keskiviikko 26. syyskuuta 2012

10 kuvaa - Mistä blogini on tehty?

Kiitokset Preferitalle haasteesta kertoa 10 kuvalla, mistä blogini on tehty.
Olenpa sitten ihan hiljaa ja läiskin kuvia.


Viimeisin kuva on tärkein. Te lukijat. Olette tikkareita ja timantteja 

Haasteen saa halutessaan noutaa:

aikuisen naisen buduaari - Merja, mahtaako 10 kuvaa riittää sinulle visualistille? 

Othel Lehto - Vanha kamu korujutuissa: "En halua, että minusta tulee syrjäytynyt vanhus, joten opettelen digitekniikkaa esittelemällä rakkaita omatekemiäni koruja." Ja minkälaisia koruja!

nin-A-nin - Nina, monipuolinen käsityötaituri - ja Ninalla on suloinen Mosse.

Tein ite. - Ilman Hennaa en tietäisi mitään Robin Egg Blue -helmistä ;)

Jätän viidennen haastettavan auki, koska niin mielelläni näkisin niin monen "10 kuvaa"-postauksen. Haaste on täten vapaasti nappastavissa.

perjantai 21. syyskuuta 2012

Tummat silmät, ruskea kauluri...

Ruskea väri on ollut kovin vähän edustettuna täällä. Muistan aina mainita mustan ja harmaan ja beiget puhuessani ns. omista väreistäni. Miksi unohdan ruskean? Vaatekaapissanihan on aina ollut jotain ruskeaa.

Mulla on ruskeat silmät, ja hiuksetkin on alunperin tummanruskeat. Ruskea voisi vaikka olla minulle kaikista parhaiten sopiva väri. Se ei kuitenkaan ole ollut erityisesti muotiväri pitkään aikaan. Enempi lisuke.

Petrolinsininen kaulurimalli on niin näppärä ja helppo, että alkuperäisen lisäksi olen neulonut sitä myös ruskeana ja viininpunaisena vähän mallia ja mittoja muunnellen. Tämäkin paksuhkosta langasta neulottu versio on tarkoitettu puettavaksi takin päälle, vaikka kuvani muuhun viittaisikin.










-  Äidin melkein 40 vuotta sitten Stockalta ostamat käsineet.
Nahka on kulunut, mutta vuoria myöten täysin ehjät ja käyttökelpoiset edelleenkin.
Huilivuosia on tosin välissä parikymmentä.  -


Oikein kivaa viikonloppua kaikille!

keskiviikko 19. syyskuuta 2012

Rakkaus & Ystävyys

Löysin konetta tai oikeammin ulkoista kovalevyä siivotessani kolmatta vuotta vanhoja kuvia morsiusneidoille tilatuista riipuksista. Jottei edellinen postaus jättäisi kenenkään verkkokalvoille kuoleman kuvia, hempeillään näillä vuorostaan.

Ensimmäisessä kuvassa näkyy kaikki kolme lopullista riipusta. Seuraavat ovat mallikuvia, joissa toivottu teksti on jaettu kahdelle laatalle. Lopullinen koru näkyy taas viimeisimmissä kuvissa. Osa kuvista on peilikuvia.

Punsseloidut lehdet olen tehnyt hopealevystä. Kivinä ruusukvartsi, akvamariini, fluoriitti, kuukivi ja Swarovskin värilliset kristallit.

Turhiksi jääneet malliriipukset olet käyttänyt omaan rannekoruuni -> klik ja riipukseen -> klik.











Ystäviä edelleen?

maanantai 17. syyskuuta 2012

Putken pätkä

Joku ihme inspiraatio iski yhtenä iltana neulomisen lomassa ja tempaisin sormuksen. Neuleisiin palaan, kunhan saan kuvattua...

Pikkutohoni, kokkipoltin, sai puhaltaa parastaan: sormus on 15 mm leveä ja tehty millin paksuisesta hopealevystä. Vaati myös jonkin verran käsivoimia saada levyn reunat kohtaamaan toisensa.

