioida ketään eikä mitään. Koruja vaan on tehty niin valtavat määrät, ettei voi välttyä siltä, etteikö minun tai sinun uusi ja hieno idea olisi toteutettu jo aiemmin

Tunnustan, että joskus jurppii, kun koruntekijä kertoo saaneensa minulta inspiraation ja sitten tekee ja esittelee aivan tarkan kopion tekemästäni korusta. Mielestäni inspiroituminen ja kopioiminen ovat kaksi eri asiaa. Tätä asiaa ei nyt kannata vatvoa sen kummemmin. Se on kuin luistelisi kahdeksikkoa.

Joka tapauksessa iloiset terveiset Gildalle ja kaikille muillekin korukavereille! Vieraillaan edelleenkin toistemme bogeissa ihastelemassa, hämmästelemässä ja saamassa ideoita ja ajatuksia ja tehdään Omia Koruja.

On hanget korkeat nietokset

2011-02-07T17:33:00.020+02:00

...ja koiralla villapaita.

Uhosin aiemmin neuloa koiralle villapaidan vailla aiempaa kokemusta. Ohjeetkin sain. Koiran emäntä sitten hankki sellaista ihmelankaa, ettei ohjeet passanneet alkuunkaan. Neulemalli piti yksinkertaistaa, patenttia kasin puikoilla. Lanka on Novitan Crystal, ja siinä on pieniä paljetteja. Ei tässä oltu tekemässä koiralle iltapukua, mutta pikkuruiset paljetit säihkyvät hauskasti kuin lumi talviauringon säteillessä.

Helmaa olisi voinut muotoilla vähän enemmän. Jos paita näyttää jonkun mielestä liian lyhyeltä, niin selityksenä: tyttö ei tykkää, että liepeet lepää sen hännän päällä, se kun heiluu aina iloisesti pystyssä.

Röijy neulottu yhtenä kappaleena, sauma vatsan alla. Kaulukseen poimittu silmukat sauman ompelun jälkeen ja tassuntiet huoliteltu virkkaamalla reunaan kerros kiinteitä silmukoita (siis onks sellaisia, termit unohtuneet).

Mä meen nyt! vuf vuf

Äidin koru

2011-02-02T21:06:00.027+02:00

Kaiken neulomishulluuden ja bambupuikkofanituksen ohessa teen edelleen myös koruja - sen kun oikeilta töiltäni ja elämältä ehdin. Pitkähkö koruprojekti on valmis ja voin tyytyväisenä huoahtaa - kuten varmasti myös korun omistaja - etenkin korun omistaja: vihdoinkin!

Toivomuksena oli päivittää 50 vuotta vanha, kaunis lasihelminauha. Omistaja ei tuntenut oloaan kotoisaksi äidiltään perimässään perinteisen helminauhan mallisessa kaulakorussa ja toivoi, että tekisin siitä hänelle korun tähän päivään vanhaa kunnioittaen. AB-käsitellyissä lasihelmissä sihtaa suunnilleen kaikki sateenkaaren värit. Vihreäkammoinen korunkantaja toivoi lasihelmien seuraksi ehdottomasti jotain muuta väriä kuin vihreää.

Tiedän helminauhan tunnearvon omistajalleen ja musta tuntui aika kamalalta purkaa se. Korua suunniteltiin yhdessä tilaajan kanssa punniten erilaisia materiaali- ja mallivaihtoehtoja. Ohjeistus oli onnekseni tarkkaa - "Sano, että asiakas oli vaativa", pyysi tilaaja mainitsemaan ;) Kyseessä oli kuitenkin mielestäni ihminen, joka osaa ilmaista mielipiteensä. Kiitos siitä.

