perjantai 8. marraskuuta 2013

Puolimarkka

Se, että teen itse koruja, ei poissulje sitä, ettenkö ostaisi koruja myös kaupasta. Yksi eniten tykkäämistäni kaupan koruistani on Kalevala Korun Puolimarkka-riipus (2009).

Olen vaihtanut koruun kuuluvan ohuen silikonivaijerin tilalle itse tekemäni Piina-ketjun, joka sopii raskaaseen riipukseen mielestäni hyvin.

Puolimarkka-korun esikuvana ollut hopeakolikko lyötiin Turun linnassa vuonna 1558. Kustaa Vaasan aikainen kolikko oli ostovoimaltaan merkittävä: sillä olisi voinut ostaa esimerkiksi 2 jänistä, 15 litraa olutta tai ison kannullisen kallista tuontiviiniä Reinistä. Kolikon etupuolella on kuvattuna Kustaa Vaasa kädessään vallan tunnus miekka. Kääntöpuolella kolikossa on kuvattuna kruunatun vaakunakilven sisällä kolme kruunua sekä kruunujen keskellä Vaasa-suvun tunnus. Pidän korua useimmiten kruunupuoli näkyvissä.

Kustaa Vaasaan mulla ei ole muuta suhdetta, kuin että hän perusti kotikaupunkini 12. kesäkuuta vuonna 1550. Kiitos siitä. Missäs minä muuten asuisin?








8 kommenttia:

  1. Hyvä yhdistelmä, ketju sopii korun henkeen hienosti ja antaa sille persoonallisen ilmeen. Tykkään <3.

    Mitä mieltä muuten koruihmisenä olet viimevuosien jättisuosion saaneista "keräilykoruista" kuten Nomination-rannekkeet?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Funky and Fifty! Vähän aina arveluttaa mennä sorkkimaan jonkun suunnittelemaa kokonaisuutta.

      Nomination-rannekkeet, Thomas Sabon amulettikorut... Kummatkaan eivät ole mun juttujani. Ensimmäisistä tulee mieleeni joskus vuosikymmeniä sitten jokaisella mummolla ja papalla olleet (ferriitti)magneettirannekkeet, joita käytettiin poistamaan erilaisia vaivoja (?). En voi mitään sille, etten pääse eroon tästä mielleyhtymästä. Nomination-korut ovat tästä huolimatta hauskoja: niistä voi kerätä itselleen persoonallisen korun, niihin voi sisällyttää monta muistoa ja tarinaa. Onko ranneke aina terästä ja palat kultaa ja korukiviä?

      Sabon amuletteja olen ostanut tyttärelleni lahjaksi. Kauniita ovat nekin, muttei nekään mun juttuni. Materiaaleina ovat hopea ja kulta ja niihin upotetaan myös timantteja. Eivät siis ole rihkamaa. Tykkään kuitenkin persoonallisemmista koruista.

      Statement-korut ovat ihania! Kultaa, hopeaa, jalokiviä, timantteja... eikä mikään ole aitoa. Suurikokoisina ne huutaa jo kaukaa: olen feikki. Siitä pidän.

      Jokainen tietenkin käyttää sellaisia koruja, joissa viihtyy ja jotka eivät ole terveydelle vahingollisia (nikkeliallergia).

      Poista
  2. Missäs minä muuten asuisin? Hih, hyvin sanottu:D Vakavasti ottaen sait minut miettimään, kuinka monen eri tekijän summa on se, että juuri nyt olen tässä. Ja kuinka montaa eri ihmistä siitä on kiittäminen. Niinkuin vaikkapa Kustaa Vaasaa.

