tiistai 7. elokuuta 2012

Toivomusluu (Wishbone)

Olen viime aikoina törmännyt aika usein ja monessa paikassa toivomusluukoruihin, pieniin riipuksiin. Joku muotijuttu?

Luulen, että kaupoissa myytävät hopeiset toivomusluuriipukset, kuten niin monet muutkin riipukset ja korut, tehdään nopeana sarjatuotantona valamalla. Oman riipukseni tein käsin paksuhkosta hopealangasta.

Hopeaa työstävät tietävät ja muille asiasta mahdollisesti kiinnostuneille infona, että näinkin pienen ja yksinkertaisen korun tekoon tarvitsin materiaalin lisäksi aika monta työvälinettä: kultasepänsahan, mehiläisvahaa, erilaisia pihtejä, juotosnestettä, juotospaloja, butaanipolttimen, skamolex-levyn, sitruunahappoa, kahvinkeittimen (en pitänyt kahvitaukoa, kuumensin sitruunahappoliuoksen), messinkiharjan, sarvi- ja kuoppa-alasimen, pallopunsselin, eri muotoisia ja karheisia metalliviiloja, karhunkieltä, eri laatuisia vesihiomapapereita, kiillotusrummun, kuulia ja Metallux-jauhetta, kynsilakanpoistoainetta ja kynsilakkaa.

En sarjatuotantoa harkitse, mutta samalla tavaroiden levittelyllä olisi ehkä ollut "taloudellista" tehdä useampi samaan syssyyn. Jäi ainokaiseksi lopputuloksen ollessa etukäteen epävarma. Ja kynsilakka tuli kynsiin. Olen niin onnettoman huono suojaamaan käsiäni ja kynsiäni työskennellessäni. Paljain käsin säilyy näppituntuma, ja se näkyy sormissa.

Kannattiko moinen vaiva? Kannatti. Olen tehnyt jotain.






Mitähän toivoisin?


19 kommenttia:

  1. Kaunis! Tykkään ihan mahdottomasti näistä sun koruista joissa käytät vain hopeaa. Sulla on ihania ideoita ja jaksat panostaa laatuun.

    Jos saisin tuollaisen toivomusluun, niin elämän ruuhkavuosia elelevänä toivoisin itselleni lisää tunteja vuorokauteen... ne tulis tarpeeseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Rosalii. Tykkäisin niin kovasti työstää hopeaa enemmänkin. Tarvitsisin tehokkaamman tohon, nykyisin pystyn juottamaan ainoastaan pikkujuttuja.
      Niitä lisätunteja munkin vuorokauteeni, kiitos. Toisaalta, ei voi olla kauhean kiire, kun on aikaa väsätä toivomusluita ;)

      Poista
  2. Erittäin kaunis! Kannatti nähdä kaikki tuo vaiva! Ihailen tyylitajuasi ja monipuolisia kädentaitojasi. Valokuvistasi puhumattakaan! Tuutikki

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käsillä tekeminen on terapeuttista ja monin tavoin palkitsevaa. Saa nähdä, tuleeko riipuksesta ihan oikea onnenkoru minulle ;) Paljon kiitoksia kommentistasi, Tuutikki.

      Poista
  3. Tottakai kannatti tehdä - sait yksilöllistä onnea sarjatuotetun tilalta ;-D

    (Sarjatuotettu onni? Ihana suomenkieli.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mags. Joskus tämä korunteko on vähän höhlän hommaa. Aikaa tuhraantuu tolkuttomasti eikä lopputuloksesta ole minkäänlaisia takeita. Siinä kai osa koruilun viehätystä. Ainakin silloin, kun ei ole mitään deadlineja.

      Sarjatuotettu onni - kuules, kaikki kelpaa ;)

      Poista
    2. Ja tarkoitin ehdottomasti sanoa, että upea on sinun oma toivomusluu!! Ei saa kelvata sarjatuotettu onni, kun on taitava niin kuin sinä :-)

      Poista
    3. Ehkä omalla toivomusluulla voi toivoa henkilökohtaista onnea, niillä sarjatuotetuilla sitten yleisesti vaikka maailman rauhaa :)

      Poista
  4. Ihan varmasti kannatti! Onnistumisen tunne on niin voimauttavaa. Ja jälleen olet onnistunut erinomaisesti! Olet kyllä todella taitava näissä hopeatöissä(kin).

