tiistai 30. lokakuuta 2012

Boni 2 ja 1/2

Niin ihastunut kuin nykyisin olenkin bambupuikkoihin, suurin käsityöaarteeni on yli 50 vuotta vanhat parikymmentäsenttiset kaksjapuolikkaat neulepuikot. Turkoosit Samu-sirkat. Olen saanut ne äidiltäni alle kouluikäisenä ja niillä olen aikoinani neulonut hirmu määrän nukenvaatteita. Ihan kouraisee, kuinka paljon tunnetta ja muistoja näihin metallipuikkoihin sisältyy.

Työn alla vauvanpehmeä kaulahuivi valkoisesta Fortissima Piccolino -merinovillasekoitteesta.





-  Viime talven lumia  -

torstai 25. lokakuuta 2012

Myrskyn sydän

Viime postaukset ovat olleet oikeita Jane Myrsky -hehkutuksia. Syystä, mutta ihan vailla sen katalampia tarkoitusperiä. Kuvat muistuttakoot minua siitä, että tekisin tästä(kin) helmestä joskus korun.

Keltainen, kellertävä väri on vähän vaikea, ja tosi harva siitä pitää - kommenttiboksi vaikenee ;) Sydänkuvio yleensäkään ei ole ihan mun juttuni, mutta karkkisesta helmestä silti tykkään kovasti. Ja mustaan vaatteeseen yhdistäisin.





Auringonkeltaista syyspäivää!

tiistai 23. lokakuuta 2012

Uniikit lasihelmet

Pysytään teemassa. Kuvasin toistamiseen tämänkin vanhan, vuosia sitten valmistuneen kaulakorun, jossa keskuskivenä jälleen yksi Janen tekemistä lasihelmistä. Lasihelmissä näkyvät pienet hopeanväriset pisarat ovat aitoa hopeaa. Korun muut materiaalit: akvamariini, akaatti ja patinoitu hopea.









Janen tekemiä lasihelmiä odottamassa koruihin pääsyä:





torstai 18. lokakuuta 2012

Lamppuhelmi

Edellisessä postauksessa vilahti Jane Myrskyn lasihelmistä tekemäni kaulakoru. Löysin arkistoistani kuvan toisestakin vuosia sitten (huhtikuu 2008) tekemästäni kaulakorusta, jonka tein Janen uniikin lasihelmen inspiroimana. Korun muut materiaalit: topaasibrioletit, fasettihiotut savukvartsit, vuorikristallipalkit sekä hienohopeasta (999) punomani patinoitu viikinkiketju.

Janea siteeraten: "Poltintekniikalla valmistettuja helmiä kutsutaan usein myös lamppuhelmiksi, nimitys tulee menneisyydestä, kun lasimestarit sulattivat lasia öljylampuilla. Lasihelmillä on pitkä historia, egyptiläisten tiedetään tehneen lasihelmiä n. 3000 eaa. Viikinkien jäljiltä suomesta on löytynyt runsaasti lasihelmiä."

torstai 11. lokakuuta 2012

Myrskyn edellä

Viime syksynä neulomani poolon lisäksi neuloin (viime syksynä siis) samasta babyalpakan ja mulberrysilkin sekoitteesta myös ruskean, takin alla pidettävän kaulurin. Kaulurin poolo-osa on neulottu pitkäksi, taitettu ja ommeltu kaksinkertaiseksi: ryhdikkäämpi ja lämpöisempi. Lankaa riitti vielä kaulahuiviinkin. Kauluri on neulottu kolmosen puikoilla ja kaulahuivi nelosen, molemmissa superohut lanka kaksinkertaisena. Ohjeet omasta päästä. Vielä olisi tuota samaa lankaa mustana...

