maanantai 17. syyskuuta 2012

Putken pätkä

Joku ihme inspiraatio iski yhtenä iltana neulomisen lomassa ja tempaisin sormuksen. Neuleisiin palaan, kunhan saan kuvattua...

Pikkutohoni, kokkipoltin, sai puhaltaa parastaan: sormus on 15 mm leveä ja tehty millin paksuisesta hopealevystä. Vaati myös jonkin verran käsivoimia saada levyn reunat kohtaamaan toisensa.

Pienen etäisyyden päästä katsottuna voisi luulla, että sormuksessa olisi jotain kaunista koukerokaiverrusta...
__
edit:

Rupesin oikein ajattelemaan sitä, miksi niin monet eivät pidä pääkallokuviosta.

Wikipedia sanoo mm: "Rooman valtakunnan aikoihin pääkalloja ja ihmisruumiin pitkiä luita pidettiin esillä katakombeissa, luostareissa, kirkoissa, kryptissa ja hautausmailla. Jalkojen ja käsivarsien luut sekä pääkallo ovat ihmisruumiin kestävimpiä luita, ja kestävät pitkään ruumiin lahoamisen jälkeenkin. Luut asetettiin esille kunnioituksesta vainajaa kohtaan.
Myöhemmin pääkallo ja ristikkäiset luut kuvattiin kaiverruksissa ja patsaissa edellä mainituissa paikoissa, muistutuksena ihmisten kuolevaisuudesta. Ne toimivat myös varoituksena turhamaisuuden synnistä. Pääkallosta ja ristikkäisistä luista on tullut yleinen kuoleman symboli."

Itselläni tulee mieleen lähinnä merirosvolippu: Merirosvolippu tai pääkallolippu on perinteinen eurooppalaisten ja amerikkalaisten merirosvojen käyttämä tunnus. Nykyään tyyppillisenä merirosvolippuna pidetään mustapohjaista kangasta, jossa on valkoinen pääkallo ja sen alapuolella valkoiset sääriluut ristikkäin.


Kuvio on myös myrkyllisen aineen merkki. 

No, eiväthän nämä mitään iloisia asioita ole. Minulle kuitenkin yksi symboli muiden joukossa, ei muuta.

___


...mutta ei. Pääkalloja ja sääriluita ristissä. Ei kovin naisellista. 

Mulla ei ole luurankoja kaapissani, mutta pääkalloja vaatekaapin avaimessa kyllä.





10 kommenttia:

  1. En yleensä välitä pääkallokuviosta, mutta tuossa sormuksessa se on hieno. Olivatko kuviot valmiiksi hopealevyssä vai taioitko jotenkin ne itse? Onhan tuo avainkin aika räyhäkkä ;-D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että tuo Abloy-avainmalli on tarkoitettu enempi pojille, pienille pojille. Avaimiahan on vaikka mitä kuosia olemassa. Olen kuitenkin ihan itse teettänyt avaimen ja nimenomaan itselleni. Sillä on tarkoitus. Ja ei, avain ei roiku kaulassani työpäivän aikana!

      Huivikin taitaa olla miesten "malli". Luulin olevani ostamassa kukkakuvioista huivia (pääkallolta puuttuu alaleuka, en heti tunnistanut), mutta lähempi tarkastelu paljasti totuuden. Tämä vuosia sitten. Ennen kuin olin ikinä nähnytkään Alexander McQueenin Scull-huiveja.

      Sormukseen: Ihan itse taioin kuviot sormukseen. Pamauttelin punsselilla. Jos olisi tarkka kohdistuksien kanssa, saisi aikaan kauniin pitsimäisen kuvion. Minä vain paukuttelin. Ja mulle kuitenkin mieluummin pääkalloja kuin kukkia. Oikeesti.

      Kiitos kommentistasi, Merja!

      Poista
  2. Sormus niin upea, vaikken sitten yhtään tykkää pääkalloista :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mags :) Olisihan mulla ollut sormuksen koristeluun muunkinaiheisia punsseleita.

      Mikähän ihmisiä pääkallokuviossa tökkii? En nyt tarkoita erityisesti sinua, Mags, vaan ihan yleensä. Kuvio koetaan suuressa määrin epämiellyttäväksi.

