perjantai 23. syyskuuta 2011

Oikein, nurin - ja ehtiikö valmiiksi

Syksy on nyt virallisesti julistettu: Neulominen kiinnostaa enemmän kuin koruilu. Yritän tasapainoilla näitten näperrysten välillä. Korutarvikevarastoni on saanut täydennystä, ja käsityökori pursuaa ihania lankoja. Ei syksy kuitenkaan ole pelkkää sisällä nyhräämistä. Nautin luonnosta nyt ihan eri tavalla kuin helteisinä kesäpäivinä. Koti ja piha tahtoo omat syysjuttunsa. Syksy on mun lempivuodenaika. Olen tainnut sanoa tän aiemminkin. Voisiko se johtua siitä, että olen syntynyt syksyllä? Onkos kenelläkään muulla syksyllä syntyneellä samanlaisia tuntemuksia? Olen vaaka. Mulle on tehty tarkkaan syntymähetkeen perustuva astrologinen (luonne)kartta, ja olen hämmästynyt sen paikkansapitävyydestä. Mielelläänhän sitä kuulee myönteisiä asioita itsestään ;) Ei siinä syksystä eikä muistakaan vuodenajoista kuitenkaan mainittu mitään.

Vaatekaupoissa on kiva kierrellä hypistelemässä tulevan talven ihanuuksia. Samalla mieleen hiipii hyinen muisto viime- ja toissatalvisista paukkupakkasista ja korkeista lumikinoksista. Mut ei niitä ihan vielä, kiitos. Tarttee ehtiä neuloa muutama kauluri ja kaulahuivi vielä ennen lumen tuloa ;)





Valkoisten pitsisukkien ohje täällä -> klik

-  Ihanaa syksyistä viikonloppua!  -

- - -
Lisään omatekoisen kaulahuivini ohjeen tähän loppuun.
Pro-neulojat saavat rauhassa virnistellä ohjeistukseni symboleille.
Toivottavasti yksinkertainen ohje tästä kuitenkin kiinnostuneille selviää.
Kukin soveltakoon omia langan- ja puikonpaksuusmieltymyksiään (omani 4).
En ota mitään vastuuta ohjeessa mahdollisesti piilevistä virheistä,
jotka huomautuksesta tietenkin korjaan mielelläni. 
Resorin jälkeistä kuviota toistetaan haluttu pituus. Oman huivini kokonais-
pituus on noin 250 cm. Huivi menee löyhästi kaksi kertaa kaulan ympäri ja
sen saa vielä solmittua.
Jos nyt innostuit huivista, näkisin erittäin mielelläni sinun versiosi siitä.
Käythän vinkkaamassa :)















16 kommenttia:

  1. Olen odotellutkin sinulta neulepostausta :) Oma inspiraatio on antanut odottaa itseään vähän turhankin pitkään. Kohtahan tässä jo lämmintä taas tarvii.

    Ihanan näköisiä juttuja olet kyllä neulonut. Erityisesti tuon beigen kaulurin/kaulahuivin pinta miellyttää. Miten teet tuollaista pintaa? Neulotko ohjeesta vai omasta päästä?

    Kielo

    VastaaPoista
  2. Kiitos Kielo :) Vähän arkailen laittaa näitä neulejuttuja tänne, kun en ole mitenkään erityisen hyvä neuloja. Intoa on takuulla varmasti enemmän kuin taitoa ja tykkään aika yksinkertaisista jutuista. Luulisin kuitenkin aika monen koruilijan tekevän myös muita käsitöitä, joten toivon, ettei nämä häiritse täällä ketään.

    'Beige' on noin kaksi ja puoli metriä pitkä kalahuivi. Menee löyhästi kaksi kertaa kaulan ympäri ja 'helmat' saa vielä pujoteltua niin, että pysyy kiinni. Ihan omasta päästäni tuon olen neulonut. Voin yrittää laittaa ohjeesta oman postauksen. Tuolla lailla palmikkosysteemillä neuloen neuleesta ei tule yhtä paksua ja 'jäykkää' kuin oikeaa palmikkoa tehden, mutta pinnasta kuitenkin kolmiulotteinen ja kuohkea ja huivistä näin lämmin.

