keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Munkin lemmikkini

Bloggaajakolleega Preferita ehti just julkaista postauksensa "Lemmikki". Kuinka sattuikaan!

Itse olen ottanut varovaisia askelia kevään hentoihin pastelleihin. Takinhihan alta vilkkuva kämmekäs on pipon ja kaulahuivin lisäksi toistaiseksi paras saavutukseni. Tai no, olenhan jo innostuksissani ottanut esille kaikki vaaleansiniset farkkuni.

Kuvissa vilahtava hento roosa kaulahuivi on neulottu Posh Fingerin -villa-silkki-kashmir-langasta. Kolmisäikeisen, himmeän hohtavan langan jokainen vyyhti on käsin värjätty. Tea Smoked -värissä on harmaita läikkiä, jotka kuuluvat väriin.













20 kommenttia:

  1. Nuo kämmekkäät on vain niin kivoja. Voihan vitsi, kun saisi nuo puikot käteen... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kämmekkäät valmistuvat ihan hetkessä, ainakin nämä mun yksinkertaiset versiot. Ja ovat käytössä siitä kivat, että uskaltaa käyttää "rohkeitakin" värejä, kun näkyvät niin vähän.

      Poista
  2. Ihania kaikki ja kuinka ihanissa väreissä !!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinisen eri sävyt tuntuvat nyt uusilta ja raikkailta. Huomasin ilokseni, että mulla on pari siniseksi luokiteltavaa laukkuakin. Ja kivojahan noi vaaleanpunaisetkin ovat.

      Poista
  3. No ei olisi paremmin voinut osua kohdalleen!Mulle nimittäin tuli äskettäin Titityystä paketillinen turkoosia Silk Bloom Finoa ja petroolia Cascaden alpakkaa...piti kyllä olla langanostolakossa...Siniset sävyt vievät kohti kevättä,merta,sinivuokkoja-että tää loskatalvi alkaa olla voitettu kanta.Voi taas tämänkin postauksen visuaalisuutta.
    "What comes from the heart,goes to the heart"-Samuel Taylor Coleridge

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi mitä ihanuuksia olet saanut! Jos nyt ei enää kämmekkäitä, niin jotain muuta kivaa keväistä houkuttaisi neuloa. Kevyet huivit on kivoja, kun niitä voi käyttää melkein ympäri vuoden. Paitsi, jos on niin taitava, että neuloo vaikka puseron.
      Kiitos piipahduksestasi! On niin hykertävän ihana kuulla lukijoitten lankavalinnoista!

      Poista
  4. Aaaah - miten upeaa! Mieletön sininen kimppu! Postauksesi on kuule vähintäänkin loikkaus tai harppaus eikä mikään varovainen askel. Tämän jälkeen minun on pakko ottaa vähän taaksepäin ja tehdä tilaa vaaleanpunaiselle. Roosat kämmekkäät ja käsineesi ovat vastustamattomat, ja kaunis on takkisikin, toinen taitaa olla kelsiturkki? (Jota muuten veikkaan ensi talven muotijutuksi)

    Onko korikaulainen muotinukke (taisi vilahtaa edellisessäkin postauksessa) ullakolta haettu pelastus?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Eikö ole ihanaa, että kevät on tulossa! Turvallisten, tykättyjen tummien värien rinnalla keväisen vaaleat värit piristävät ja tuntuvat raikkailta. Syksyllä ollaan jo niin kyllästyneitä näihin ja otamme tummat murretut jälleen ilolla vastaan.
      Kyllä sinunkin elämääsi mahtuu ripaus vaaleanpunaista kauniin vaaleansinisen rinnalle.

      Korikaulainen muotinukke on "kokokorinen" torso. Se on kaunis, hyvin säilynyt ja varmasti kauhean vanha. Olen saanut sen kymmenisen vuotta sitten silloiselta Aleksi 13:n visualistilta heidän siivotessaan ja raivatessaan vaatetavaratalon somistamoa. Tein siihen aikaan töitä Aleksi 13:n yhteistyökumppanin kanssa ja pyörin vuoden päivät heidän nurkissaan. Voi hyvinkin olla, että torso on sieltä vuodelta 1967, jolloin Aleksanterinkadun myymälä perustettiin. Ajatus siitä, että torso oli menossa roskalavalle, oikein puistattaa minua. Ullakolta on nyt haettu vaelleltuaan välillä tyttären hoidossa. Torsolla on aivan yhtä leveät hartiat kuin minulla, sama vyötärön- ja rinnanympärys. Ainoastaan lantio on useita senttejä leveämpi. Minusta tämä on enemmän kuin sattuma. Esittelen torson mielelläni lähemmin. Se on kaunista työtä ja erittäin hyvin säilynyt. Olen joskus harkinnut sen maalaamista mustaksi tai valkoiseksi. Oisko rikos?

