perjantai 30. marraskuuta 2012

Joululaatikoita

Ei lanttu- eikä porkkana- vaan pakkauslaatikoita. Pieni askartelija minussa havahtui ja sain näperreltyä muutaman pikkurasian. On sitten, JOS tarvitsen.

Toivottavasti ollaan kaikki päästy turvallisesti kotiin tuolta myräkän keskeltä. Ulkona on nyt satumaisen kaunista, puhdasta valkoista lunta maassa ja puussa. Jouluisen oloista. Sää kylmenee, joten ei taida hanki ihan heti sulaa. Maanantaiaamuyöstä pakkanen kiristyy täällä etelärannikollakin jopa pariinkymmeneen asteeseen! Hiljaa mielessäin hykertelen, että enpä sitten ihan turhaan ole taaskaan neulonut. Nyt niitä lämpöisiä tarvitaan. Hrrrr...

Nyt kuitenkin näitä lådia ja...

Tunnelmallista ensimmäistä adventtia!

torstai 29. marraskuuta 2012

Pieniä mustia kiviä

Seuraako kukaan Avalla pyörivää Asustemuodin huipulle -ohjelmaa? Viime jakson teemana oli "Ötökästä koruksi". Aika puistattavaa. Suunnittelijat valitsivat kuolleen (jo siis jonkin aikaa vainaana olleen) hyönteisen ja muokkasivat sen pohjalta kolme juhlapukuun sopivaa asustetta. Voittanut korusarja oli kyllä kertakaikkisen upea. On ollut mielenkiintoista ja hauskaakin seurata luovien suunnittelijoiden välillä vähän hullujakin tekemisiä. Myönnän tosin, etten kovin montaa hurmoksen hetkeä ohjelman parissa ole elänyt toisin kuin perinteisiä Muodin huipulle -ohjelmia seuratessani. On ollut hetkiä, kun olen suorastaan tuntenut myötähäpeää ruudun takana. Jotkut kilpailutöistä ovat näyttäneet niin halvoilta ja rihkamamaisilta ja huonosti viimeistellyiltä. No, minä olen kaikin puolin paljon tylsempi enkä joudu ottamaan riskejä tekemisissäni, joten suu suppuun, ania.

Niin kiva kuin näin joulun aikaan olisikin esitellä jotain punaista, on korussani punaisten sijaan syvän mustia spinellejä. Spinelli on mielestäni aivan uskomattoman kaunis kivi, ihanin kaikista mustista. No, musta timantti voisi olla vielä ihanampi. Spinellissä on kaunis, upea kiilto tai oikeastaan hieno heijastus. Vähäeleisessä linkitetyssä kaulakorussa on mustia, kuvassa vihertäviä keshikelmiä, pikkuruisia, halkaisijaltaan neljämillisiä viistehiottuja spinellikolikoita ja riipuksena poikkeuksellisesti hiottu ovaali spinelli.

lauantai 17. marraskuuta 2012

Koiran villapaita

Edit:
Klik -> Linkki Dropsin palmikkoneuleeseen, jota olen käyttänyt perustana postauksen koiran villapaidan neulomiseen. Huom. nimenomaan kuvan neuleelle ei ole olemassa ohjetta, en laittanut mitään ylös neuloessani. Dropsin ohjetta on helppo muuntaa itselle/lemmikille sopivaksi.
. . .

Olen tänä syksynä saanut nauttia hoidokkikoiran seurasta erityisen paljon. Se onkin yksi syy, että mulla on ollut tavallista enemmän aikaa neuloa. Sekä ilta- että muutkin menot ovat olleet minimissään. Me ollaan levittäydytty hauvelin kanssa omalle sohvalle, minä neulon ja hauva neuvoo. Pyöröpuikot (ei tikkua silmään) on aarre tilanteissa, kun pikisilmä työntää kuononsa työn alla olevaan neuleeseen ja haluaa osallistua.