Oman haasteensa projektin etenemiseen toi pimeä vuodenaika ja se, että harvoin olin kotona samaan aikaan päivänvalon kanssa. Mallihelmien kuvaaminen tökki. Harmittavaa oli esitellä pieniä sävyeroja helmissä ja selitellä että vaikka kuva on vihreä, niin helmet ei... Nämä väri/sävyjutut on niin hienosäätöjuttui. Välillä jokaikinen helmi näytti kuvassa mustalta vaikka silmä tiesi siellä olevan värejä. Selitykset on aina hyviä, mutta luulen, ettei korun tilaaja oikeasti tiennyt, minkävärisen korun oli saamassa, ennen kuin näki sen luonnossa. Matkalla sanoin aina, että koru on yleisilmeeltään musta mutta värikäs.

Tällaisia selitteleviä viestejä lähettelin:

Kuvia suunnitteluvaiheesta:

Laitettaisiinko tuo isompi vai pienempi riipuskivi?

Korussa on alkuperäisten helmien ja hopean lisäksi mustia onykseja, akaatteja, ametisteja, makeanvedenhelmiä sekä helmiäistä. Lasihelmissä oli sen verran isot reiät, että peittelin niitä pienenpienillä hopeisilla helmihatuilla:

Kaulakoru, riipus, on kaksipuolinen. Esillä voi pitää mustaa onyksia tai hopeaa. Tosin kaulalla riipus pompahtelee sen verran iloisesti, että esiintyy myös sivupersoonia. Ja se ihana kilinä, mikä riipuksesta tulee... sekin oli toivomuslistalla. Tämä kaulassa ei hiivitä työtoverin selän taakse. Mikä oli se juttu siitä, kun ne hiiret laittoi kissan kaulaan kellon, ettei pääse yllättämään? Joku satu se on.

Koruissa on itsetehdyt salpalukot.

Kaulakoru on pitkä, noin 85-86 cm. Kuvassa näkyy vain etuosa korua. Helmistä riitti korut sekä kaulaan että ranteeseen. Ylimääräisiäkin jäi.

Kaivelkaapa kätköjänne. Äitien ja mummujen kätköjä. Turha hillota vanhaa korua, kun sille voi antaa uuden mahdollisuuden. Suunnitteleminen, kanssahelmien valitseminen ja tekeminen on tosi kivaa. Hopi, hopi.

Jaksoikohan kukaan tänne asti? Taas on perjantai. Hyvää viikonloppua! Oottehan huomanneet, kuinka päivät on pidentyneet. Piti käydä säätämässä terassivalojen ajastinta, ettei valot loista kilpaa talviauringon kanssa.

Bambuuu...

2011-02-02T16:32:00.008+02:00

Jos jotain yhteistä pitäisi yrittää keksiä korunteon ja neulomisen välille, niin puikot. Jotkut vääntävät neulepuikoista veivejä, joita tarvitaan lenkkien veivaamiseen. Minulla on muutama oikea veivi siihen tarkoitukseen, neulepuikkoja en ole raaskinut turmella.

Huhuilin bambupuikkojen perään tuolla alempana. Kannustavien kommenttien saattelemana hankin sitten sellaiset itselleni. On ne kivat! Kevyet, melkein äänettömät (ei mua se kilinä häiritse ollenkaan) ja mikä musta on kaikista ihaninta: ne on lämpimän tuntuiset. Kaupassa mainittiin myös se, että niissä ei kädet hikoa :) Olen rento neuloja. En muista kärsineeni käsien hikoilusta monenkaan tunnin neulomissession aikana. Jaa, no ehkä kesällä. Mut yhtä kaikki, miellyttävät on!

Sitä mainittua kitkaa vähän pelkäsin. Sitä, etteivät silmukat soljuisi puikolla. Mutta ei hätää, neulominen sujuu vähintäänkin yhtä juoheasti kuin metallipuikoillakin. Kiitos siis kaikille yllytyksestä! Nostanpa jalat pöydälle ja jatkan siitä, mihin jäin... oikeen, nurin, oikeen, nurin...

Moni jo haaveilee kesälomasta ja puutarhanhoidosta ja vaikka mistä. Mulle riittäisi, kun tulisi - ja tuleehan se - kevät! Ja paljon valoa!

