keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Ring, ring



Kuten jo ehdin uhota, rinkulat haastoivat ja veivät mennessään. Kapoisia, 1 - 1,5 mm:n levyisiä, sterlinghopeisia sormuksia - vaikka pieniä ja vaatimattoman näköisiä ovatkin, saa näihinkin kulumaan aikaa ja vaivaa.















perjantai 22. helmikuuta 2013

Herkkää hopeaa

Kesää (ensi viikolla alkaa kevät!) enteillen kyhäsin yksinkertaisen, hentoisen ranneketjun pienine riipuksineen ja ideoita keräillen kollasin kuvia aiemmin tekemistäni hopeakoruista. Olen erityisen ihastunut kapeisiin hopeasormuksiin ja kevyisiin kaula- ja ranneketjuihin. Kunhan raaskin irrottaa käteni keskeneräisistä neulomuksista, erityisesti kapeitten hopeasormusten tekeminen houkuttaa taas kovasti.













torstai 14. helmikuuta 2013

520 silmukkaa

Taannoin neulomani mallitilkun innottamana hankin langat omaan huiviin. Työ on siitä hauska, että se neulotaan poikittain. Silmukoita luodaan siis kaulahuivin pituuden verran! Ohjeesta (MODA 1/2013)  hieman poikkeavasta omasta 520-silmukkaisesta neulomuksesta valmistui noin 195 cm pitkä kaulahuivi. Lankavalinnankin kohdalla menin omia polkujani, joskin valitsin omaksi langaksenikin kutittamattoman alpakan. Huivin neuloin tasona pitkillä nelosen pyöröpuikoilla.

Neuleessa on kolmea eriväristä lankaa: mustaa, tummanharmaata ja luonnonvalkoista. Valmiissa neuleessa mustaa ja tummanharmaata ei oikeastaan erota toisistaan (ja työtäkin näin pieni väriero vähän hankaloitti), mutta jäljestä tuli varmasti elävämpi näin kuin neulomalla pelkästään kahdella värillä.

Huivi on pehmeä, ohuehkonakin lämmin, kevyempääkin kevyt ja siten helppo kietaista kaulaan monella eri tavalla. Neulemalli on helppo, mutta mielestäni ei ihan supernopea neuloa, ja virheitä tulee (purkaa, korjaa), kun iltamyöhällä väsyneenä neuloo.

Vaan mitenkäs kävi?  Tytär ei yleensä pyydä eikä halua mitään - niitä lapasia lukuunottamatta. Saan olla tyrkyttämässä, että haluaisitko, ottaisitko, tarvitsisitko... Nyt tää oikein kysyi työn ollessa keskeneräinen, että mitä ja kenelle olen neulomassa. Ja, kun kerroin ja esittelin, niin tahtoi. Tahtoi just neulomani värisen ja kokoisen ja tuntuisen. Kun tiedän, miten odottaminen on puuduttavaa, luovuin huivista tyttären hyväksi ja neulon nyt itselleni toista samanlaista. Se on sitten mun, ellei sisko satu näkemään ja kysy, että mitä ja kenelle...

Jos tuo pitkittäin neulominen on hauskaa, niin hauska on myös sattuma: blogiystäväni Preferita (terveisiä ja hyvää ystävänpäivää!) ompeli, tai ainakin esitteli, oman neulomiseni aikana aika paljon omaa huiviani muistuttavan kauniin kaulahuivin "Vinokantti". Eikös meillä olekin aika samanlainen maku ;)

Nyt, kun joku kuitenkin innostuu neulomaan samaisen huivin ja valitsee langaksi jotain muuta kuin ohjeessa suositellun, kehotan (paapomatta ja holhoamatta) ainakin tottumatonta neulojaa neulomaan mallitilkun, jotta valittu lanka, puikot ja neulontamalli kohtaavat. Käsialasta riippuen lankalaatuun nähden ohuet puikot tekevät neuleesta tiukan ja jäykän. Liian paksuilla puikoilla neuloessa kuviosta tulee tietysti löyhä ja verkkomainen - jollei sellainen sitten ole toiveena. Oman lankani puikkosuositus on 2 1/2 - 3 1/2, neuloin nelosen puikoilla. Alpakka ei jousta kuten tavallinen villa, mutta neuleesta tuli mielestäni juuri sellainen kuin toivoinkin.

Totuuden toiveen nimissä sanoisin, että nämä villaiset kaulahuivit ovat jo menneen talven lumia. Kevään korvalla langoiksi valikoitunee jotain vaaleaa ihanaa. Paitsi, että tuleehan se talvi sitten taas.

"520 / 1"


















maanantai 11. helmikuuta 2013

hetkinen...