Aikansa tutkailtuaan kaikenlaisten huivien, pipojen ja kaulureiden valmistumista muistutti karvakuono perinaiselliseen tapaansa, että hänellä on alle viisi villapaitaa. Tämäkin on jo pari vuotta vanha. Tahtoo uuden! Ja mamma neuloo. Langaksi valikoitui valkoinen seiskaveikka, koska sitä oli varastossa inspiraation iskiessä. Ei varmasti nappivalinta väri koiralle, kuten ei koiran omakaan, mutta neuleen voi pestä koneessa (koiraa ei). Hohtavia hankia odotellessa :)

Ohje on mukaeltu lukija Kielon aikoinaan mulle vinkkaamasta (paljon kiitoksia) Dropsin palmikkoneuleesta.
Vuorittomat neuleet päästävät tuulta läpi, joten tein noista sekä oikeista silmukoista koostuvista raidoista että palmikoista "ontelot" ompelemalla ne nurjalta puolelta reunoista yhteen. Otin tämän huomioon silmukamäärissä. En tullut kuvanneeksi keskeneräistä työtä, mutta laitan kuvan myös nurjasta puolesta, missä näkee, että kaikki nurjat silmukat "ovat kadonneet". Neule on nyt jos ei tuulenpitävä, niin napakka ja tiivis ja toivon mukaan myös lämmin.

Dropsin ohje oli niin kiva pikkuisine hihoineen, että työn alla on jo seuraava muunnos villiksestä.









Terveiset ja lämpimät kiitokset erityisesti Jennille ja Helenalle kannustavista sähköposteista!
Oikein leppoisaa viikonloppua kaikille!



                                          

tiistai 13. marraskuuta 2012

Uudet härpäkkeet

Kovasti muodissa olevissa puku- ja statement-koruissa käytetään paljon erilaisia epäjaloja korumetalleja, joille nikkeliyliherkät reagoivat todella voimakkaastikin. Nopeassa allergiassa kosketuskohtaan tulee kutinaa, punoitusta ja nokkospaukamia. Jos nokkospaukamareaktio uusiutuu usein, tuloksena on pitkäaikainen ihottuma, ekseema. Äkäisessä ekseemassa iho visvaa ja siihen voi tulla rupia. Vaikka ihottuma alkaa allergeenin kosketuskohdassa, se voi levitä kauas sen ulkopuolelle.

"Suomessa astui heinäkuussa 2000 voimaan nikkelidirektiivi, jonka mukaan koruissa saa olla nikkeliä korkeintaan 0,05 % tai ne on päällystettävä muulla metallilla niin, ettei niistä irtoa nikkeliä enempää kuin 0,5 µg/cm2 viikossa kahden vuoden käyttöaikana. Sama määräys koskee vaatetuksen metalliosia. Direktiivin selvästä määräyksestä huolimatta suuresta osasta koruja irtoaa nikkeliä sallittua enemmän. Nikkeliallergia on jo vähentynyt varsinkin niissä EU-maissa, joissa direktiivi on ollut pisimpään voimassa. Myös Suomessa vähentyminen on jo selvästi nähtävissä. Nikkeliallergia on yleistä kautta maailman.

Nikkelille herkistyneitä on Suomessa parikymmentä prosenttia nuorista naisista ja pari prosenttia miehistä. Allergian yleisyys vaihtelee maasta toiseen jonkin verran, mutta nikkeli on yleisin allergeeni kautta maailman. Se herkistää metallina ja yhdisteinään. Suurin osa on herkistynyt korujen, etenkin lävistettävien korujen kautta. Osa metalleista herkistää metallina, osa vain metalliyhdisteinä (metallisuoloina)."
www.terveyskirjasto.fi

Itse en reagoi nikkelille, mutta tyttäreni kyllä. Olen useita kertoja vaihtanut ns. rihkamakoruun hopeisen lukon ja muita metalliosia, korvakoruihin jalometalliset koukut yms, sillä säälihän olisi, jos kauniita koruja ei voisi käyttää.

Nyt työpöydälle päätyi Shanghaista ostetut kaulakorut, joissa on korumetalliset kalotit ja lukko. Metalliosat menee vaihtoon.

