tiistai 4. helmikuuta 2014

Lanoliinin tuoksua

. . .
Elämässä on iloja ja suruja. Niin kuuluukin olla. Iloja onneksi enemmän kuin niitä itkettäviä asioita.

Vaikkei blogini ole henkilökohtaisten asioitteni foorumi, kerron iäkkään isäni kuolleen tammikuun alussa joulun alla sattuneen sairaskohtauksen seurauksena.

Otan vastaan virtuaaliosanottonne, mutta muuten toivon, että jatketaan blogin parissa kuin ennenkin. Kiitos. Myös kärsivällisyydestä.
. . .

Alkutalven ja vuodenvaihteen vesisateisessa kymmenen lämpöasteen harmaudessa neuloessa tuntui hiukka hätävarjelun liioittelulta tehdä kaikkia lämpöisiä juttuja - tai siis kotonahan minä neuloin enkä ulkona sateessa. Talvi pakkasineen tuli sitten lopulta ja yhtäkkiä, ja tuntui kivalta, että oli uusia juttuja päälle puettavaksi.

Aloitetaan vaikka tästä Granitista ostamastani mun mielestäni maailman ihanimman värisestä villalangasta. Granitissa (just se ruotsalainen sisustuksen pikkutavaraliike Bulevardin ja Erottajan kulmassa!) myytiin joulun alla neulottuja lapasia ja villasukkia ja sellaista neulojalle lahjaksi sopivaa 'puikot & lanka' -pakettia. Niitä puikkoja en olisi tarvinnut, mutta ostin ihan langan takia. Lanoliinipitoinen villalanka tuoksuu lampaalta, mikä saattaa häiritä herkkänenäistä. Minä pidän. Lanka on vähän karheaa, joten paljaalle kaulalle en tätä kaulahuivia kiedo. Lisäksi lanka oli ihan kauhean roskaista neuloa. Siitä irtosi karvoja enemmän kuin mistään aiemmin neulomastani. Käytössä haihtuvia ei onneksi enää irtoile, kaikk irtonainen jäi meidän sohvalle.

Tästä ohuehkosta langasta paksuilla puikoilla neuloessa neulemallilla ei liene suurtakaan merkitystä: kasin puikoilla neuloessa neuleesta tulee verkkomaista neulotpa miten vain. Omani on korinpohjaneuletta 2 o, 2 n, vaihto kahden kerroksen välein.

Suosimieni perinteisten mustan ja harmaan ohella tykkään beigen ja ruskean sävyistä ja yhdistelen niitä mielelläni harmaaseen ja tietenkin kaikkeen sopivaan mustaan.









-  Kuvien kamelinvärinen kashmirlanka on jo pipona. Palailen.  -

28 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Ihana kuulla! Kiitos. Bloggaamista on ollut ikävä ja kaikkea. Vielä on monta asiaa järjestämättä ja hoitamatta, mutta eiköhän aikaa taas järjesty näille kivoillekin jutuille.

      Poista
  2. Osanottoni.
    Ihana kuulla sinusta jälleen! Olen käynyt luuraamassa yön pimeinä hetkinä blogiasi ja ihastelemassa kaikkea neulottua <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sirpa! Koruilu onkin jäänyt melkein kokonaan, mutta vain väliaikaisesti. Kiva, että olet löytänyt katseltavaa, vaan yöllä pitää nukkua.

      Poista
  3. "Silence is sometimes the best answer"-Dalai Lama
    Elämässä on aikoja surulle ja ilolle,äänelle ja hiljaisuudelle-sitähän se elämä on.Kiitos,että olet jaksanut tulla takaisin,olet odotettu.Toivettatasi kunnioittaen,jatketaan,kuten ennenkin eli neule-elämää.Blogisi inspiroimana olen tehnyt useamman palmikkoversion pipoja,kämmekkäitä,tuubeja,sukkia,kaulureita...vähän muokkaillut ohjeita tarpeen,langan ja saajan mukaan.Pääsääntöisesti alpakasta ja merinosta(paitsi tietty sukat Veikasta).Poikieni tyttöystävät tyhjensivät Tampereen Kerä-putiikkia anopin joulupakettiin,kiitos vaan.Ja nyt ensimmäistä kertaa elämässä neuloin tuttavan KOIRALANGASTA(lapinkoiran pohjavillaa ja suomenlammasta kehrättynä)hänelle kintaat ja kämmekkäät.Ai vähänkö lämpimät!Siitä jatkossa lisää jotain isompaakin toiveena.Sirpaa kompaten minäkin yön hiljaisina hetkinä töissä käyn kurkkimassa blogiasi,jos aikaa on.Nytkin 2 työyötä edessä.Kiitos vielä paluustasi.Valo voittaa aina(ja nyt jo ihan konkreettisestikin kevään aavistusta ilmassa).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sydämellinen kiitos, Sari.
      Ihana, ihana kuulla, että neulomisvimma, sitähän se on, on tarttunut! Minä olen usein ajatellut, siis on aina jäänyt ajatuksen asteelle, ottaa talteen hirmuvillavan cotonimme trimmaussadon. Luin joskus jostain, että villaa pitää olla useampi kilo (se kun on höyhenenkevyttä!) ja että siihen sekoitetaan sitten lampaanvillaa. Ajatus on edelleenkin houkuttava.

