sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Harmaa patenttineulekauluri

Ilman nappeja.

Kauluri on neulottu tasona aiemman postauksen beigen patenttikaulurin ohjeella. Nappikiinnityksen sijaan neule on ommeltu yhteen kapeista päistään limittäin niin, että saumakohtaan jää kaulusmaiset liepeet. Kaulurin tein itselleni, mutta erisävyisistä harmaista merinovillasta, alpakasta ja angorasta neulomani kymmenet harmaat beaniet ovat löytäneet lämmitettävät päät muualta. Mustaa ja harmaata perusneuletta toivotaan niin, ettei loppua näy.








torstai 21. marraskuuta 2013

Blogiperiaatteita

Sain Preferitalta mielenkiintoisen ja ajattelemisen aihetta antavan haasteen valaista blogiperiaatteitani. Kiitos haasteesta. Muun elämän ollessa hetkellisesti tärkeämpää kuin bloggaaminen, haasteeseen vastaaminen on viipynyt.

Haaste on alunperin lähtenyt Johannalta Löytö-blogista.

Johanna kertoo:

”Haluan aloittaa haasteen, jossa kerromme omia periaatteitamme bloggareina. Mikä on sinulle tärkeää? Mitkä asiat saavat sinut harmistumaan blogimaailmassa? Miten suhtaudut kuvien oikeuksiin? Miten hoidat yhteistyöpostaukset? Kerro asioista vapaamuotoisesti ja omalla tyylilläsi. Itse haluan tällä tavoin kertoa omat periaatteeni ja ajatukseni julkisesti, jotta lukijani saavat rehellisesti tietää mitä mieltä olen asioista.”
. . .

Mitä ja miksi

Aloitin blogin kirjoittamisen kesällä 2009. Olin tehnyt koruja jo joitain vuosia, ja blogi oli näppärä tapa dokumentoida tekemisiäni. Sittemmin innostuin uudelleen myös neulomisesta, ja nykyisin blogi on sekalainen harrastearkisto. Blogi ei kerro minusta eikä elämästäni muutamaa turhanpäiväistä tiedonmurusta enempää.

Kun harva kuitenkaan sonnustautuu pelkkiin koruihin tai kaulahuiveihin, olen tyrkkinyt mukaan myös aihetta täydentäviä ja sivuavia kuvia ja höpinöitä. Yritän kuitenkin pitää blogini sisällön edes jollain tavalla ruodussa. Olen perusnaiselliseen tapaan kiinnostunut vaatteista, sisustamisesta, muodista, luonnosta, hyvinvoinnista. Jos ylimääräistä aikaa olisi, voisin pitää useampaakin blogia. Tästä on turha haaveilla aikana, jolloin postaustahtini on näinkin verkkainen.

Teksti ja ulkoasu

Blogini on Bloggerin ns. vanha pohja, joka ei salli kaikkea toivomaani. Viitseliäisyydestä on kiinni, etten ole vaihtanut uuteen. Joku päivä sitten - tai ei.



Bannerin päivitän muutaman kerran vuodessa yksinkertaisesti siitä syystä, että kyllästyn katsomaan samaa. Toisaalta, jos banneri olisi tarpeeksi yksinkertainen, en ehkä kiinnittäisi siihen turhaan huomiota. Mahdollisesti ei kukaan muukaan.



Olen valinnut blogini näkyväksi mobiililaitteissa mobiiliversiona, koska pienellä näytöllä internetversion lukeminen ja kuvien katseleminen on kamalaa. Vaan on se siltikin.

Kuvat

Kaikki blogini kuvat ovat itse ottamiani tai tekemiäni. Käsittelen kuviani Photoshopissa ja piristän niitä välillä käyttäen mm. tekemiäni photarileimasimia ja muokkaamiani osia vapaista kuvista.

Valokuvaan viitisen vuotta vanhalla Canon EOS 450D:lläni. Uuden hankin, kun perustelut kattavat hinnan. Toivoisin, että voisin ottaa ja esitellä nykyistä monipuolisempia kuvia.

Tunnen tekijänoikeuslain periaatteet ja olen asian suhteen niinkin jyrkkä, että se rajaa blogilukemisiani. Ymmärrän ja hyväksyn ns. ammattibloggaajien hyödyntämät kaupallisten yhteistöitten luvalliset kuvapankit enkä ärsyynny niitten käyttämisestä ja kuvien esittämisestä.

Nautin erityisen paljon blogien hyvin laadituista asu- ym. kollaaseista ja olen saanut niistä hyviä vinkkejä omaan habitukseeni. Toivoisin, että näitä voitaisi ja osattaisi jatkossakin esitellä blogeissa lakia rikkomatta.

Yhteistyö ja mainonta

En tee blogini puitteissa yhteistyötä minkään kaupallisen tahon kanssa. Asian suhteen en ole ehdoton, mutta toistaiseksi mitään hyväksyttävää ei ole tarjottu. Harrasteblogit eivät ole kaupallisessa mielessä houkuttavia useimmiten rajallisen lukijakuntansa takia. Pitäisi laittaa enemmän peliin, jotta suuri yleisö ottaisi omakseen.

Jokainen bloggaaja voi haalia itselleen mainoksia omin avuin, sitä varten ei tarvitse blogata kenenkään tallissa tai kadehtia ketään. Itsenäisenä, mainosvapaana bloggaajana minulla ei ole tarvetta haalia  lukijoita sen enempää fb-sivuilla kuin muillakaan tileillä. Blogiani voi halutessa seurata Bloglovinin kautta.