Tällä kertaa kokeillaan hopeoituja, hopealla päällystettyjä korunosia. Jos muutos ei ole riittävä, vaihdan koruihin kokohopeiset osat. Olemassa on myös ns. korulakkaa, jolla voi suojata metallisia korunosia. Tästä minulla ei ole kokemusta. Kynsilakkaa ei kuulema suositella.

Kollaasissa kaulakorut alkuperäisine korumetallisine kalotteineen, lukkoineen ja säätöketjuineen.
Alla korut, joihin olen vaihtanut hopeoidut metalliosat - toivottavasti auttaa. Säätöketjut lisään, jos tarpeen.






Härpäkkeet vaihdettu.

perjantai 9. marraskuuta 2012

Flameball-helmi

Hopeakorun riipuksena kauniisti viistehiottu vuorikristallibrioletti ja kasumityylinen flameball-makeanvedenhelmi. Helmeä olen kuullut kutsuttavan myös fireball- (tulipallo) helmeksi. Nimi tullee helmen muodosta, upeasti loistavasta hännällisestä helmestä. Omassa korussani häntä jäi helmihatun piiloon. Tykkään ihan hirmu paljon noista klommoisista helmistä ja hamstraisin niitä laatikot täyteen, jos eivät olisi niin arvokkaita. Helmi on luonnonvalkoinen vaikka kuvissa näyttääkin kellertävältä tai mauvelta. Kauniskiiltoinen helmi peilaa ympäristöään.

Käytin korun ketjuripustuksen somistuksena samaista banaanisilkkiä, josta neuloin aiemmin kaulurin.

Korua olen pitänyt valkoisen neuleen kanssa. Toisenlaisen vaatteen kanssa tuo autuaanpehmeä langanrumilus voisi aiheuttaa hikan.









Olipas kiva pitkästä aikaa kuvata korua!

Oikein ihanaa viikonloppua!

keskiviikko 7. marraskuuta 2012

Pipoi

Sekä neulomiseni että neulomisaiheeni kulkevat sykleittäin. Villasukkia, nilkkiksiä, kämmekkäitä, kaulureita, kaulahuiveja - ja nyt sitten pipoja. Ja välillä totaalisen ei yhtään mitään. Olen pipoja aiemminkin neulonut, mutten ole kuvannut enkä esitellyt. Alla yksi syksyllä 2007 neulomistani. Tupsut eivät olleet silloin muotia.

-  Onnea 6-vuotiaalle, kuvassa vajaa vuoden vanhalle pipomallin kanssa poseeraavalle  Ennille.
   Enni lähettää terveisiä Mosselle ja kaikille koirakavereille!  -

Nyt pipot nostavat uudelleen päätään. Vai pitäisiköhän sanoa, että pipot nousevat päähän ;) Olen havitellut pari vuotta vanhan kaulahuivini väriin sopivaa pipoa. Mustia mulla on, tarkoitan tuota huivin beigeä. Inspiraatio iski niin nopeasti, että ehdin käydä tasan yhdessä käsityöliikkeessä, mistä löysinkin oikean värisen langan. Vaan aivan liian ohuena, eikä koostumus ollut ihan sitä mitä hain. Eihän tämä ideaalia ole, mutta neuloin sitten langan kolminkertaisena. Nyt on harjoituskappaleet tehty, ja jahka muut tekemiset sallivat, etsin the pipolangan.

Pipostani voin sanoa, että ohjeen vedin ihan hatusta, piposta. Näin tämäntyyppisen pipon ohjeen jossain blogissa viime vuonna. Enpä sitten ottanut ohjetta talteen ja nyt olen varioinut hataran muistikuvan varassa itse väsäämääni ohjetta seuraten. Kun ensimmäisestä tuli sopiva, tein toisen samalla ohjeella. Siihen laitan tupsun.

. . .

Lisäys 9.11.

Lukija toivoi pipon ohjetta. Häveliäisyys iski (erityisesti kavennusten termistön kanssa), joten en laita kirjallista ohjetta. Toivottavasti kuvasta on jotain apua kiinnostuneille.