Aurinkoista helmikuuta näitten helmililjojen myötä! Ei meillä lumet vielä ole sulaneet, kannoin kukat kaupasta.

2 o, 2 n

2011-01-27T16:37:00.008+02:00

Et ole tullut väärään blogiin ;) Heidi pyysi sukkaohjetta tuolla aiemman postauksen kommenttilaatikossa. En ole mikään erityinen neuloja, välillä on vuosien tauko, ja sitten se iskee taas, kauhea neulomisvimma. Tällä kertaa se alkoi joskus marras/joulukuun vaihteessa eikä loppua näy. Neulon tavissukat ihan perusohjeen mukaan ja vaihdan neulemallia aina mielen ja sukkaparin mukaan. Tässä Novitan perussukkaohje, jota muuntelemalla saa mieleisensä.

Viimeksi lankakaupassa asioidessani ja mm. uutta sukkapuikkokokoa ostaessani mulle tarjottiin bambupuikkoja. Neulominen on kuulema äänetöntä eikä puikot putoile (jos niillä on tapana putoilla, mulla ei), koska niissä on enempi kitkaa. Otin kuitenkin ne perinteiset. Onkohan kellään omakohtaisia kokemuksia bambupuikoista? Pitäiskö mun ihan oikeasti siirtyä niihin?

Sateenkaaren tällä puolen

2011-01-27T08:11:00.017+02:00

Jotain väriä tähän aneemiseen antiini. Ei, en ole tehnyt värikkäitä koruja, mutta esittelenpä Swarovskin ihania kristalleja.
Mulla on tällaiset Swarovskin 'värikartat' koottuna Swarovskin kaksoiskartioista: 92 eriväristä kristallihelmeä koottuna väreittäin. Varastossani ei todellakaan noita kaikkia Swaroja ole enkä mallikristallejani koruihin käytä.
Mallihelmistä on suunnaton apu, kun on tilaamassa jotain tiettyä Swaron kristallia eikä muista värin nimeä. Myyjien kuvista ei aina hiffaa (oma silmä ei erota) noita pieniä sävy- ja pintakäsittelyeroja.

...no nyt ne loppui!

Totuuden nimessä ja selvyyden vuoksi tunnustettakoon, etten ole itse noita kerännyt ja laatinut. Minulla oli mahdollisuus ostaa ne maahantuojalta noin vuosi sitten. Niitten keräämisessä, lajittelemisessa sekä nimeämisessä oli kuulema niin paljon työtä, joten tarjous oli kertaluonteinen.

Kirpakkaa torstaita!

Koruntekijän sukanvarressa

2011-01-22T19:36:00.011+02:00

... on tietenkin helmineuletta ja monta toteuttamatonta ideaa.

Villasukkien ohella olen kerännyt postaukseen korumateriaalia tiettyä projektia varten.
Korupostaus sitten tuonnempana. Josko toteutuu.

Låda på låda på låda

2011-01-14T13:22:00.006+02:00

Näin jälkeenpäin katsellessani huomaan sabomaisia vaikutteita näissä rasioissani.

Hyvää viikonloppua!

Tiikerinsilmä

2011-01-13T20:01:00.012+02:00

...ja muuta epämääräistä.

Pieni tiikerinsilmärondelli lukon riipuksena.

Rannekorun muut helmet tiikerinsilmärondellien lisäksi ovat helmiäistä paitsi nuo pyöreät. Olen ostanut ne 'jonain kellertävänä kivenä'. Kivissä näkyy aivan kuin puun syyt, mutta kiveä ovat. Tunnistatko onnettomasta kuvasta?

- - - Ihana Henna tunnistikin kiven: Puujaspis. Paljon kiitoksia! - - -

"Oikein nurin,
oikein nurin,
vähän kudoin,
paljon purin.
Oikein nurin,
oikein nurin,
pakkasilla sitten surin."

