tiistai 30. lokakuuta 2012

Boni 2 ja 1/2

Niin ihastunut kuin nykyisin olenkin bambupuikkoihin, suurin käsityöaarteeni on yli 50 vuotta vanhat parikymmentäsenttiset kaksjapuolikkaat neulepuikot. Turkoosit Samu-sirkat. Olen saanut ne äidiltäni alle kouluikäisenä ja niillä olen aikoinani neulonut hirmu määrän nukenvaatteita. Ihan kouraisee, kuinka paljon tunnetta ja muistoja näihin metallipuikkoihin sisältyy.

Työn alla vauvanpehmeä kaulahuivi valkoisesta Fortissima Piccolino -merinovillasekoitteesta.





-  Viime talven lumia  -

12 kommenttia:

  1. Arvaa mitä. Kouraisu tuntui täälläkin. Ja tulin ihan täyteen hellyyttä kun ajattelin puikkoja ja pientä tyttöä vääntämässä nukenvaatteita ja sitten vuosia sen jälkeen. Sitä on elämä. Ja tällaisia ovat oikeasti tärkeät tavarat, joiden arvoa ei rahalla voi mitata. Tiedän sen siksi, että minulla on samanlaiset puikot. Tai no, ei ihan. Minun puikkoni ovat punaiset ja niissä on kissannäköinen juttu päässä. Kaksipuolikkaat Bonit nekin.

    Tiedän myös, mitä aion tehdä seuraavaksi: valkoisen pehmeän talvihuivin. Jääkööt vaikka kaikki muut kesken, mutta sellaisen aloitan heti huomenna. Näyttää niin koukuttavalta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siskosein! Saanko sanoa näin? Sielun sisko. Monta juttua olen matkan varrella heittänyt pois, jotain kadottanut. Nämä puikot ja myös äidiltä saatu pieni vaaleansininen, nahkainen ompelutarvikepenaali ovat aina olleet tärkeämpiä kuin mikään muu. Muistan ihan selvästi, miltä tuntui luoda silmukat Samu-puikoille ja sen, ettei neulomista raaskinut lopettaa... yksi kerros vielä. Ihan kuin nytkin.
      Ostin valkoisen Piccolino-lankani kesällä Stockan Outletistä, ja maksoin 45 senttiä kerältä! Harmittaa, etten ostanut koko varastoa. Ihanaa, jos sinäkin innostut valkoisesta pehmeästä huivista!

      Poista
    2. Kiitos, kyllä! Olen antamastasi arvonimestä lopun ikääni ylpeä. Niinkuin olemme puikoistammekin. Yritin tänään etsiä valkoista kuohkeaa villalankaa, mutta aika riitti vain yhteen kauppaan eikä sieltä löytynyt. Niin vähällä en kuitenkaan aio luovuttaa. Yritin tiirailla huivisi ohjetta (arvaukseni: 4 o tai 3 o + 1 n?) Samaa palmikkoa on myös ruskea huivisi? Saanko kysyä miten aloitit ja lopetit huivin (ja tietysti myös mielellään mitä siinä välissä tehtiin)?

      Poista
    3. Saat kysyä vaikka mitä! Kaikki oikeat kerrokset pelkkää oikeaa ja nurjat nurjaa. Lukija 'nina' kutsuu kuviota verkkopalmikoksi. En tiedä sen oikeaa nimeä. Yritän väsätä jonkinlaisen ohjeen omana postauksena. Onnea langanmetsästykseen.

      Poista
  2. Hurjaa: nuo puikot tuovat mieleen mummolan keittiön laatikon, jossa oli melkein samanlaiset - paitsi että en muista, mikä hahmo niiden päissä oli! Ei samut eikä kissat... mutta samaa sarjaa varmasti. Hitsit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nostalgiaa. Boni-puikkoja on ollut tietääkseni ainakin Aku-Ankka- ja Mikki- ja Minni-hiiripäisiä Preferitalla olevien "kissannäköisten juttujen" lisäksi.
      Kuuklasin liikkis postauksen, puput:: http://annariu.vuodatus.net/blog/380795/aarteita-/

      Poista
  3. Mulla on samanlaiset puikot mutta niissä on aku ankan päät. Olen viimeksi käyttänyt niitä tänä syksynä kun kudoin bambulankaisen tiskirätin. Puikot ovat peräisin 50 luvulta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kuinka liikuttavaa kuulla, että puikot ovat säilyneet sinullakin - tai mistä oletkin ne saanut. Ovatko sinun puikkosi keltaiset? Kiitos, kun laitoit viestin. Tuntuu, että meillä on pian oma pieni Boni-ryhmä täällä.

      Poista
  4. Hei Ania, olen saanut puikot 6 vuotiaana 50- luvulla, koska olin jo silloin kova kutomaan kaikenlaista. Puikkoni ovat saman väriset kuin sinun puikkosi.
    Meillä on muutakin yhteistä kun vaan nuo puikot. Olen harrastanut hopeakorujen tekoa nyt 6 vuotta ja lisäksi meitä yhdistää cotton koirat. Olen joskus ollut yhteydessä sinuun kun laitoin terkkuja pienelle lemmikillenne. Me saimme nauttia lemmikistämme 17 ja puoli vuotta. Viime vuonna jouduimme luopumaan hänestä, korkean iän ja sairauksien vuoksi.
    Seuraan ihanaa blogiasi säännöllisesti ja terkkuja ja halaus cotton hauvalle. Terveisin Anne A

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hei!
      Muistelen joskus nähneeni nimenomaan keltaiset Aku-Ankat, siksi niin uumoilin. Taitaa olla, että jos tykkää tehdä käsillään jotain, niin tykkää sitten tehdä käsillään myös jotain muuta. Hyvä niin :)

      Olen pahoillani coton-mummelinne takia. Muistan. Tai hänellähän on nyt hyvä olla. Me tänne jäävät suremme ja kaipaamme pitkään, koskaan emme unohda. Blogissani vilahtanut cotonihan ei ole meidän, vaan tyttären koira. Tosin on meillä tälläkin hetkellä paossa oman kotinsa julkisivu- ja parvekeremontin pölyä ja melskettä. Olen ehtinyt neuloa harvinaisen paljon tänä syksynä nimenomaan siksi, että koti-iltoja on ollut erityisen pajon.

      Ilahduin kovasti viestistäsi. Vaikka lukijatilastot sanovat mitä, en jaksa uskoa, että niin moni lukee blogiani ainakin silloin tällöin. Oikein ihanaa syksyä toivotellen, Anja A

      PS ...terveiset ja halit menevät perille. Kiitos!

      Poista