keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

Hallittua sulattamista

eli skrymppausta.

Nuo ensimmäisten kuvien tummat ja skröpelöiset eivät siis ole puolitiehen jääneitä tekeleitä vaan päinvastoin. On ollut haasteellista yrittää palauttaa kirkas hopea takaisin kovia kokeneen näköiseksi. Lupasin kai aiemmin hillitä itseäni ja säästää teitä näiltä sormustouhuilta... mutta perunkin. Sulatelkaa nyt näitä ;)









...

Ja alussa oli...
(kuvat eivät liity yo. sormuksiin vaan tekemiini sormuksiin yleensä)









18 kommenttia:

  1. Onpas mielenkiintoisen näköisiä kuvia ja nuo skröpölöiset rinkulat ovat juuri sellaisia, joita haluan oppia tekemään ;-D. Kiitos näistä kuvista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Merja ja ole hyvä. Sinähän opit tekemään ihan mitä sinä haluat :)

      Poista

  2. Ihana, ihana! Vaihekuvia on aivan mainiota katsella :-D Tosin niitä katsellessa kuvittelee, että 'jee, nyt mäkin tartun taas juotosvehkeisiin'...
    Skrympatut sormukset on kyllä aivan parhaat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Selasin yhtä hopeantyöstökirjaa aamulla ennen töihin lähtöä, kun halusin tarkistaa yhden jutun... Oisin niin halunnut jäädä kotiin tekemään kaikkea, mitä olin unohtanut olemassa olevankaan. Meni ihan mielenrauha ;)

      Poista
  3. Sormusmaniassa täälläkin, päheet on skrympatut rinkulat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Paula! Harmittelen vaan auttamattoman tehottomia vempeleitäni :(

      Poista
  4. voi miten ihanat on just nuo skrympatut :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tällä hetkellä voisin skrympata kaiken mulla olevan hopean. Yksi esteistä on liian vähätehoinen poltin. Kun en tiedä, miten innokkuuteni jatkuu, en ihan heti ole hankkimassa tehokkaampaa (härpäkkeineen tilaavievää). Teen siis vaan tällaisia pikkutöitä ja olen itsekin uutuudenviehättynyt niihin. Kiitos outiriina :)

      Poista
  5. Voi tuo skrymppaus pitäis kyllä kokeilla. Olet taas ahkeroinut todella kauniita sormuksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Julmettu määrä työstötekniikoita houkuttaisi kokeilemaan, vaikkei mulla taidot eikä tarvikkeet riitäkään. Skrymppaus pikkutoholla kysyy kärsivällisyyttä ja aikaa - ja niitähän mulla onneksi riittää ;) Kiitos Rosalii ja aurinkoista tarstaita!

      Poista
  6. Ah, ihana nähdä, minkä näköisiä "kökkökasoja" (anteeksi ilmaisuni!!) valmiit sormuksetkin ovat valmistusvaiheessa olleet! Ja samalla ihan uskomatonta, että niistä todellakin on muodostunut lopulta noin ihania ja viimeisteltyjä.
    Yritin kerran, kauan sitten, juottaa minäkin tuollaista rinkulaa. Ei siitä mitään tullut. Ei pitänyt juotokseni. Siihen jäi...

    Aurinkoisia päiviä, toivottavasti kohta jo lämpimämpiäkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kökkösiä ovat tuossa elämänsä vaiheessa. Rumia, muodottomia mustuneita, mut kuitenkin ah niin ihania :) Näitä työstetään kiireettä, huolella ja hartaudella ;)
      Et saa luovutta. Sössin minä vieläkin välillä, mutta aina voi juottaa uudelleen.
      Ihanaa aurinkoa on riittänyt, pakkaslukemat ei enää päivällä ole olleet pahat, mutta toi t u u l i :(

      Poista
  7. MIelenkiintoisia kuvia ja kertovat kyllä sormusten teon haasteellisuudesta ja siitä miten paljo ne työtä vaativat. Skymppaus, taas oppii uutta :) Tosi kaunis pinta noissa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sormuksen teossa on aika monta työvaihetta. Mulla oli vaativat opettajat, joten tiedän, miltä valmiin sormuksen tulee näyttää ja tuntua. Sormuksesta voi taitojensa puitteissa tehdä minkä näköisen tahansa, ns. rumankin, mutta työtä ei koskaan tehdä huolimattomasti tai huonosti. Niin kuin ei mitään muutakaan elämässä.

      Poista
  8. Ihanat vaihekuvat! Monesti sitä unohtaa nämä vaiheet ja mieli "kultaa" muistot.. Onneksi kätköistä löytyy monen uuden projektin vaihekuviat, joita voi sitten tsekkailla ennen uudelleen työhön ryhtymistä. Työlästä siis, mutta kun laittaa kaikki tykötarpeet käden ulottuville, niin sujuu nopsaan. Juuri tuolla tavalla "könttänä" monta samaan aikaan. Kai sitä voisi vähän pääsiäisenä näitä rinkuloita tehdä.. heh :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Domi! Yhtä ei kannata ruveta tekemään, siks niitä kai syntyy sarjoina. Näitähän voisi ujuttaa suklaamuniin.

      Poista
  9. Tosi kiehtovaa! Mulle aivan tuntematon taiteenmuoto ja siksi on blogisi välityksellä hienoa tutustua hopeankäsittelyyn. Lisää vaan tällaisia ja ihan mitä vaan. Kaikki kelpaa - aina on yhtä tyylikästä ja ilo silmälle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, jos kiinnostaa, Lissu ja kiitos. Pieni seppä minussa pyrkii välillä iholle. Yritän muistaa kuvata myös työvaiheita tai siis välivaiheita.

      Poista