Ruohonen, Laura: Yökyöpelit, 2008 (82.2 runoja)

Solmionpidike

2011-01-10T12:08:00.020+02:00

Uskon, että jokaisen ketjunpunojan (ei ketjupolttajan huom.) miehellä, sulhasella, poikaystävällä, veljellä, isällä jne on ainakin yksi punojan tekemä solmionpidike. Minäkin tein vuosia sitten muutaman hopeisen solmionpidikkeen, joissa ketjuna mun lemppari: Piina (Jens Pind). Ikinä en sitten miehelle sellaista tarjonnut tai tyrkyttänyt, edes näyttänyt - jäänyt laatikon pohjalle lojumaan. Joulun alla putkahtivat esiin ja ajattelin sitten joululahjoa.

Wikipedia sanoo mm. näin: "Vapaana liehuva solmio on usein tiellä, etenkin ruokaillessa. Solmion voi taittaa rinnan kohdalta paidan sisälle, joka luo parhaimmillaan tyylikkään rentoutuneen vaikutelman, ilman takkia ja hihat käärittynä. Se ei kuitenkaan sovi useimpiin tilanteisiin, joten solmion kanssa käytetään usein solmionpidikettä, joka on esim. jousitoiminen koru, joka puristaa solmion paidan nappilistaan kiinni. Toinen yleinen malli on kultainen ketju, joka kiinnitetään nappiin. Solmionpidikkeen materiaalin (kulta tai hopea) kuuluu vastata vyönsolkea ja kelloa."

No, mun miehellä on valkokultainen vihkisormus, rannekellot terästä ja vyön soljet poikkeuksetta hopean väriset. Onneksi. Olisin joutunut muuten tekemään pidikkeen kullasta!

Patinoin solmionpidikkeen, koska tiesin sen miellyttävän lahjan saajaa enemmän ja olevan ehkä vähän huomaamattomampikin päivittäisessä käytössä.

Enkä todellakaan sitten maininnut miehelle tuon ketjumallin suomenkielistä nimeä: Piina. Kun jotenkin mukasromanttisesti päättelen hänen ajattelevan mua aina pujottaessaan solmion tuohon pidikkeeseen ;) Voin olla piikki lihassa, mutta että jokapäiväinen piina :(

Hah...

Kukkia sulle

2011-01-05T12:03:00.008+02:00

Valkoisten kukkien vannoutuneena ystävänä löysin konetta siivotessani kuvia myös kotia koristaneista värikkäistä kukista. Värimaailmaltaan aneemisten postausten jälkeen ojennan sulle loppiaisen iloksi tulppaaneja. Ojentaisin oikeita, jos käsi yltäis.

Loppiaista!

Korumateriaalia

2011-01-03T22:06:00.020+02:00

Edellisen postauksen helmikorusta ja korun helmistä on tullut joitain kyselyjä. Korun materiaaleistahan en maininnut mitään - helmiä vaan pompottelin ;) Helmet ovat valkoisia 10-11-millisiä makeanvedenhelmiä. Koruun poimin määrätystä tukkunauhasatsistani kauneimpia yksilöitä ja ne skröpölöisemmät käytän sitten johonkin arkisempaan koruun. Niissä helmissä on uria ja kuoppia eivätkä ne ole säännöllisen pyöreitä. Kauniita kuitenkin.

Tukkunauhoja. Jessus, kun on erisävyiset kuvat - ei jaksa säätää.

Koru itsessäänhän ei ole mikään persoonallisuuden täydentymä osin valmiine korunosineen. Kaikkea kun en itse osaa tehdä. Koru oli uudenvuodenlahja, tehty mittojen mukaan jokainen helmi huolellisesti valiten. Itsetehdyssä, niskaan sijoittuvassa lukko-osassa roikkuu kirkaskivisessä linkissä hopealaatta nimineen ja päivämäärineen - ja tästähän ei sitten kuvaa ole :(

Lumipallona luokses pompin

2010-12-31T10:07:00.016+02:00

Lumipallona luokses pompin taas...

