maanantai 21. tammikuuta 2013

Tuolien neulotut huput

Nuoripari pyysi apuani ruokapöydäntuoliensa kanssa. Kissa kynsi tuolien selkänojia, mutta kun tuolinselälle heitti villapaidan, tuoli sai olla rauhassa. Tuoleille haluttiin siis omat villapaidat! Neulomukset olen tehnyt annettujen mittojen mukaan (selkänoja 42 x 54 cm) puikkojen, langan ja neulemallin suhdetta puoliksi arvailemalla ja taas kerran omasta päästä.

Neuloin huput villasekoitelangasta tasona ja ompelin sivut yhteen. Huppu on saman näköinen sekä edestä että takaa. Työn olisi voinut tehdä myös pyöröpuikolla, mutta en halunnut selkänojan päälle saumaa, nappilistaa tms. Sivusaumat ovat huomaamattomammat.


Kyseessä on oikeammin selkänojien huput, ei koko tuolin. Innostuin selkänojahuppuideasta itsekin (tosin vailla kissaongelmaa) ja neuloin oman työtuolini selkänojaan pellavahupun. Lankavalintani oli BC Garnin luonnonvalkoinen ALLINO (50 % pellavaa / 50 % puuvilla). Langan puikkosuositus on 3 - 3 1/2 mm. Huppu on neulottu kaksinkertaisella langalla vitosen pyöröpuikolla. Kavennusten jälkeen silmukat on muuten päätelty, mutta jätetty selkänojan paksuuden verran silmukoita neulottavaksi tasona (kieleke, joka sitten ommeltu kolmelta sivulta kiinni). Neule on helmineuletta, kavennuksista lähtien sileää neulosta. Helma on tarkoitus vielä viimeistellä pellavanauhalla, kunhan olen pessyt hupun kertaalleen.

En ihan aina ymmärrä itseäni. Miksi niin usein ryhdyn ummikkohommiin? Nytkin: Silmukkamäärän arvioiminen oli ihan hakusessa. Puikkovalinnallani ei ollut mitään tekemistä suosituksen kanssa. Huppua oli myös aika mahdoton sovittaa työn aikana muutoin kuin, että tiesin sen "mahtuvan päälle". Kavennukset vedin ihan hatusta enkä vieläkään tahdo uskoa, että hupusta tuli noinkin istuva. Kertaakaan en purkanut jo neulomaani. Mulla ei yleensäkään ole mitään onnistumisen pakkoa - moukan tuuria enemmänkin ;)



19 kommenttia:

  1. Oi nää on mahtavat! Odotinkin innoissani tätä lopputulosta, kun en oikein osannut kuvitella miltä ne näyttää. Mutta siis aivan mahtavat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Henna. En ole kummoisemmin koskaan kiinnittänyt huomiota moisiin sisustusjuttuihin, meillä ei ole koskaan ollut minkäänlaisia huppuja. Tilaajat ovat lopputulokseen tyytyväisiä, se on tärkeintä.

      Poista
  2. Hih! Arvaat varmasti, että täällä hihitellään Lissu-kissalle :) Mutta vakavasti sanoen, aivan mielettömän huiput huput. En ole oikein pitäny mistään aiemmin näkemistäni tuolien huppuratkaisuista, mut nuo on täydelliset. Että sinä osaat :) Neulovana ihmisenä tiedän, että noissa palmikkohupuissa on ollut melkoinen työ.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin hyvin yllättynyt moisesta neulomispyynnöstä. Ensireaktioni oli, että niitä neulottuja huppujahan se kissa takuuvarmasti kynsii. Väärä oli luuloni. Oisko niin, että pehmeässä neuleessa ei ole tarpeeksi vastusta. Ja kai kissat käyttäytyvätkin vähän eri lailla? Mikä on Lissun suhde neulomuksiin?

      Kuten sanottu, en ole erityisemmin koskaan kiinnittänyt huomiota tuolien huppuihin enkä edes kuuklannut aihetta aloittaessani työn. Raskashan tuollainen iso neuletyö on pidellä, montaa tuntia illassa ei jaksa. Toisaalta oivaa just sellaista aivot narikkaan leffaseuraa, yksitoikkoistakin. Ihan heti en kuitenkaan toisia...