      Sanoinpa Sirpalle tyhmästi, että yöllä pitää nukkua. Kaikki eivät tee 8-16-töitä eikä kaikilla ole vapaita viikonloppuja. Hienoa on, jos voi yötöitten lomassa piipahdella vaikkapa blogeissa.

      Valon enenevän määrän on jo voinut ilahduttavasti havaita vaikkei keväästä vielä voikaan puhua.

      Poista
  4. <3 ((hali)) <3 & kiitos come-backistä lempi-bloggarilleni! t: Pätkä

    VastaaPoista
  5. Kiva kun oot takaisin, vaikket poissa juuri ollutkaan. Kaikelle on aikansa ja paikkansa - sille itkullekin. Kyyneleet ovat sielun pesuvettä, tiesithän sen.

    En tiedä olenko hyvilläni vai pahoillani, muuta innoittamanasi olen joutunut ostamaan puikkoja ja lankoja... Ihana beanie on tuolla to-do -listalla kunhan saan ensin pari juttua alta pois.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva olla takaisin! Itkut on itketty, suru jää. Ihan hirveän paljon vie aikaa kaiken järjestäminen - eikä puoliakaan ole vielä tehty, eikä aikaa ole rajattomasti.

      Älä ole ainakaan pahoillasi, voi rahat huonomminkin käyttää. Ja se tekemisen ilo! Mun beanie-innostukseni ei ole laantunut, ihan vähän värejäkin olen uskaltanut käyttää. Tummia. Mut värejä kuitenkin. Esittelen, "kunhan saan ensin pari juttua alta pois" ;)

      Poista
  6. "Hätävarjelun liioittelua" neulomishommat vähän ovat, ainakin toivottavasti! Sitä kun on neuletta aloittaessaan osattava katsoa tarpeeksi kauaksi. Niinkuin sinä suloisenkauniintyylikkään korinpohjasi kanssa. Jos olisi yhtä viisas, nyt kävisi kiireen vilkkaa pastellinsävyisten kesäneuleiden kimppuun. Että ehtivät valmiiksi kun kevät koittaa.

    Meillä kaikilla on ollut ikävä sinua, sinun kauniita kuviasi ja innostavia postauksiasi. Kiva että olet taas täällä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä, olenko kaukaa viisas vai kyllästynyt, mut olen jo neulonut kevääksi (eikä kukaan kieltäne käyttämästä hetikohta) muutaman pastellin. Kesäksi pitäisi kai neuloa oikea vaate (en osaa), lapasia kun ei enää toivottavasti tarvita.

      Kiitos Preferita, on niin kiva, kun elämä palaa vanhoille, vähän klommoja saaneille raiteilleen. Ja tänä aamuna ihan oikeasti tajusin aamun valoisuuden tarttuessani työpaikan ulko-oven kahvaan. Olin kyl vähän myöhässä, mutta silti :)

      Poista
  7. Lämmin osanottoni <3
    Hienoa, että olet taas jatkamassa jutustelua, kuvien kera.

    Jep, melkein tuli talvi peruttua, mutta ilman kunnon pipoa ei tuossa vähän aikaa sitten olisi pärjännyt. Kyllä nyt taas, mutta ei se kevät ihan vielä taida kolkutella? Vaikka tosiaan, valoisuus lisääntyy huimaa vauhtia, jee!

    Minun neulomukset ovat jäissä; hiukan olen virkkaillut. Inspiraatio hakusessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei nina ja kiitos.

      Olihan se ihan tuttavallista kohdata ne kirpakat pakkaspäivät ja tuulettaa lämpimiä vaatteita ja asusteita. Oikeasti, mulle riittää nämä pari astetta pakkasta ja muutama sentti lunta, kiitos. Ja ollaanhan me melkein kevään korvalla, ihanaa.

      Ei pidä pakosti harrastaa, siitä ei tule mitään. Vaan ethän sinä laiskana ole ollut. Mosse-herralle terveisiä :)

      Poista
  8. Kiva kuulla sinusta ja kiitos taas superkauniista kuvista, silmä lepää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaunis kiitos F and F, lisääntyvä valo innostaa kuvaamaan tolkuttoman pitkältä tuntuneen pimeän kauden jälkeen. Kevättä jo odottelen!

