torstai 15. joulukuuta 2016

Timantit ei oo ikuisia

Paperista värkätyt timantit kestänevät muutaman kauden, ikuisia eivät ole - toisin kuin ylimmän kuvan pienet hiomattomat timanttisirut, jotka ovat vuosia lojuneet laatikossa odottamassa koruihin pääsyä. Pitäisi varmaan tehdä jotain muutakin kuin paperiaskarrella.





perjantai 9. joulukuuta 2016

Konttineule

Tämä voi jo tuntua ihan Novitan mainokselta, mutta on ihan sattumaa, että olen löytänyt ko. lehdistä monta kivaa neuleohjetta. Kuten tämän konttineuleen. Tein kaulurista oman versioni, mutta neulemalli on lehdestä kuten lankasuosituskin: Novita Kajo. Lanka, josta ei ole muuta moitittavaa kuin se, että siinä on villan lisäksi akryyliä. Väri on kuitenkin niin kaunis ja ohjeeseen sopiva, että annoin periksi.

Koskaan aiemmin en ollut konttineuletta neulonut, joten vähän jänskätti aloittaa. Ohjetta seuraamalla onnistuu. Oman kaulurini neuloin tasona ja ompelin sauman kiinni.

Suloinen, eikö?







torstai 17. marraskuuta 2016

Betoninuppeja

Josko huopatossu- ja muut neulemateriaalit ovat ihanan pehmoisia käsitellä, olen tarttunut myös vähän rouvinpaan aineeseen: askartelubetoniin.

Meillä on kotona kaappi, jossa on monta kiiltäväpintaista valkoista ovea. Olen vuosien varrella keräillyt erilaisia posliinisia vetimiä, nuppeja - ja niitä on tuotu minulle Roomasta asti - ja vaihtanut ovien alkuperäiset nupit näihin. Ihan kivoja ovat olleet mutta ehkä sittenkin vähän romanttisia makuuni. Ja kun en mistään löytänyt tarpeeksi yksinkertaisia: tei itse. Näinhän se menee.

Maalasin kuivuneet rouheat betonikiekot valkoisella kalkkimaalilla ja olen tyytyväinen. Nupit ovat mattapintaisia, ja 25-ovisen kaapin yleisilme on rauhallisempi.

Alemmissa kuvissa on itse tekemäni ja tässä vanhat. Saat ehdottomasti tykätä näistä kaupan nupeista enemmän :) Vaihtanen ne taas joskus takaisin.






keskiviikko 16. marraskuuta 2016

Hiljaista kuin huopatossutehtaalla

Heipsan pitkästä aikaa!

Löysäillytkö oon, kun tänne en ole saanut mitään päivitettyä! Oikeasti olen vain ollut suunnattoman saamaton kuvaamaan mitään tekemisiäni.

Novitan lehdessä oleva ohje inspiroi minua näitten huovutettujen tossujen neulomiseen. Villasukat ovat ihan ihania, mutta kuluvat kovassa käytössä. Ehkä näillä tossuilla tassutellaan hiukka pidempään.

Ideahan näissä huopatossuissa on neuloa ylisuuret sukat huopuvasta langasta ja huovuttaa valmis neule pesukoneessa. Hyvin yksinkertaista ja toimii. Novitan ohje on Suomivillalle, niistä kuvien valkoiset, vaalean- ja keskiharmaat tossut. Omasta varastostani löysin tummempaa harmaata villalankaa, josta tummimmat tossukat.

Nämä olisivat tosi kivoja joululahjoja, mutta miten toimia, kun pesukoneesta kalastetut kurttuiset nyssykät pitäisi venyttää jalassa oikeaan mittaan ja malliin ja käytössäni on vain oman kokoinen jalka... ja miehen.