      Oman hupun kohdalla turhautti se, etten tiennyt, joudunko purkamaan koko höskän, ennen kuin koko työ oli valmis. Helmineule ja valittu lanka sen sijaan oli hitaampaa neuloa kuin palmikot.

      Kiitokset ja terveiset Lissulle!

      Poista
    2. En olekaan vastannut kysymykseesi Lissun suhtautumisesta neulomuksiini. Aniharvoin se jahtaa lankaa, jolla neulon. Jos langassa on ihana eläimen tuoksu, se joskus ottaa lankakerän hampainsa ja puistelee sitä kuin saalista. Joten aika rauhallista tällä saralla :)

      Poista
  3. Onpa mahtavan näköisiä! Todella, todella upeat huput. Taas olen ihan ihmetyksestä soikeana, sä olet niin taitava. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitosta ja höpsistä :) En edelleenkään ole kuuklannut neulottuja tuolinhuppuja, joten en tiedä, minkälaisia niiden tulisi olla. Ja jos näkisin, todennäköisesti olisin hiukka nolo. Taitava en ole, tekemisissäni ehkä hiukan tyhmänrohkeanestoton. Vähän nyt harmittaa, että esittelen keskeneräistä työtä (oma huppuni). Viimeistelty kun on kuitenkin viimeistelty.

      Poista
  4. Flo by Ilonan kommentti ei taaskaan näyttäydy täällä Bloggerissa.
    Kopsaan sen sähköpostistani tänne ja pahoittelen tätä Bloggerin outoa käyttäytymistä.

    21.1.2013, 21:16 Flo by Ilona ( http://flo-by-ilo.blogspot.fi/ ) on lisännyt kommentin tekstiisi "Tuolien neulotut huput":

    Aivan simpelit ja hyvin tehtyjä - siinä kai tyylikyyden salat :)) Sun töitäsi on ilo katsella! Uskon, että hupujen omistaja on tosi-tosi tyytyväinen. Itse ainakin olisin :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi Flo by Ilona! Huppujen (ja kissan) omistajilta on tullut kiitosta enemmän kuin ansaitsisin. Ja sainhan bonuksena idean itsellenikin toteutettavaksi. Eipä olisi muuten tullut mieleeni. Käsityöt ja neulominen on jo jonkin aikaa ollut muotia, mitä ihmeellisimpiä juttuja tehdään neulomalla: joulupalloja, kirjankansia...
      Kiva kuulla, että jaksat seurata :)

      Poista
    2. Hei! En todellakaan tiedä miksi kommentit häviää, taistelin sen ongelman kanssa jo jonkin aikaa, mutta ihan tuloksetta. Surettaa..

      However haluan vain sanoa että seuraan sun blogiasi - aika monella on käsityöblogit, mutta harva pystyy tuottaa niin kaunista postausta kerta toisensa jälkeen. Sun blogissasi sekä itse käsityö että sen esillepano on aivan oma luokkaansa.
      Kommentoin kuitenkin tosi harvoin, koska nolottaa tuo mun suomen kieli ja ongelmat kommenttien kanssa.

      Olen muuten tosi iloinen siitä että neulominen ja muut käsityöt ovat tällä hetkellä SO IN - itse harrastin tätä jo pienestä pitäen, ja silloin se oli "mummon juttua", eikä nuoren tytön:))

      PS nimeni on Ilona :)

      Poista
    3. Hei Ilona!

      Nythän tämä toimii. Onhan se "vika" voinut olla minunkin päässäni. Eihän sinun suomessasi ole mitään puutteita, ja kommenttivikakin on korjaantunut. Iloitsen tietenkin jokaisesta kommentista ja surkuttelen omaa saamattomuuttani seuraamieni blogien suhteen. Aina ei saa sanaa suustaan vaikka aikaa ja asiaa olisikin. Kiitos kauniista ja kannustavista sanoistasi.

      Minäkin olen iloinen, että käden taidot ovat ehkä enemmän kunniassaan kuin "koskaan" tänä teknisenä aikakautena. En tiedä, opetetaanko peruskouluissa enää näitä peruslapasia ja -sukkia. Sääli olisi, jos seuraavat polvet eivät enää osaisi neuloa. Sen ymmärrän, ettei käsityöt ole jokaisen juttu eikä tarvitsekaan. Minä hurahdin neulomiseen kai viisivuotiaana ja joka ikisenä jouluna sain äidiltä lahjaksi paketin villalankoja (niistä ensialkuun nukenvaatteta). Ihan kaikki eivät ymmärtäneet suunnatonta iloani.