Pompi pompi sydänparka
Pompi pompi sydänparka, a-aa.
On olo lumipallonasi joskus vaikeaa.
Kunpa lempinallesi voisin mä kukistaa
ja hiljaa sun kanssas iltaisin
pään tyynyyn painaa lopultakin
mä silloin lumipallonasi pompi enää en,
lumipallonasi pompi enää en,
lumipallonasi pompi enää en.

Vapaasti siteeraten - M. A. Numminen

Kiitos kuluneesta vuodesta ja...

Lämpöiset jouluterveiset!

2010-12-24T21:39:00.002+02:00

Pyriittisetti

2010-12-21T10:58:00.011+02:00

Korusetin pääosassa on ihanat, sileäksihiotut pyriittibrioletit - kuin patinoidut hopeapisarat. Korvakorun riipusosan pituus on 40 mm ja paino vähän yli 5 grammaa. Korujen hopeaosat on patinoitu kaulakorun ketjua lukuunottamatta. Patinoitu hopea sopii mielestäni pyriitin seuraksi ehdottomasti kirkasta paremmin. Korusetissä lisäksi kauniit harmahtavat viistehiotut kristallirondellit ja kaulakorussa pieni Swarovskin Black Diamond Simplicity -kristallihelmi.

Kiireetöntä jouluviikkoa kaikille!

Lumen valkoista - vaan ei yhtään korua

2010-12-15T19:45:00.009+02:00

Ulkona lunta ja jäätä, pakkasta - ja sisällä melkein samanlaista. No ei oikeasti. Valkoinen joulu kumminkin, valkoisia tulppaaneja ja lasikarkkeja - ei tuoksu eikä maistu, mutta on nättejä.

Kiireettömiä joulunaluspäiviä toivotellen,

Bronsiittia ja muita ruskeita...

2010-12-05T18:16:00.008+02:00

Minulla on ollut ovaaleja bronsiitteja laatikossa harrastuksen alkumetreiltä asti, enkä ole osannut tehdä niistä yhtään mitään. Kivet ei ole puhutelleet, ja värikin on mielestäni ollut omituinen. Sitten sain käsiini näitä pieniä bronsiittirondelleja - eikä bronsiitti olekaan yhtään karsastettava kivi. Päinvastoin. Löysin niille ystävät noista ruskeista makeanvedenhelmistä. Vois sanoa, että ne on ihan bestiksiä.

Nämä villaiset (alpakkaa siis) kuvat kuuluvat osioon neulomisvimma. Seuraavaksi vuorossa on koiran villapaita. En ole koskaan aiemmin tehnyt eikä mulla ole ohjettakaan!

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Pakkasen puremaa postia

2010-11-30T17:04:00.014+02:00

Keskellä paukkupakkasia sain koruiluystävältäni Monalta näin suloista postia. Sydämelliset kiitokset kauniista kapusseista. Päätynevät sormuksiin. Lämpimät terveiset hirsitaloon!

Ovaaleja lumi- ja ruusukvartsi- sekä vuorikristallikapusseja

Villasukat kunniaan!

Ranteen ympäri 30 sekunnissa

2010-11-18T22:45:00.010+02:00

Punottua nahkanauhaa ja hopeaa. Niin ja tuo akvamariininugetti.

Punsselointi näyttää omituiselta, kirjaimet levinneiltä. On kuitenkin ihan normaali ja siisti. Koru, nahkanauha, avautuu kaksinkertaiseksi (ei siis leviä pitkin pituuttaan), jolloin se on näppärä pujottaa ranteeseen.

Alkaa olla taas se aika, kun ne vähätkin korut, joita ehtii tekemään, päätyvät joulupukin jemmoihin. Eikä niitä siten voi esitellä. Tietänee hiljais(empaa)eloa blogissa. Ihania lahjavalmisteluja myös sinulle!