    Hopea on nykyään sen verran hintavaa, että en millään raaski yrittää edes pallopääpiikkien tekoa. Saati, että toivomusluun muotoja ja juottoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En kyllä aina tunne onnistuvani korunteossa, joskus joudun antamaan itselleni anteeksi yhtä ja toista. Nytkin olisin halunut tehdä "luun päistä" röpelöiset, luonnollisen näköiset, mutta kun ei ollut käsillä "elävää mallia", jätin sikseen. Seuraavalla kerralla pitää ottaa se aito toivomusluu talteen ;)

      Hopean hinta on noin viisinkertaistunut harrastusaikanani (mun palkka ei). Mahtaako enää ikinä laskea sellaiselle tasolle, että raaskii mitään isompia töitä tehdä. Viittaan haaveiluuni tehokkaammasta tohosta. Mitä sillä teen, jos ei ole mitä juottaa :( Hinnan nousun huomaa selvästi harrastuspiireissä. Ennen kaikki punoivat ketjuja hopeasta sen kun kerkesivät, enää ei. Tilalle on tullut muut materiaalit kuten kupari ja pronssi. Kupari ei ole väriltään mun juttujani. Pronssilankaa (pidän pronssin väristä) mulla olisi useita metrejä, mutta sen työstäminen on vähän haasteellisempaa kuin hopean. Viimeksi olen ostanut VILLAlankaa ;)

      Kiitos kommentistasi, nina :)

      Poista
  5. Olin todella hämmästynyt lukiessani, mitä kaikkia välineitä tarvitaan, jotta hopeaa pystyy työstämään. Kärsivällisen ihmisen hommaa kaikkinen työvaiheineen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis minä tarvitsen noita kaikkia työvälineitä, kun teen käsin. Ainoa sähkökäyttöinen työväline on rumpu - ja no kahvinkeitin. Rummuttaa voisi käsinkin, jos jaksaa, eikä se tässä tapauksessa ollut välttämätöntä. Sitruunahappoliuoksen voisi kuumentaa myös liekillä lämpökynttilän päällä. On mulla noihin hiomis- ja kiillotusjuttuihin sähkökäyttöisiäkin työkaluja, mutta haluan tehdä käsin niin paljon kuin mahdollista. Esim. tämän "luun" sisäpuolen hioin käsin satiiniksi, koska sen kiillottaminen peilikirkkaaksi käsin olisi ollut aika työlästä. Koneella olisi mennyt helposti. Päälipuolen käsitely oli huomattavasti helpompaa.

      Korujen ja korunosien tekeminen valamalla on sitten ihan oma juttunsa. En ole vielä kokeillut ;)

      Itse asiassa listaan voi lisätä myös pari erilaista vasaraa, tasoalasimen ja veivin. Ripustuslenkki on veivin ympärille veivatusta hopealankaspiraalista sahattu rengas, joka on suljettu ja juotettu kiinni riipukseen.
      Ei kannata ruveta kiireessä tekemään, ja toisaalta kannattaisi tehdä sarjoja. Ainakin silloin, kun tietää, mitä on tekemässä. Kokeilut on erikseen. Kiitos taas kommentistasi, Lissu.

      Poista
  6. Ohhoh, kannatti! Tämä on upea!
    Minulla on pitkään ollut työlistalla joku hopeakurssi, jotta osaisin tehdä enemmän "ite". Tosiaan, nyt näiden hopean hintojen kanssa voi olla viisaampaa olla menemättä. Aika iso arsenaali tavaroita tulisi haalia samalla, ei siis halpa paukku. Ehkä joskus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Henna. Tiedän, ettei esimerkiksi tyttäreni ikinä laittaisi tätä riipusta kaulaansa. Ajatuskin 'alkuperästä' tökkii. Minä yritän olla ajattelematta.
      Mene vaan reippaasti hopeatyökurssille. Esimerkiksi ketjujen punomiseen ei tarvita ihan kauheasti työkaluja eikä kaikkia tarvitse hankkia yhdellä kertaa. Ja onneksi nämä hopeasepän työkalut ovat aika pienikokoisia verrattuna esimerkiksi metallimiehen tai sepän arsenaaliin. Melkein kaikki harrastaminen maksaa tavalla tai toisella, mutta tuosta hopean hinnasta jaksan murjottaa edelleenkin.