      Poista
  5. Todella hienot huput!!! Muutenkin olen ihaillut neulomuksiasi ja koruja!! Itse tykkäsin neuloa (kuten myös koruilla) kovasti, mutta niskat ei kestä. Olenkin tehnyt nyt vain ihan yksinkertaisia säärystimiä ja tuubeja. Niitä löytyy blogistani, esim. kengät osiosta.

    Niin ja valokuvasi ovat myös ihania. Itse sitäkin harrastusta alottelemassa...

    VastaaPoista
  6. p.s. nuo tänään blogissani esittelemäni sormikkaat/lapaset on näppärät pakkasella :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommenteistasi Pinja ja kiva tutustua! Olen pahoillani, että vaiva rajoittaa tekemisiäsi. Kyllä neulomisessa saa terveenkin niskan välillä jäykäksi ja olen kuullut (ei mulle saa tällaisia kertoa), että neulominen rasittaa sydäntä :( Pöh.

      Tulen tutustumaan tekemisiisi oikein mielelläni. Olen aika laiska etsimään uusia blogeja, joten kiitän vinkistä ja toivon, että löydät itsellesi sopivanraskaita askarruksia.

      Poista
  7. Olen kehittänyt itselle sellaisen niskaystävällisen asennon, jolla voin neuloa. Eli tyynyillä tuen itseni sohvalle aavistuksen taaksepäin makaavaan asentoon. Eli pää on tyynyssä kiinni. Tämä ei rasita minulla niskaa, kuten normi pään "roikottaminen" alaspäin. Silloin joutuu nostamaan vaan käsivarsia ylemmäs, mutta kiitos urheilutaustan, ne eivät ole suuremmin siitä kipeytyneet. Voisi sanoa oikeastaan, että suurin ongelma, miksi en "uskalla" alkaa neulomaan, on juuri tuo mitä kävi syksyllä...Kahdet säärystimet ja 4 tuubi"huivia" peräjälkeen. En malta lopettaa. Samahan se on koruilussa. Mutta nyt ajatuksena keskittyä opettelemaan valokuvausta ja jatkaa viime vuoden tauolla ollutta liikunta harrastusta, niin jospa malttaisi pysyä erossa edellä mainituista niskoja rasittavista käsitöistä. Eli vielä löytyy mukavia harrastuksia. Ja vanhojakin voi tehdä -MALTILLA :) (tunteeko käsityöihmiset sellaista sanaa?)

    P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos asentovinkistä. Tiedä, milloin sitä itsekin tarvitsee. Aiemmin neuloin syksyisin, nykyään ympäri vuoden, joten jossain vaiheessa alkaa varmasti tuntua. Minä nostelen käsipainoja, että saan veren kiertämään hartioissa. Toisaalta, eihän tämä koneella istuminenkaan mitenkään luonnollista asentonsa puolesta ole. Onneksi esimerkiksi työpaikoilla kiinnitetään huomiota ergonomiaan, ja kaikenlaisia apuvälineitä on saatavissa. Näitten sisänyhräysten vastapainoksi suosittelen liikkumista raittiissa ulkoilmassa, jos sille ei rajoitteita ole. Sit voi taas vähän neuloa...

      Poista
  8. Uskomattoman kauniit huput ja se valtava työnmäärä! Jälleen olen sanaton : )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla oli syksyllä tavallista enemmän koti-iltoja eikä esimerkiksi korunteko innostanut. Hyvä syy olla "roikkumatta koneella" on tehdä jotain muuta. Huppujen neulominen jakaantui parille kuukaudelle muitten neulomisten lomaan, joten ei tuntunut työltä. Syy, miksi en ihan heti toista nelikkoa ryhtyisi tekemään on se, että huppujen neulominen kuitenkin oli aika yksitoikkoista. Tää kun tahtoisi aina kokeilla jotain uutta.

      Kiitos kehuista ja kivaa loppuviikkoa!

      Poista
  9. Supermahtavat! Ja mistä ihmeestä aika ja energia...

    VastaaPoista