      Poista
  5. Kauniita ovat neuleet ja upeita kuvat, kuten aina, taattua ania's -laatua. Koruharakkana silmäni tarttuivat kuitenkin viimeisen kuvan ihanuuteen - miten ihana, paksu ketju onkaan taas syntynyt, sormenpäitä oikein sattuu kun ajattelen sen punontaa. Vaivan arvoinen kuitenkin. Mukavaa että olet taas täällä ilonamme huikeine luomuksinesi joka saralla!
    -sari-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos -sari-. Ranneketju on melkeinpä päivälleen vuoden takainen, nuorelle sukulaisneidolle syntymäpäivälahjaksi tilattu koru, johon lopulliseen versioon tuli erilainen riipus. Sitä versiota en sitten enää ehtinyt kuvata.
      Korujutut ovat olleet aika nollissa tai ainakin jääneet kuvaamatta. Toivon kevään tai viimeistään kesän koittaessa ehtiväni myös helmilaatikoilleni. Aika vaan hupenee jonnekin.

      Poista
  6. Voi lemmikki sentään mikä postaus. Vähänkö kaunista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voitaneen laittaa kevään- ja kesänodotuksen piikkiin tällainen hempeily ;)
      Kiitos sinulle!

      Poista
  7. Kiitos ohjeesta (jossakin aikaisemmassa postauksessa) kämmekkäiden tekoon. Epäilin olisiko minusta niiden tekijäksi, mutta nyt jo toisia neulon =) Ja helppoa todellakin. Ja kiitos hienosta blogista, säännöllisesti tulee luettua, harvoin tulee vaan kommentoitua. Valokuvasi ovat todella hienoja, samoin tekemäsi korut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä Tarja ja kiva kuulla, että olet tarttunut puikkoihin! Viitseliäs neuloo vielä pätkän peukaloa kämmekkääseensä. Vaikka olen sellaisiakin muutamat tehnyt, ajaa tämä perusmalli asiansa oikein hyvin.
      Sen lisäksi, että kämmekkäät lämmittävät, värivalinnoista riippuen niillä saa vaivattomasti myös pientä ilmettä asuunsa.
      Kiitos kommentistasi. On ilahduttavaa kuulla, että olet viihtynyt, vaikka postaustahtini on aika ailahtelevaista.

      Poista
  8. Voi kuinka värikästä, pastellivärikästä siis ;-D. Näinkö toiseksi alimmassa kuvassa häivähdyksen siniharmaata roosan kanssa?

    Tiedätkös, jos minulla olisi tuollainen muotinukke, asukuvani lisääntyisivät kymmenillä prosenteilla ;-D. Sen päälle olisi mukava asetella mekot asusteineen, housujahan noin ei oikein voisi esitellä. Hmm, sovitusnukkejahan on myynnissä.....

    Ja tuo ihanan runsas ranneketju, siihen ihastuin jo viime keväänä, se on niin kaunis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Merja! Aika värikästä mun maailmassani. Värien jälkeen ja lomassa on kiva palata omaan harmauteeni.

      Mainitsemasi "siniharmaa roosan kanssa" on Posh Fingerin -langan Tea Smoked -väriin kuuluvia harmaita läikkiä. Kaulahuiviin meni kaksi vyyhteä.Toisessa läikät ovat tummempia, melkein mustia, ja toisessa vaaleampia. Huivi on siis epäsäännöllisen laikullinen, mutta se ei haittaa, päinvastoin.

      Minulta ei onnistu omakuvat, joten pyysin vara-anian apuihin :) Vara-ania on niin nättikin, että ei yhtään hävetä pitää sitä kotona esillä - ei tosin olohuoneessa.

      Miten sinun koruilusi? Minua kiinnostaa just nyt suunnilleen kaikki muu kuin korujen tekeminen. Tai kiinnostaahan korutkin, mutta aika ei tällä hetkellä riitä.

      Poista
    2. Koruilun suhteen olen tehnyt vain ajatustyötä, ideoita pukkaa, mutta olo on ollut senverran levoton, etteivät ne ole vielä ole edenneet toteutukseen. Mutta hyvin suunniteltuhan on jo puoliksi tehty!

      Kaikki muukin käsillätekeminen on ollut tauolla, jospa kevätaurinko sitten korjaisi tilanteen ;-D.

      Poista
    3. Väljä aikataulu näissä hommissa on ihan jees!

      Poista
  9. äitini, minun ja esikoseni toisena nimenä on Lemmikki :) on se nätti värikin ;) ja nyt nyt on iho toffeen värinen kun käytiin lomautumassa päiväntasaajalla päin... kiva kun oot saanut taas värejä elämään! Ja nämä kevään värit on niin nättejä! T: Pätkä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuollaiset suku- ja perhetraditiot nimien suhteen ovat mun mielestäni tosi kivoja. Mun miehen suvussa kaikkien etunimet alkavat C-kirjaimella, siis sukuun syntyneiden. Aviopuolisoita ei sentään etunimen perusteella valita!
      Sinulla on varmasti ollut ihana loma! Ruskettuneella iholla väritkin näyttävät kauniimmilta.
      Kiitos kommentistasi ja aurinkoisia kevätpäiviä sitten taas tämän pikatalven jälkeen!

      Poista