maanantai 18. huhtikuuta 2016

...jotain jalkapohjaa roikkumaan


Tuore isä kysyi minulta, että ehtisinkö tekemään pienen tyttövauvan äidille korun - saatteella "...ehkä jotain jalkapohjaa roikkumaan."

Ehdin. Ja tässä autenttinen, ja tuossa alempana se jalkapohja nyt roikkuu. Sahasin riipuksen hopealevystä, vasaroin kuperaksi, muotoilin varpaat pallopunsselilla, viilasin, hioin ja kiillotin. Riipuksen somisteena on hennon vaaleanpunainen makeanvedenhelmi ja pieni hopeasydän. Ketjussa on myös laatta (kuvissa jäänyt jalapohjan taakse), johon punsseloin tytön syntymäpäivämäärän.

Oli tosi kiva työstää hopeaa pitkän tauon jälkeen. Tai yleensä tehdä koru. Innoissani väsäsin samalla muutaman ohuen sormusrinkulan.

Instassa vauvakorua on söpöstelty, mutta toistan itseäni mielelläni sanoessani, että kaikista söpöin on pikku-Senja. Me ollaan Senjan kanssa sukua, mikä ei kuitenkaan tarkoita, että minäkin olisin söpö tai jotain.






11 kommenttia:

  1. Tosi söpö, ja söpöt varpaat. Ihanat sormukset ja sulla on tuota pallolankaakin! Millä sä saat tuon hopean noin kiiltäväksi?
    Riitta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Riitta! Levystä sahaamieni ja työstämieni korunosien särmät viilaan ensin monella erikarheuksisella ja -mallisella viilalla ja siirryn sitten hiomapapereihin, karheudet 600 - 2000. Vähemmälläkin pärjäisi ja on mulla Dremelkin, jota tosin en viitsi ottaa esille yksittäisiä pieniä töitä varten. Lopuksi viimeistelen osat kiillotustahnalla. Pienet korunosat, myös nämä pallolangasta tehdyt sormukset, kuin myös kaikki ketjut rummutan yksinkertaisesti kiillotusrummussa. Kiillotusrummussa saa vanhoihinkin ketjuihin hienon kiillon.

      Poista
  2. Kiitos vastauksestasi, minäpä unohdin sen kiillotusrummun kokonaan:)
    Riitta

    VastaaPoista
  3. Mulle on opetettu, ettei levystä tehtyjä sormuksia rummuteta. Niihin pitää saada kiilto muilla menetelmillä - nuo hiomiset. Tuota pallolankaa on kuitenkin haasteellista saada kiiltäväksi muuten kuin rummuttamalla, eikä ole ope näkemässä ;)

    VastaaPoista
  4. Onpahan sievä jalkajuttu roikkumassa <3 Onko siinä vielä sydämen mallinen aukkokin? Hieno on.
    Onneksi mä en ollut tiennyt, että levysormuksia ei kuulu rummuttaa. Sovitaan, että en kuullut sitä nytkään :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos MiunMaun :) Sydänaukosta vilahtaa alla oleva päivämääräriipus.

      Jätätkö kokonaan nuo viilaamiset ja hiomiset väliin ja heität suoraan rumpuun?

      En ole hopeaseppä, olen kurssittautunut koru-, hopea- ja kultasepillä. Ehkä tarkoituksena oli opettaa meille nuo hiomisen salat ja ennakoitiin myös sitä, että sormuksissa saattaa olla kivi istutettuna (en muista puhuttiinko asiasta nimenomaan kivenistutuskurssilla, mutta rumpua ei koskaan käytetty). Juotettu hopeasormushan kovenee, kun sitä vasaroidaan sormuspinnassa, joten rummutus ainakaan tässä merkityksessä ei ole tarpeellinen. Mitään haittaahan siitä ei kivettömälle sormukselle ole.
      Rummuttele siis ihan vapaasti, älkäköön kukaan muukaan muuttako työtapojaan sanomisieni perusteella. Minä olen niin kiltti oppilas, etten edelleenkään laita levystä tehtyjä sormuksia rumpuun.

      Poista
    2. Kyllä mä viilaan, höylään ja hinkkaan. Sitten heitän rumpuun ja rummun jälkeen pistän mahdollisen kiven kiinni. Silloin harvoin kun haluan todella kiiltävää, niin sen jälkeen vielä kiillottelen jollain tahnalla koneellisesti. Useimmiten en jaksa :D

      Olen ihan rehellisesti kade kaikille jotka saavat tuollaista kaunista peilipintaa kuin mitä tässä riipukessa esimerkiksi on! Se on niin kaunista, mutta mun kärsivällisyydelle aaaaivan liikaa.

      Nämä erilaiset työskentelytavat ovat oikeasti tosi mielenkiintoisia. Justiinsa puhuttiin kaverin kanssa, että jokaiselta kurssilta, tunnilta ja ihmiseltä tarttuu aina jotain oppia itsellekin. Joku juotoskikka, kiillotuskikka tai joku muu kätevä vinkki. Se on harrastuksen rikkautta parhaimmillaan.

      Poista
    3. Olet MiunMaun huomattavasti kokeneempi koruntekijä kuin minä, joten erityisesti minulla olisi paljon opittavaa sinulta. Lähipiirissäni ei ole ainuttakaan koruntekijää, ja olen todella laiska blogien lukija, joten näpertelen kerran opittujen tekniikoiden varassa.
      Kiva tuo sinun sormusoperaatiosi. Ehkä kokeilen sitä seuraavassa työssäni, kiitos kovasti vinkistä!

      Poista
    4. Höpsyn pöpsyn, mä olen ihan vasta-alkaja sun rinnalla. Muistelen, kuinka alkuun henki loppui ihastuksesta näitä sun taidonnäytteitä katsellessa. Edelleenkin ihastelen erityisesti sun tyyliä ja viimeisen päälle viimeisteltyjä pintoja.

      Poista
  5. Vastaukset
    1. Eipä olisi varmaan koskaan tullut tehtyä moista, jollei erityisesti olisi toivottu. Kiva oli, kun pyydettiin.
      Kiitos kommentistasi!

      Poista