Olen vuosia saanut hyvin läheltä seurata, mitä ammattibloggaajan arki on. En kadehdi heiltä mitään.

Ikävät kommentit



Blogini ja kirjoittamani aiheet ovat niin neutraaleja, ettei juttuni ärsyttäne ketään sen vertaa, että viitsittäisiin nähdä vaivaa ilkeän kommentin rustaamiseksi. Kenenkään ei tarvitse lukea blogia, josta ei pidä tai joka ärsyttää. Näin toimin itsekin. Rakentavaa kritiikkiä arvostan ja olen sille avoin.

Kommenttikotrollin otan käyttöön, jos sille on perusteet.

Harmittaa

No kyllä minua joskus harmittaakin. Omassa blogissani se, ettei blogini sisältö valmistu koneen ääressä  istuksien ja lukemalla muitten blogeja. Puolustukseksi ei aina kelvanne insipiraation etsiminen? Koska pääasiassa esittelen jotain itse tekemääni, "aineistoa" syntyy vain konkreettisesti tekemällä. Korut teen työpöydän ääressä, neuletyöt eivät ole paikkaan eikä vuorokaudenaikaankaan sidottuja. Kunhan silmät pysyvät auki ja puikot hyppysissä. Itse postauksen kokoaminen ei kauaa kestä.

Joissain blogeissa harmittaa se, että aikaani on hukattu:  Piilomainontaan tai ainakin hyvin maastottuun mainontaan sorrutaan edelleenkin. Minulla ei ole yhtään mitään mainoksia vastaan, kunhan lukiessani tiedän, että kyseessä on sponsoroitu teksti. Aikuisena osannen itse päättää, uskonko tuotteen tai tavaran ihanuuteen ja tarpeellisuuteen vai en.

Siksi

Parasta bloggaamisessa: Te! Lukijat!

Ja vuorovaikutus. Olen saanut teistä itsekkäästi ajatellen ihania blogiystäviä. Ketään en ole tavannut, mutta joittenkin lukijoitten kanssa tunnen sulaa samanhenkisyyttä, yhteisen ajatusmaailman ja periaatteet.

Kroonisen vapaa-ajanpuutteen takia ehdin harvoin etsimään luettavakseni uusia blogeja. Menen tässä suhteessa aika matalan aidan ali: tutustun jokaisen lukijan ja kommentoijan blogiin aina, kun siihen suodaan mahdollisuus.
. . .

Haaste on tavoittanut suurimman osan tuntemistani blogeista, joten jätän sen osaltani vapaasti vastaanotettavaksi. Vaikkei haasteeseen tarttuisikaan, on kiva välillä syventyä ajattelemaan: mitä ja miksi ja kaikkea siltä väliltä. Eikös?


perjantai 15. marraskuuta 2013

Patenttikauluri ja suklaanappeja

Patenttikauluri, jota aiemmassa postauksessa kutsuin materiaalinsa, rastamaisen langan vuoksi rastakauluriksi.

Malli on oma tai ainakin tein omasta päästä - voi olla että joku on laittanut sen sinne - ja ohje helppo: ysin puikot, neulotaan tasona patenttia 30 silmukalla neljän kerän verran. Toiseen reunaan 4-5 napinläpeä ja toiseen sama määrä nappeja.

Ja löytyihän se oikea lankakin: DROPSin Eskimo. Aiemmin neulomaani kauluriin laitoin napit, näin toivottiin myös tähän kakkosversioon. Napit olen tehnyt Fimo-massasta, tällä kertaa suklaanruskeita, suklaanappeja.

Neuloin itsellenikin oman. Kuinkas sattuikaan: harmaan. Omastani jätin napit pois ja ompelin päät yhteen silleen vinksulleen, että reunaan jää kaulusmainen lieve.

Etelä-Suomessa, ainakin täällä rannikolla, on ollut aivan ihana syksy. Muutamaa sadepäivää lukuunottamatta on ollut kaunista ja lämmintä. Näille superlämpimille kaulureille kuin muillekaan lämpöisille neuleille ei vielä ole ollut käyttöä. Talvi kuitenkin tulee pyryineen ja pakkasineen toivoo sitä tai ei.




perjantai 8. marraskuuta 2013

Puolimarkka

Se, että teen itse koruja, ei poissulje sitä, ettenkö ostaisi koruja myös kaupasta. Yksi eniten tykkäämistäni kaupan koruistani on Kalevala Korun Puolimarkka-riipus (2009).

Olen vaihtanut koruun kuuluvan ohuen silikonivaijerin tilalle itse tekemäni Piina-ketjun, joka sopii raskaaseen riipukseen mielestäni hyvin.

Puolimarkka-korun esikuvana ollut hopeakolikko lyötiin Turun linnassa vuonna 1558. Kustaa Vaasan aikainen kolikko oli ostovoimaltaan merkittävä: sillä olisi voinut ostaa esimerkiksi 2 jänistä, 15 litraa olutta tai ison kannullisen kallista tuontiviiniä Reinistä. Kolikon etupuolella on kuvattuna Kustaa Vaasa kädessään vallan tunnus miekka. Kääntöpuolella kolikossa on kuvattuna kruunatun vaakunakilven sisällä kolme kruunua sekä kruunujen keskellä Vaasa-suvun tunnus. Pidän korua useimmiten kruunupuoli näkyvissä.

Kustaa Vaasaan mulla ei ole muuta suhdetta, kuin että hän perusti kotikaupunkini 12. kesäkuuta vuonna 1550. Kiitos siitä. Missäs minä muuten asuisin?