Ohut lanka (puikkosuositus 2 1/2) neulottu kolminkertaisena (kun ei oikeanpaksuista ja oikeanväristä ollut tarjolla) nro 7 puikoilla. Alun ensimmäiset kerrokset ohuemmilla. Pipossa silmukoita 90. Neuloin kaksi "samanlaista" pipoa. Toisessa pipon reunassa kaksi aloituskerrosta: toistettu 14 oikein, 4 nurin. Toisessa aloituskerroksia vain yksi, jolloin reunasta tulee hauskasti kippurainen (pieni kuva).

Neuleessa toistuu vuorotellen 5 palmikkoraitaa (14 s) ja 5 kpl 4 nurjan silmukan raitoja ...ja sitten sopivissa kohdissa kavennettu.



lauantai 3. marraskuuta 2012

Pyhäinpäivää!



-  Huivin lanka musta Malabrigo Silky Merino, 51 % silkkiä, 49 % merinovillaa.
Sama lanka kuin röyhelössä täällä  -


torstai 1. marraskuuta 2012

Syksyn suosikkihuivi

Edit: Olen korjannut neuleohjeeseen pienen epätäsmällisyyden. Katso kohta *
- - -

Kaikki tämän syksyn lempparihuivini on neulottu samalla neulemallilla. Lukija 'nina' kutsuu omaa neulomustaan verkkopalmikoksi. En tiedä mallin oikeaa nimeä. Ninan kutsuma on mielestäni onnistunut ja luvalla huivini ovat verkkopalmikkoa. Neulos on samaa kuin blogissa esittelemässäni petroolin sinisessä ja ruskeassa (ja muutamassa muussa esittelemättömässä) kaulurissa. Verkkopalmikko on nopea ja kiva neuloa, yksinkertaisena sopii hyvin myös teeveenkatseluneulomukseksi. Siinä on kiva rytmi ja valmistuu nopeasti. Neulemalli on kaulahuiville sopivan kuohkea ja lämmin. Lankaa ja puikkoja valitessa kannattaa huomioida, että valmis neulehan on tavallaan moninkertainen. Tämä siis, jottei vahingossa tule neuloneeksi ahdistavan paksua ja jäykkää kuristusliinaa.

Mallina käytän täällä jo nähtyjä valkoista ja ruskeaa kaulahuivia. Valkoisessa on silmukoita 80 ja ruskeassa 100. Molemmat neulottu lankojen puikkosuositusta paksummilla, nelosen puikoilla (en siis neulonut valkoista huivia kaksjapuolikkailla Samuilla).  Valkoinen lanka on jo postauksessakin mainittu vauvalanka: Fortissima Piccolino -merinovillasekoite, jonka puikkosuositus on 2 1/2 - 3. Ruskea lanka on baby-alpakan ja mulberry-silkin sekoitetta. Lanka on niin ohutta, että olen neulonut sen kaksinkertaisena.

Bloggaajaystäväni Preferita kysyi kommentissaan, että "Saanko kysyä miten aloitit ja lopetit huivin (ja tietysti myös mielellään mitä siinä välissä tehtiin)?"

Jaa-a... alun ja lopun välissä neuloin kuviota, sit kävin vähän töissä, kaupungilla, rautakaupassa, lentoasemalla, hammaslääkärissä, optikolla, hautausmaalla, isän luona, ulkoilutin koiraa, söin, nukuin, katsoin teeveetä, neuloin...

Laitan alle ohjeen omasta neulomuksestani. Olen sunnuntaineuloja enkä ota mitään vastuuta ohjeessa mahdollisesti esiintyvistä tahattomista virheistä. Jos huomaat "jotain omituista", ota kiltti yhteyttä, niin korjaan. Ja kysyä saa :)

Ohjeessa mainittuja punoksien/palmikoitten välisiä sileitä kerroksia voi vähentää tai lisätä oman maun, käsialan, lankavalinnan yms. mukaan kuten myös niitten leveyttä. Viimemainitussa tapauksessa joudut pieneen laskutehtävään, jotta mallista tulee symmetrinen.