Pienen etäisyyden päästä katsottuna voisi luulla, että sormuksessa olisi jotain kaunista koukerokaiverrusta...
__
edit:

Rupesin oikein ajattelemaan sitä, miksi niin monet eivät pidä pääkallokuviosta.

Wikipedia sanoo mm: "Rooman valtakunnan aikoihin pääkalloja ja ihmisruumiin pitkiä luita pidettiin esillä katakombeissa, luostareissa, kirkoissa, kryptissa ja hautausmailla. Jalkojen ja käsivarsien luut sekä pääkallo ovat ihmisruumiin kestävimpiä luita, ja kestävät pitkään ruumiin lahoamisen jälkeenkin. Luut asetettiin esille kunnioituksesta vainajaa kohtaan.
Myöhemmin pääkallo ja ristikkäiset luut kuvattiin kaiverruksissa ja patsaissa edellä mainituissa paikoissa, muistutuksena ihmisten kuolevaisuudesta. Ne toimivat myös varoituksena turhamaisuuden synnistä. Pääkallosta ja ristikkäisistä luista on tullut yleinen kuoleman symboli."

Itselläni tulee mieleen lähinnä merirosvolippu: Merirosvolippu tai pääkallolippu on perinteinen eurooppalaisten ja amerikkalaisten merirosvojen käyttämä tunnus. Nykyään tyyppillisenä merirosvolippuna pidetään mustapohjaista kangasta, jossa on valkoinen pääkallo ja sen alapuolella valkoiset sääriluut ristikkäin.


Kuvio on myös myrkyllisen aineen merkki. 

No, eiväthän nämä mitään iloisia asioita ole. Minulle kuitenkin yksi symboli muiden joukossa, ei muuta.

___


...mutta ei. Pääkalloja ja sääriluita ristissä. Ei kovin naisellista. 

Mulla ei ole luurankoja kaapissani, mutta pääkalloja vaatekaapin avaimessa kyllä.





tiistai 11. syyskuuta 2012

Granaatit

Jatketaan näillä syksyn mehukkailla trendiväreillä. Tämän rannekorun olen tehnyt joskus alkukesästä ja luulin esitelleenikin sen jo. Mutten ookaa. Korun iso kivi on rouhea granaatti ja pienemmät rhodoliittigranaatteja. Molempia kiviä olen käyttänyt aiemminkin koruissani, josko tutuilta näyttävät.

Säihkettä tummanpuhuvaan koruun tuo kiiltävä hopea ja kirkas zirkonialinkki.












JATKUU...

sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Tykkään (I ♥ your blog)

Kiitos Merja!

Oman blogisuosikkiviisikkoni kärkeen kuuluvat ehdottomasti niin tunnustuksen antaneen Merjan blogi aikuisen naisen buduaari kuin myös nyt tunnustuksen saanut Preferitakin. Molempien kirjoittajat ovat rohkeasti itsensä likoon laittavia fiksuja ja huumorintajuisia, nuorekkaita aikuisia naisia, joilta olen ammentanut, tai ainakin kovasti yritän, rohkeutta omaankin habitukseeni. Molempien kuva-anti on rikasta ja viihdyttävää, teksti raikkaan asiapitoista. Seuraan myös useita nuorempien naisten blogeja, jotta pysyn ajan tasalla trendien nopeasti vaihtuvassa maailmassa.

Tunnustuksen kiertäessä jo useamman kerran monissa blogeissa haluan osaltani kiittää kaikkia omia lukijoitani, joitten blogeihin olen löytänyt jättämienne kommenttien kautta. Kiitokset ihan jokaiselle!



perjantai 7. syyskuuta 2012

"Winter is coming"

Kalenterin mukaan tämänkin ihanan syksyn jälkeen tulee talvi. Mutta ei kiirehditä asioiden edelle. Syksy on mun lempivuodenaika ja aion nauttia siitä pitkälle ...syksyyn.