Kynsilakkana tällä kertaa Essien bordeaux, a deep red wine, josta tykkään ihan hirmu paljon. Vähän huvittaa: monta vuotta kynsissä vain väritöntä ja nudea - laiskan lakkoja (viittaan itseeni), ja nyt ihan pöhkönä näihin värillisiin. Paljon ei kynsiensurma-hopeatyöt houkuta.








-  Vuonna 2008 tehty (ja silloin kuvattu) kaulakoru:
Jane Myrskyn lasihelmiä, akaatteja, jaspiksia, hopeaa.  -

torstai 4. lokakuuta 2012

"Banaanisilkki"

Jotkut kutsuvat banaanilankaa banaanisilkiksi, vaikka langalla ei ihanaa silkkimäistä ulkonäköä lukuunottamatta ole mitään tekemistä silkin kanssa. Se on kiiltävää, joustamattoman tuntuista ja erittäin epätasaista. Neulominen ei ole erityisen sujuvaa. Neuleesta tulee raskasta, lötköäkin - kaikista ikinä kädessäni pitämistäni langoista ihanimman tuntuista! Toivon vain, että langan kestävyyttä saataisiin parannettua, sillä...

neuloessani ensimmäistä vyyhtiä lanka katkesi kerran, hapertui poikki itsestään. Näitä kriittisiä kohtia oli useita. Toisen vyyhdin kohdalla äärimmäisestä huolellisuudesta huolimatta sain langan poikki ainakin kuusi kertaa. Olen kuullut, että joku on onnistunut poikkaisemaan langan jo kerimisvaiheessa. En tiedä, mitä neuleelle tapahtuu sitten, kun pesen sen ensimmäistä kertaa. Jääkö minulle vain trasselitukku käteen?

Banaanilankaa valmistetaan banaanikasvin rungon uloimmista kerroksista, ikääntyneestä kaarnasta, ja lehtien kuidusta. Kaarnaa ja lehtiä liotetaan ja jäljelle jäävä selluloosa käsitellään langaksi kehrättävään muotoon. Lanka kehrätään ja värjätään käsin.

Onko kellään kokemuksia banaanilangasta? Kuulisin mielelläni.









keskiviikko 3. lokakuuta 2012

Apina

ja gorilla
kävelivät torilla.

Kyselivät ämmiltä:
"Onko leipä lämmintä?"

En ole leiponut leipää. Että se siitä.


Ihastuin viime talvena monessa blogissa näkemiini apinasukkiin. Haaveilin neulovani niitä kaikissa mahdollisissa väreissä. Mut ei. Mun neulominen on niin toissijaista toimintaa, että kuvioneulominen ei sovi mulle. Sekoan kuviossa, kun tärkeintä neulomishetkellä on esimerkiksi se, ketä Wallander epäilee murhaajaksi...

Malli lienee lapsille tarkoitettu, mutta saa aikuisetkin tykätä. Väriksi valikoitui viininpunainen, kun lankaa sattui olemaan valmiina. Sopivat yhteen samanväristen pitkisten kanssa. Vaan, kuka niitä näkee saappaanvarren suojassa. Hipsin siis kotona ja ilostutan miestä.






maanantai 1. lokakuuta 2012

Laiska töitään laskee...

Vai miten se sananlasku sanoo?

Käsityökorissa (ei mulla oikeasti ole sellaista) ja työpöydällä on tällä hetkellä kesken monta neulomusta ja korua. Kuvissa antiikinvihreää (yök, sanoo moni - minä tykkään) mulberrysilkkiä, kasumityylisiä flameball-helmiä, kauniisti hiottuja vuorikristallibrioletteja ja jossain, missä sinertää, siellä on viime viikolla ostamani London blue topaasi -markiisibrioletit sekä ihkatuoreita mauven värisiä isoja makeanvedenhelmiä ja sekavärisiä isoja riisejä.








-  Tyynyjä en todellakaan ole itse tehnyt, jos joku erehtyy luulemaan - kunhan nyt vaan ovat.  -

Sateensuojaista lokakuuta!