      Poista
  7. Kiitos että kerroit korun teon vaiheista niin kuin se on. Massatuotanto on hiukan eri juttu käsin tehtyyn.
    Äh. Palaan asiaan koneela käsin .puhelimella vastaaminen hankalaa...vaikka asiaa ois.

    VastaaPoista
  8. Uusi yritys. Juuri muutama päivä sitten kuulin ihmettelyä siitä, kuinka käsintehdyt korut voivat maksaa niin paljon. Kyseessä oli hopeakorut, jotka olivat myynnissä keskustan liikkeessä. Niin mietitään....hopean hinta, se kaikki työ (!), liikevuokra, tellit ja lellit ja kaikki muut mahdolliset maksut. Aika monta korua saa myydä, että leivän päälle voita saa. Sarjatuotanto ja koneella tehdyt ovat sitten asia erikseen. Ja silloinkin markkinoinnilla on tärkeä tehtävä. Kaiken tämän keskellä pitää olla myös luova.Olettaen, että pitää kehitellä uutta. Ja luovuus tunnestusti vaatii ympärilleen aikaa ja mielenrauhaa.Nostan hattua kaikille, jotka koruja käsityönä jaksavat työkseen tehdä!

    Kiitän tässä myös kommentistasi blogissani. Linkkaamani juttu kuvien oikeuksista toivottavasti tavoittaa mahdollismman monta kanssakulkijaa...aika moni saa sen voin siihen leivän päälle valokuvaamisesta, eikä valokuvat yleensä synny(kuten moni virheellisesti luulee) pelkällä kameran napin painalluksella, niin että kamera olisi automatiikalla...

    Wishbone on hurmaava, tuokoon se sinulle kaikkea hyvää <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Korujen hinnoittelu on aika kinkkinen juttu. Pahinta on se, etteivät (jotkut) tekijät itse arvosta työtään ja/tai aikaansa hinnoitellessaan tekemiään koruja tai muita käsitöitä. Mulla myyntiin tekeminen tyssää yksinkertaisesti ajanpuutteeseen. Koen vähäisen vapaa-aikani niin arvokkaaksi, etten yksinkertaisesti voi hinnoitella tekemisiäni sen mukaan. En myöskään ole niin innokas koruntekijä, että haluaisin tehdä kovin montaa samanlaista korua - no, solmitut helminauhat eivät kuulu tähän kategoriaan. Teen koruja paljon lahjoiksi enkä silloin todellakaan laske niihin kuluvaa aikaa. Arvostan kaikenlaiset käsillä tekemiset hyvin korkealle ja kunnioitan tavallasi kaikkia, jotka jaksavat niitä työkseen tehdä.

      Tekijänoikeuksista ei voi puhua liikaa!
      http://areena.yle.fi/tv/1635738

      Kiitos kommentistasi ja toivotuksistasi, Marissa.

      Poista
  9. ooh miten pieni ja söpö <3 tiedän hyvin, mikä homma tämän tekemiseen on mennyt, siksi huokailen vieläkin syvempään :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos anna. Yksittäisen riipuksen tekeminen ei liene kovin taloudellista eikä järkevääkään. Josko lopputuloksesta olisi takuita (nyt ei ollut) tekisi samalla vaivalla useammankin. Riipusta oli kiva tehdä, joskin suunnittelua haittasi se, ettei mulla ollut oikeaa toivomusluuta mallina. Sallittakoon taiteilijan vapaus tässäkin tapauksessa.

      Ihanaa syksyä sinulle!

      Poista