Halusin tehdä tämän postauksen siksi, että tilasin mm. aivan ihania kynsilakkakoruja tekevältä Outilta kauniin riipuksen ja tahdon heti päästä sitä esittelemään myös teille.

Olen murissut englanninkielisistä postausotsikoista suomenkielisissä blogeissa. En ole tullut toisiin ajatuksiin, mur mur edelleen. Tekijä on nimennyt korun: "Winter is coming". Uniikissa riipuksessa näkyy kylmää ja kuuraa, jäistä hilettä ja synkkiä marraskuun iltoja. Näen siellä myös sinisen Välimeren ja Etelä-Euroopan kiemurtelevan rantaviivan. Matka lämpimään ei kuitenkaan sisälly korun hintaan.

Huvittuneena takaudun myös muutaman kerran esittelemiini lakattuihin kynsiini. Kääk!*
Ymmärtänette: "Jos edes kynnet", Outin blogi. Näe, koe ja tee perässä!

Ja kun se hyinen talvi sitten kuitenkin taas tulee, olen varautunut. Sukkapuikot on jälleen suihkineet, kaulureita (palaan pariin kevytversioon myöhemmin) syntynyt ja nyt viimeisimmäksi petrolin sininen kauluri, joita tein useamman lahjoiksi saman tien. Lanka on ohjeen (Novita Design/Syksy 2012 nro 10) mukainen Novitan rose, akryylin ja villan sekoite. Kevyt, ilmava, kiva neuloa, mutta kutittaa aivan sietämättömästi eikä varmasti ole yhtä lämmin kuin kokovillainen. Vaatii "alusvaatteen". Malli ja väri oli kuitenkin niin kutkuttava, että annoin periksi turhamaisuudelleni.

. . .
*Aku Ankasta tuttu sana kääk on päässyt Kotimaisten kielten keskuksen uuteen sanakirjaan muutaman muun huuhdahdussanan eli interjektion lisäksi. Kääk-sanan selitys: yllättymistä, säikähtämistä, hätääntymistä tms. kuvaava sana. Tulkitkaa se tekstissäni hätääntymiseksi ;)
___









Niin tuota sinistä neuletta kuin Outin kaunista koruakin oli haasteellista kuvata.
Pahoittelen värivaihteluja.

Hyvää viikonloppua!

sunnuntai 2. syyskuuta 2012

Solmionpidin

Olen kerran aiemminkin esitellyt hopealangasta punotun solmionpitimen, mutta otetaan kerran uusiksi. Aihe tuli ajankohtaiseksi, kun työtoverini kysyi pientä lahjaideaa nuorelle miehelle. Tein esittelemäni pitimet malliksi, molemmissa ketjuna millisestä langasta punottu Jens Pind, Piina. Ketjuhan voisi olla mitä tahansa ketjua, mutta sadannen kerran: tykkään Piinasta paljon ja röyhkeästi tyrkyttelen sitä muillekin ;) Kuningasketjukin olisi tässä yhteydessä kiva, joskin koristeellisempi. Seuraavaksi sitten sellainen.

Kuvissa on punotut ja rummutetut (kirkkaat) solmionpitimet. Kuva, jossa toinen pitimistä on patinoitu, ja kuvia, joissa ylimääräinen patinointi on poistettu ja pidin rummutettu uudelleen. Olettaisin miesten pitävän enemmän patinoidusta hopeasta kuin kirkkaasta, joka sekin patinoituu itsestään ajan kuluessa.

Perinteisesti solmionpidin asetetaan kauluspaidan neljännen ja viidennen napin väliin. Tämän version kohdalla kiinnitys tullee neljänteen nappiin, ja ketju, se näkyvä osa, laskeutuu sitten sopivasti sinne jonnekin neljännen ja viidennen napin puoliväliin. Toisaalta konservatiivisemmat ohjeistavat asettamaan solmionpitimen vain hieman puvuntakin ylemmän napin yläpuolelle ja liberaalimmat suosittelevat asettamaan sen kolmannen ja neljännen napin väliin.





Energistä uutta viikkoa ja syyskuuta kaikille!