      Poista
    2. Minusta se kuviona on pelottava, varmaan isojen veljien kauheat kummitusjutut jättäneet lähtemättömän jäljen! Mulla on jopa 2 pinkkiä pääkallohelmeä jonkin laatikon pohjalla; ei oo tullut tarvetta kaivaa esille... Ehkä tuosta pelosta tai vastenmielisyydestä vois itsensä siedättää pois??

      Poista
    3. Voi pikku-Mags! Tuhmat isot veljet, hävetköön. Minä olen aina tykännyt "Kadonneen aarteen metsästäjistä" pääkalloineen kaikkineen, vaikka ristiriitaisesti ihan hirveä pelkuri kaiken tuollaisen suhteen olen edelleenkin.

      Ei ole mitään syytä siedättää itseään tykkäämään tai edes sietämään pääkalloja. Edes pinkkejä. Toivottavasti uskallat vastaisuudessa kuitenkin piipahtaa täällä. Melkein meinasin luvata, ettei toistu... riipusta/korvakoruja olen tekemässä. Jos esittelen, laitan varoitustekstin, niin tiedät pitää silmät kiinni.

      Ihanaa syksyä sulle, Mags!

      Poista
  3. Ryntään tänne jälkikäteen fanittamaan pääkallosormustasi. Siinä on särmää. Pidän siitä. Vaikka kieltämättä se on erilainen, erilaisempi kuin sinulla koskaan kuvittelisin näkeväni (lauseestakin tuli aika outo, mutta ymmärrät varmaan)
    Pidän myös siitä mitä tekstiin lisäsit: "varoituksena turhamaisuuden synnistä". Hmm. Tätä pitää miettiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, tule vaan! Ei täällä ole kellokorttia, ja ovet on aina auki.

      Tiedän, että vaikken blogissani itse esiinny, luon itsestäni kuitenkin jonkinlaisen käsityksen ja kuvan, vaikutuksen, jonka muotoutumiseen vaikuttaa lopulta tietenkin jokaisen itse hahmottava mielikuva. Olen monessa asiassa peräänantamaton, tiedän mistä tykkään (niinhän me kaikki) ja myös luulen tietäväni, mikä minulle sopii ;)

      Pääkallosormuksen sopivuudesta voidaan ja saa olla montaa mieltä. Eri mieltä. Omasta mielestäni se on "kiva". Vähän sellainen oma juttu. Oikeasti: eihän kukaan näe sitä kuviota siellä. Millään isolla kallolla en välttämättä koristautuisi. Käsikuvasta poiketen en pidä samassa kädessä muita sormuksia samaan aikaan.

      Tykkään yleensäkin, että kaikki on loppuun asti ajateltu, tehty ja viimeistelty. Mutta yhtä tärkeää on, että kaikissa asioissa olisi juju, joku juttu, särmä, pieni ristiriita... ymmärrät, mitä tarkoitan. Mielestäni sormuksesta ei olisi tullut yhtä "kiva", jos olisin punsseloinut siihen esimerkiksi kukkia. Ja, no, sydämiä ei missään nimessä. Ne on nuorten, nuorempien, juttu.

      Kommenttisi on erittäin myönteinen ja silti omani kuulostaa äkäiseltä. Ei se ole. Pitäisi mennä jollekin itsensäilmaisukurssille.

      Paljon kiitoksia kommentistasi, Preferita, ja anteeksi vuodatukseni nimenomaan sinun kommenttisi kohdalla.

      Menen nyt pyörittelemään putken pätkää sormessani ja miettimään omaa turhamaisuuttani. Tuhkaa en kuitenkaan ripottele päälleni ;)

      Poista
    2. Ei. Ei tuhkaa. Ja särmästäkin olen täsmälleen samaa mieltä, oikeastaan juuri sinä olet sen minulle opettanutkin.

      Ihan pakko kertoa sinulle mitä tänään tapahtui, sillä tänään olen erityisesti ajatellut sinua ja sinun korujasi. Ajoin Tampereelta Helsinkiin ja kuuntelin radiota. Toinen sanoitus: "villisilkkiverhot heiluu tuulessa, kristallit helisee.." Yhtä kaunis ja koskettava kuin sinun korusi.

      Entä toinen, Juice: "..ja ne joilta se kenties onnistuu, pankoon ristiin sääriluut, sillä etusivun tähteä ei suojaa sivut muut". Eikö?

      Poista
    3. Nyt tämä menee hiljaiseksi.

      Poista