torstai 4. huhtikuuta 2013

Rannekoru

Päivitin muutaman riipuksen osalta tämän yli viisi vuotta sitten tekemäni rannekorun.

Olen tehnyt patinoidun ketjun paksuhkosta hopealangasta ja vasaroinut lenkit rouhean näköisiksi jäljistä päätellen vanhalla vasaralla. Rinnalla kulkeva viikinkiketju on pätkä ihka ensimmäisiä punomisharjoituksiani. Innostuksissani punoin viikinkiä varmaan metrin ja sitä on käyttämättömänä jäljellä vieläkin.

Vuodenajan vaatimien pitkien hihojen, käsineiden ja kämmekkäitten alle en arjessa ole viitsinyt pukea kuin ohuehkon ranneketjun. Vaatetuksen keventyessä muitakin rannekoruja on taas mukava käyttää.



















Valoisia iltoja kaikille! 

6 kommenttia:

  1. Kaunis on ja kauniit on mukana kulkevat härpäkkeetkin :) Mulle nuo ensimmäisenä tehdyt korut on aina jotenkin erityisen lemppareita. Itselläni on lähes aina käytössä ensimmäinen piina rannekoru ja tämän renkaat tais aloitusvaiheessa lentää seinään asti, kun en meinannut tajuta millään, että miten piinaa punotaan :) Ja parasta tässä koruharrastuksessa on, että voi näitä vanhoja koruja päivittää uuteen uskoon näillä erilaisilla killuttimilla ihan sen mukaan miten paljon bling blingiä elämäänsä kullakin hetkelllä haluaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Seepia. Tunnistit varmasti tuon uuden riipuksen, jämähopeasta sulatetun "herkkutatin" tuolla joukossa. Olin yllättynyt, että korun tekemisestä on niinkin kauan aikaa (en sitä muuten muistaisi, mutta löysin vanhoja kuvia päiväyksineen). Kaikki tekeminen oli jotain vähän sinne päin, kokeilua (sitä se on vieläkin), onnistumisia ja epäonnistumisia. Joitain juttuja tekisin tänään vähän eri lailla, joistakin alkuaikojen tekemisistä olen hämmästyneen ylpeä tänä päivänä. Meillä kaikilla on varmasti ollut Piina-hetkemme. Ensin ei tajua mitään ja sitten ei tajua sitä, että miten sitä ei heti tajunnut, miten se tehdään. Piina on edelleenkin suosikkini, numero ykkönen.

      Poista
  2. Kaunis koru. Herkkusienet saivat hyvälle tuulelle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hopean sulattaminen on kivaa, ei kahta aivan samanlaista pisaraa. Aiemman postauksen palleroiset olivat kuin uuniperunoita, ja tämän korun riipus toi mieleeni tatin lakin. Haluaisin hirveästi koittaa vesivalua, silloin sitä vasta yllätyksiä syntyykin. Kiitos kommentistasi Lissu ja hyvää viikonlopun jatkoa!

      Poista
  3. Olen muistanut blogissani todella upeaa sinun blogiasi. Käyhän tsekkaamassa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paljon kiitoksia, Tiina! "I ♥ your blog"-tunnustuksen kiertäessä blogeja jo ainakin parin vuoden ajan, uskon sen tavoittaneen monet ihanat blogit jo toistamiseen, mikä ei sen arvoa tietenkään vähennä, päinvastoin. Luen hyvin satunnaisesti muita kuin muutamaa vakkariblogia enkä ole laajentanut lukupiiriäni viime aikoina. Olen matkoilla ja tutkin palattuani, josko löydän vielä jonkun, jota uskoisin tunnustuksen erityisesti ilahduttavan. Sydämellinen kiitos vielä ja ihanaa, keväisen aurinkoista viikkoa!

      Poista