      Poista
  9. Terveisiä maailmalta! Löysin blogisi vasta joku aika sitten, ja täällä on kiva käydä vieraisilla! Visuaalisesti kaunis, ja muutenkin ihana. Kiva, kun tulit takaisin.
    Itse neulon tällä hetkellä lankavarastoja loppuun (siihen menee kyllä aikaa..), joten työn alla on yhtä ja toista, aika huikeitakin värejä.
    Tällä hetkellä teen kirkkaankeltaisia sukkia äidin jäämistöstä. Langat ovat odottaneet vuoroaan vuosia. Ihan sen takia, että keltainen ei ole koskaan ollut oikein minun värini, ja myös senkin takia, että silloin kun elämä oikein heittää loskaa päälle, niin siitä selviäminen vie oman aikansa. Minulla meni kauan. Mutta kyllä siitä onneksi selviää, kukin omalla ajallaan.
    Toivotan sinulle hyvää ja valoisaa kevättä!
    Täällä meillä kukkii jo lumikellot, ja krookukset tulevat vauhdilla perässä. Kohta se tulee, kevät.

    Iiris

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja tervetuloa Iiris!
      Kirkkaankeltaiset sukat kuulostavat keväisen aurinkoisilta. Keltainen ei sovi minullekaan lähelle kasvoja, mutta tykkään väristä pikkuisen siellä ja pikkuisen täällä.
      Hienoa, että olet päässyt pahan yli ja elämää hymyilee tai ainakin virnistää aurinkosukkien myötä. Omalla kohdallani vanhan, hyvän elämän eläneen ihmisen poismenon ymmärtää ja sen hyväksyy joskin surullisena. Elämässä voi olla oikeasti ihan kauheitakin asioita ja kohtaamisia, joilta olen onnekseni säästynyt.
      Käsityöt ovat hyvää terapiaa ja harmiton harrastus. Nautitaan niistä. Ne vievät meitä päivä kerrallaan eteenpäin, ensin kevääseen...
      Virkistävää kuulla lumikelloista ja krookuksista. Minäkin jo tutkin talonvieruksia, josko sieltä pian pilkahtaisi pieniä elonmerkkejä. Huomasin joulun aluksen lämpiminä päivinä, että pioni puski "silmuja" maasta. Tovottavasti siellä lumen alla on kaikki hyvin - pianhan näen.

      Toivotan sinulle kaikkea hyvää, parasta mahdollista. Olen iloinen, että olet täällä!

      Poista
  10. Osanottoni suruusi, tiedän tunteen valitettavan hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sydämellinen kiitos. Voimaa ja jaksamista myös sinulle. Jokainen tarpeeksi kauan elänyt on ehtinyt kohtaamaan surun. Valitettavasti moni ihan nuorikin. Täytyy kuitenkin muistaa kaikki ne ilon ja onnen aiheet, joita meillä on. Minulla on niin paljon, mistä olla kiitollinen, iloinen ja onnellinen. Uskon, että sinullakin.

      Poista
  11. Mukavaa, että olet palannut! Lämmin osanotto suureen suruusi. Kantakoon kauniit muistot raskaimman ajan yli ja siitä eteenpäinkin ♥

    VastaaPoista
  12. Lämmin osanotto myös minulta. Läheisen menettäminen on iso ikävä. Kiitos kun olet palannut ja kera näin takuutyylikkään postauksen. Kaunista lanoliinia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuten molemmat tiedämme, minkä ja kenen tahansa läheisen menettäminen on kauhean surullista ja niin lohduttoman lopullista. Onneksi yhteiset ilot ja hetket säilyvät muistoissa ja ne auttavat jaksamaan ja elämässä eteenpäin silloinkin kun tuntuu raskaalta.
      Kiitos sinulle.

      Poista
  13. Hei, jaan surusi, mutta iloitsen kun palasit takaisin blogiin. Huomaan että meitä on monta jotka ovat kaivanneet Sinua. Hymyile hyville muistoille ja kerro niitä lapsillesi, niin saat pilvelle hopeareunan.
    Merja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Merja. Niin sinun kuin kaikkien kauniit sanat ovat lämmittäneet.

      Poista
  14. Ania, et sanonut ollenkaan tyhmästi, järkevintähän se olisi yöllä nukkua. Itse välillä valvon pojan kanssa tai valvottuani en saa enää unta joten kevyt surffailu ja lämmin juoma voi auttaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Myöhäiset onnittelut, Sirpa, pienestä pojasta! Toivottavasti saatte molemmat pian nukkua pitkät, rauhalliset yöunet. Surffailu yön hiljaisina tunteina tuntuu paremmalta ratkaisulta kuin esimerkiksi imuroiminen ;)

      Poista