Lämpöisiä ovat!






perjantai 22. huhtikuuta 2016

...ja sen pikkusisko

Löysin laatikosta 0,8-millisestä hopealangasta kiertämäni spiraalin. Sahasin sen nopeasti lenkeiksi ja ryhdyin työhön. Lopputuloksena pieni riipus. Mielikuvitus ei vielä tämän enempää kukkinut. Ketjun tein metritavarana myydystä ohuenohuesta ketjusta.


torstai 21. huhtikuuta 2016

Sydämellisesti

Kun antaa koruilulle pikkusormen, se vie jos ei koko kättä niin ainakin muutaman muunkin sormen. Useimmiten on viitsimisestä kiinni aloittaa jotain, ottaa välineet esille ja yksinkertaisesti vaan tehdä.

Ihastuin koruharrastajatutun suunnittelemaan hopealenkeistä muodostuvaan sydänriipukseen niin, että tilasin häneltä valmiit materiaalit ja itselleni jäi korun kokoaminen.

Toisen sydämen jätin puolitiehen, lisäsin yhden lenkkirivin ja pujotin ketjun (anteeksi sooloiluni, Päivi). Mut kiva näinkin.

Pitäisi varmaankin ottaa itseäni niskasta kiinni ja kammeta varaston hopealangat lenkeiksi, niistähän voisi keksiä vaikka mitä.

Lisäänpä vielä linkin aikoinaan tekemääni mattoketjuun. Tekniikkahan on sama.

Riipuksien lenkit on tehty 1,2 mm paksusta hopealangasta, ja valmiin sydänriipuksen korkeus on 40 mm + tagi. Pienemmistä lenkeistä tulisi tietenkin pienempi sydän. Ehkä kokeilen.





maanantai 18. huhtikuuta 2016

...jotain jalkapohjaa roikkumaan


Tuore isä kysyi minulta, että ehtisinkö tekemään pienen tyttövauvan äidille korun - saatteella "...ehkä jotain jalkapohjaa roikkumaan."

Ehdin. Ja tässä autenttinen, ja tuossa alempana se jalkapohja nyt roikkuu. Sahasin riipuksen hopealevystä, vasaroin kuperaksi, muotoilin varpaat pallopunsselilla, viilasin, hioin ja kiillotin. Riipuksen somisteena on hennon vaaleanpunainen makeanvedenhelmi ja pieni hopeasydän. Ketjussa on myös laatta (kuvissa jäänyt jalapohjan taakse), johon punsseloin tytön syntymäpäivämäärän.

Oli tosi kiva työstää hopeaa pitkän tauon jälkeen. Tai yleensä tehdä koru. Innoissani väsäsin samalla muutaman ohuen sormusrinkulan.

Instassa vauvakorua on söpöstelty, mutta toistan itseäni mielelläni sanoessani, että kaikista söpöin on pikku-Senja. Me ollaan Senjan kanssa sukua, mikä ei kuitenkaan tarkoita, että minäkin olisin söpö tai jotain.






keskiviikko 10. helmikuuta 2016

Helmien hohtoa

Viime keväänä minulla oli oikea helmiensolmimisbuumi. Solmin parit hääkorut ja muutaman muun nauhan. Tämän hennonkirjavan nauhan solmin itselleni. Helmien väri on valkoisia helmiä lempeämpi talvikalvakallakin iholla, ja ovat omasta mielestäni kauneimmat solmimani helmet, ei arvokkaimmat. En ole pitkään aikaan seurannut helmimarkkinoita, mutta tiedän, että vastaavia en kohtuuhintaan saa tänä päivänä mistään. Siksikin iloitsen näistä.



perjantai 8. tammikuuta 2016

Pieniä pipoja

Ei minusta mummoa... lähipiiriin on syntymässä pikkuisia. Sen innoittamana olen söpöstellyt puuvilla- ja bambulangoista pieniä pipoja. Näillä ei tänäisillä pakkasilla tarkene (ja eihän niitä pieniäkään vielä ole), mutta kesällä sitten liialta auringonpaahteelta suojaamaan.