    Sinua on kiittäminen kauniista postauksesta jälleen, viisastuinkin taas hiukan. En tuntenut koko riipusta, vaikka olen olevinani niin suuri Kalevala Koru-fani. Oma ketjusi on kuin tehty korua varten. Täydellinen pari, ilman muuta arvokkaamman oloinen kuin musta vaijeri. Voi markka, siinä vasta raha. Sinä olet säilyttänyt! Silläkin taisi saada kannullisen viiniä aikoinaan, ainakin melkein.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti ajan raumalaiset, tammisaarelaiset ja porvoolaiset kauppiaat ovat antaneet/antoivat Kustaalle anteeksi sen, että heidät aikoinaan pakotettiin muuttamaan Helsinkiin. Muutama heistä mahdollisesti loikki takaisin kotikonnuilleen ajan jättäessä kuninkaan, jos siis elivät vielä.

      Löysin Puolimarkan vasta tänä vuonna selatessani jotain tietämättäni vanhaa aikakausilehteä, jossa oli korun mainos. Luulin lehteä uudeksi ja ihmettelin, kun korua ei sitten löytynytkään kaupoista. Pienen haun jälkee sain kuin sainkin omani. Jonkun, toivottavasti ei monen, mielestä riipus näyttää kruunukorkilta.

      Muutaman markan piilotin patjan alle ;)

      Poista
  3. Sopii Piinaan oikein hienosti :) Minullekin mieleisempi tuossa sinun ketjussasi.'
    Minullakin on markkoja taskussa... tai siis jemmassa, hauskaa näyttää tulevaisuudessa lapsille, millaisilla rahoilla minä aikoinani nallekarkit maksoin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kata! "Kuminauha" (silikonin sisällä mennee vaijeri, ettei veny) tuntuu aika kevyeltä ripustimelta parikymmentä grammaa painavalle riipukselle. Piina lukkoineen painaa melkein 30 g, joten yhteispainoa korulla on noin 50 g. Painon tuntee, muttei ahdista.

      Kuvassa oleva hopeamarkka oli ilmestyessään hyvin moderni, ja on mielestäni kestänyt aikaa erinomaisesti. Menis vieläkin. Omat markkani eivät kyllä ole niitä oikeita hopeamarkkoja (1964-1968), joissa oli hopeaa 35 %, vaan kuparinikkelimarkkoja 70- ja 80-luvulta. Nättejä nekin.

      Nallekarkit on olleet "markan karkkeja" aikana ennen rahanuudistusta (1963, jolloin vanhat markat muuttuivat penneiksi). Mitähän ne nykyään maksaa?

      Poista
  4. Sinähän asuisit maakuopassa, niin kuin me muutkin ;-) Eikös se niin ollut, että täällä päin asuttiin vielä maakuopissa, kun taas Turussa....

    Monasti olen ihaillut eri maiden rahoja (yleensä just sitä kruunupuolta). Pieniä ja mielenkiintoisia taideteoksia, joilla on tarina kerrottavanaan. Tuo koruksi tehty on sitä todella! Kauniit kehykset. Enpä ole kuullutkaan tästä Puolimarkasta aiemmin. Kyllä tekemäsi piina sopii siihen erittäin hyvin! Sanoisin jopa paremmin kuin alkuperäinen. Arvokas kokonaisuus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinäpä en sanoit, nina, maakuopassa :) Kauhistus, vaatteet likaantuu eikä siellä varmaan näkis tehdä koruja ja neuloa!

      Joku näkee aina suuren vaivan (tai siis nauttii suunnattomasti kivasta työstä) suunnitellessaan meille rahoja siinä kuin postimerkkejäkin, kirjan kansia ja vaikka mitä.

      Tykästyin tähän puolimarkkaan varmaankin nostalgian takia: mennessäni kouluun 6-vuotiaana (olisin mennyt jo 5-vuotiaana, jos olisi päästetty) äitini teetätti mulle kahdesta pienestä 1900-luvun alun hopearahasta kaulakorun, riipuksen hopeaketjussa. Koru on edelleen tallessa, ketju on uusittu muutaman kerran. Tästä johtunee myös se, että pidän aivan erityisesti ja nimenomaan hopeasta korumetallina.

      Kiitos nina!

      Poista