maanantai 14. lokakuuta 2013

Koiran villis

Blogini suosituin postaus kautta blogihistorian on ollut "Koiran villapaita". Joko blogiini on eksytty kuuklaamalla ko. neuletta tai sitten siellä ruudun takana on monta lemmikilleen lämmintä nuttua suunnittelevaa lukijaa. Kaikki yhtä tervetulleita!

Neuloin noita koiran villapaitoja viime syksynä useita osan jäädessä kuvaamatta. Kun nyt sain hauvelin taas hoitoon kaikkine härpäkkeineen, putkahti villapaidatkin matkakassista. Kuvat on niin teeskenneltyjä, sillä eihän näillä aurinkoisilla säillä mitään paituleita vielä ole tarvittu - eikä onneksi sitä sademantteliakaan.

Tämä valkoinen pumpulipallo on aina yhtä yhteistyöhaluinen vaikka totista naamaa tässä näyttääkin. Ja me leikittiin, että oli kauhean kylmä päivä ja puettiin viininpunainen villis päälle. Joulu tulis mieleen, jos ei nurmikko viheriöis ja aurinko paistaisi pilvettömältä taivaalta. Jos kuvaajalle tuli ihan kuuma kuvatessa, niin miten mahtoi mallille... oma turkki alusvaatteena. Se varmaan toivois, että seuraavat vaatekuvaukset olisivat vasta, kun on hanki maassa. Jookos.

Villis on neulottu samalla Dropsin ohjeella kuin aiemmin esitelty valkoinenkin neulemallia vain yksinkertaistamalla.


10 kommenttia:

  1. Apua mikä ihanuus! Paitakin, mutta toi koira. Ei voi olla hellyttävämmän näköistä otusta. Ja miten kiltisti se töpsöttelee paita päällä. Hienosti tuo lila pukee sitä. :) Me niin haluttais koira, mutta ei nyt tällä hetkellä oikein pysty. Meillä oli samojedin pystykorva, joka kuoli muutama vuosi sitten. Se on muuten ainut lemmikki, jonka kuolemaa oon itkenyt, ja jota kaipasin pitkään, tavallaan vieläkin... (oonko vähän kovis...:/ ) Nyt haluaisin just tuollaisen vähän pienemmän ja pehmeämmän version valkoisesta koirasta. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Suntsa! Tää cotoni-tyttö on äärettömän kiltti ja sopeutuvainen ja hyvä niin, kun sen elämässä on tapahtunut niin paljon. Meilläkin oli oma koira, yorkshirenterrieri, joka kuoli 14-vuotiaana viitisen vuotta sitten. Jokainen lemmikin menettänyt tietää, että kamalaa oli. Tää pallero oli meille vaikeana aikana oikea lohtukoira ja siksikin sillä on tärkeä paikka sydämissämme, eikä muutama villapaita korvaa ikinä sitä, mitä se on meille antanut.

      Poista
  2. Sinä sen todistat, että lemmikien vaatteet voivat olla myös tyylikkäitä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Jos kriittisiä ollaan, niin värihän ei ole ihan viimeistä huutoa. Meille kelpaa edelleenkin ;)

      Poista
  3. Hehee, miten supersuloinen koira puseroineen! Mieleni tekisi neulaista kissoilleni samantapaiset söpöt villikset mutta jotenkin on sellainen kutina, etteivät osaisi arvostaa ;) Löysin muuten tämän blogisi vasta eilen (lankakaupasta vinkkasivat) ja olen jo ihan koukussa. Kiitos inspiroivista postauksista, nimim. Taitaa tulla uudestaan asiaa lankakauppaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehee vaan Tinttu ja oikein paljon tervetuloa! Kiva, jos viihdyt. Minä puolestani löysin blogistasi kivaa luettavaa ja suoraan sydämeen katsovia pikkuystäviä :)
      Jooei (näin olen kuullut) kaikki koiratkaan osaa arvostaa mammojen vaateintoiluja. Voisiko kissoille neuloa "leluja"? Vai ylittäisikö pelkkä lankakerä kaikki vaivaa nähneet näpertelyt?

      Poista
  4. On se vaan niin tyylikäs neiti! Valkoista turkkia vasten tuokin väri näyttää tosi hyvältä. Me koitettiin Mossen kanssa myös tuossa päivänä muutamana, josko viime vuotinen punainen villis olisi sopiva. No olihan se, mutta vieläkin lyhytkoipiselle herralle käy niin, ettei innostuessaan etutassut pysy hihoissaan. Se ei menoa haitannut, mutta oli lievästi hupaisan näköistä pussihyppelyä. Täytyy varmaa purkaa hihat pois. Josko "sliippoveri" pysyisi paremmin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sieluni silmillä näen hupaisan pussihyppelyn. Joo, ehkä Mosselle sopii paremmin "herrain liivi". Nyt sitten alkoi pukukausi, ei välttämättä kylmyyden takia, mutta että säästyisi liialta pesulta ja fööniltä. En lunta odota, mutta odotan kuitenkin.

      Poista
  5. Voi ihana, ihana karvapallero.
    Ja hieno nuttu, nyt vain lunta odotellen...
    Rapsuja E.lle. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihana :) Karvapalleroa voisi vähän trimmata, ennen pahinta kurakautta.

      Poista