maanantai 1. lokakuuta 2012

Laiska töitään laskee...

Vai miten se sananlasku sanoo?

Käsityökorissa (ei mulla oikeasti ole sellaista) ja työpöydällä on tällä hetkellä kesken monta neulomusta ja korua. Kuvissa antiikinvihreää (yök, sanoo moni - minä tykkään) mulberrysilkkiä, kasumityylisiä flameball-helmiä, kauniisti hiottuja vuorikristallibrioletteja ja jossain, missä sinertää, siellä on viime viikolla ostamani London blue topaasi -markiisibrioletit sekä ihkatuoreita mauven värisiä isoja makeanvedenhelmiä ja sekavärisiä isoja riisejä.








-  Tyynyjä en todellakaan ole itse tehnyt, jos joku erehtyy luulemaan - kunhan nyt vaan ovat.  -

Sateensuojaista lokakuuta!

14 kommenttia:

  1. Siis ihania kuvia! Ja ihania helmiä! Juuri ymmärrän taas kerran sen, aa-luokituksen noissa ihanuuksissa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Domi! Mulla on monta koruideaa, päässä vaan suhisee. Kunhan raaskisin istua ja rauhoittua - ja ajattelemaan selkeästi. Helmet eivät ole täydellisiä, mutta julmetun kauniita.

      Poista
  2. Herrrrkullisen värinen vihreä minun mielestäni. Kaunis hohto langassa.

    Tuskin maltan odottaa, mitä ihanuuksia noista helmitarvikkeista taasen taiot! Itse päätin jäädyttää kaikki tarvikeostokset vähäksi aikaa. Saa nähdä kuinka käy...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vielä pari vuotta sitten en olisi voinut kuvitella tekeväni mitää vihreää, saati sellaista itseni päälle pukea. Vaan niin se maku muuttuu.
      Munkin korutarvikehankinnat on ihan jäissä. Mitään en tarvitse, mutta kun ihanuuksia ihan tarjotaan... luonteen heikkous tulee ilmi. Ja jotenkin keksin aina kaikelle käyttöä ;)

      Poista
  3. Tuo lanka, sehän on aivan ihanan näköistä. Mitä pidempään sitä katson, sitä enemmän väri näyttää antiikkikullalta ;-D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Merja, lanka on aivan ihana neuloa, suloinen iholla ja - no, mun mielestäni tosi kivan väristä (tällä hetkellä). Se on kyllä ihan rehellisen vihreää. Voi olla, että näytöissä on eroa - antiikkikulta kuulostaa hienolta!

      Poista
  4. Naiselta ei saisi kysyä ikää, mutta.... ;) Kuinka vanha olet? Vaikutat kovin nuorelta!
    Ihania kuvia ja helmiä, taas kerran. Sinulta jaksaa aina odottaa postausta saapuvaksi yhtä innoissaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kohteliaisuudesta Anonyymi. Jollet sitten tarkoitakin sitä, että olen kauhean lapsellinen innostuessani kaikista jutuista, lapsellinen rakentaessani hiukka naiveja kuvia, lapsellinen valittaessani, että villa kutittaa... Riittääkö sinulle, jos kerron, että hän on tyttäreni:
      http://charandthecity.indiedays.com/
      Sain hänet, ööö... kolmevuotiaana ;)
      Kiitos, että olet jaksanut seurata mukana.

      Poista
  5. Mulla loppuu sanat ja adjektiivit ja mielikuvitus kehumaan blogiasi. Edellinenkin postaus oli niin aisteja hivelevä, jotta vallan ja tämä myös. Huoh!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huoh, Lissu! Kun musta tuntuu välillä, ettei tämä mun bloggaaminen ole ihan järkevän aikuisen hommaa ;) Oikeasti olen tietenkin ihan hirmu iloinen, että sinä ja muutama muu jaksaa viihtyä.

      Poista
    2. Olen huono lukemaan yleensäkään mitään blogitekstejä ja siksi seuraamieni blogien kuvat ja tunnelmat nousevat suureen arvoon. En tiedä toista blogia, joka tekee kuvillaan ja tyylillään minuun niin suuren vaikutuksen kuin tämä. Jos joskus lopetat bloggaamisen, niin sallithan meidän jäädä ihastelemaan näitä jo julkaistuja postauksia. Mutta pliis; älä lopeta :)

      Poista
    3. Rupeen pillittää, kun sanot niin nätisti :´ Kiitos ihan kauheasti. Minä taas luen blogien tekstit hartaudella ja siksi aina välillä tulee sellainen tunne, ettei mulla ole yhtään mitään järkevää sanottavaa. Pystyn kyllä tekstiä tuottamaan, mutta kun tämän piti olla vain korukuva-albumi, ja nyt jo rönsyilee ties kuin. Mutta sellaistahan elämä on - jatkukoon.

      Poista
  6. Sama täällä! Kuvasi ovat niin ihmeellisiä, että kaikki maailman kommentit tuntuvat latteilta. Että ei osaa sanoa yhtään mitään tarpeeksi nättiä ja järkevää. Sori, kommentit kyllä useinkin ovat päässä mutta niiden siirtäminen boxiin ei vaan onnistu.

    Halusin kiittää osuvasta otsikoinnista. Ensialkuun sitten selvennys, että en sitten tarkoita sinua enkä postaustasi, tämänkin postaus oli niin ihana ja kaunis (ja kynsilakkakuva sai aikaan ryntäyksen lakkapurkkilaatikkoon. ei löytynyt.)

    Mutta joskus minua vähän harmittaa kun mainitsemasi sananlaskun vanha ja hyvä viisaus on tyystin haudattu. Nykyään on suurta muotia luetella töitään ja mainostaa työpaikoilla ja kavereille kiirrettään, stressiään, väsymystään ja vaivojaan. Tuntuu että elämä on jatkuvaa valitusta - vaikka se ulkonaisilta puitteiltaan on helpompaa kuin koskaan ennen. Toinen unohdettu viisaus on "likapyykki pestään kotona". Nykyään se taidetaan pestä työpaikoilla.

    Mua on vähän alkanut kyllästyttää. Anteeksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Preferita!

      Olen pystynyt pitämään itselleni kesällä antaman lupauksen: ei nudea eikä väritöntä lakkaa yhtenäkään päivänä tämän vuoden puolella. Saa päätös jatkua pidempäänkin. Nälkä kasvaa syödessä: musta tuntuu, ettei mulla ole mitään kivaa ensi viikolle.

      Kyllähän me eletään aika hektistä aikaa. Mennään pää kolmantena jalkana. Ennen sovittiin menemiset hyvissä ajoin, nyt juostaan kännykkä korvalla paikasta toiseen, ja suunnitelmat muuttuvat sekunnin sadasosassa. En minä silti kaipaa vanhoja hyviä aikoja ollenkaan. Ihminen ehtii juuri niin paljon kuin haluaa, silti kauhistuttaa tämän päivän vaatimukset esimerkiksi työelämässä. Työkännykät ja nettiyhteydet pitävät huolen siitä, että vapaapäivinäkin ollaan palveluksessa. Toivon, että jokainen tuntee ja tietää jaksamisensa rajat ja osaavat tarvittaessa sanoa ei. Itse en ole paras esimerkki - et halua kuulla.

      Ei ole mitään anteeksipyydettävää. Olen samaa mieltä kanssasi niin likapyykistä kuin vali-valistakin.

      Poista