    VastaaPoista
  3. Älä aliarvioi taitojasi neulojana, sukkasikin ovat varsinaisia kaunottaria! Itse opettelin vasta viime talven aikana kutomaan sukkia, nyt syntyy vasta ihan perusmallia mutta voi miten olen iloinen jo siitäkin. Bambupuikot muuten kotiutuivat meille bloggauksesi jälkeen, kiitos siitä. sari

    VastaaPoista
  4. Anian sukat on ihania <3 Omani on olleet ahkerassa käytössä, jo pariin kertaan parsittukin :-D vaikka mulla on sukkia monen monta paria!

    Ja arvaas, tänä kesänä viimein opettelin kutomaan sukat, kun aattelin, että täytyyhän mun se oppia! Erittäin rentouttavaa puuhaa niissä kohdissa kun ei tarvii laskee kerroksia ja silmukoita... Ehkä joskus kymmenen parin jälkeen jotain menee selkäytimeen...

    VastaaPoista
  5. Kiitos Sari. Olen nuorempana neulonut paljonkin, siis aina tykännyt neulomisesta, mutta sitten se vain jäi. Osaan lukea yksinkertaisia neuleohjeita. Ja ne perussukat on ne parhaat, välillä vaan on kiva kokeilla muuta. Kiva, että bambuviesti on mennyt perille ;)

    Mags <3 Kiitän sua nyt tätä kautta siitä nappihommelivinkistä. Kerron sit, miten meni.
    Sukkia on kiva neuloa, kun tulevat yhdellä luomisella valmiiksi. Ei tarvitse tehdä peukaloa, ommella saumoja jne. Kunhan päättelee langat. Tai no, kaulaliinankin neulominen on kivaa. Ei tarvitse koko ajan olla aloittamassa uutta.

    VastaaPoista
  6. Oi, se siellä on taas neulonut kaikkea kaunista. Milloinkohan sitä oppisi (ei koskaan). Syksy on munkin vuodenaika, vaikka marraskuussa olen syntynyt. Syksyn juttuja tuli ihasteltua koko rahan edestä (kirjaimellisesti) perjantaina. Kaikkea niin kivaa...

    VastaaPoista
  7. Ihania neulomuksia!!

    Miulla tulee aina syksyllä valtava neulomisvimma, ihana kaivaa puikot esiin ja alkaa neuloa :)

    Sinulla on ihana blogi!

    VastaaPoista
  8. Samoin syksy on lempivuodenaikani, vaikka olenkin joulukuussa syntynyt. Olen aina pitänyt syksystä eniten, vaikka kaikissa vuodenajoissa on hyvät puolensa. Syksy vaan vetoaa jotenkin synkkään puoleeni eniten. Kauniita neuleita! Itsellä tätä nykyä intohimona koruilu, muut käsityöt jääneet kokonaan. Palmikkoneuleita rakastan, joskin opettelin vasta viime vuosina ja se oli hankalaa vasenkätiselle, tuli ihan kummallisen näköisiä palmikoita, kunnes hokasin kääntää ohjeet toisinpäin.

    VastaaPoista
  9. Rilla, kaikki oppii neulomaan, jos vaan haluaa eikä ole mitään fyysistä estettä. Sinä neulot sitten, kun sulla on enemmän aikaa, eiks. Tahtoo nähdä sun syysihastelujasi 8D.

    Saila, kiitos ja kiitos samoin! Sinä oletkin todella taitava. Neulominen vaan jotenkin kuuluu syksyyn, vaikka olen kerran neulonut mun miehelle valkoisen kalastajaneuleisen villatakin veneessä heinäkuussa! Vene ei kyllä ollut soutuvene vaan ihan sellainen asuttava versio.

    Virve, minä olen kaikista energisin juuri syksyllä. Ja pidän toki muistakin vuodenajoista, etenkin kesän valoisuudesta. Pitäisiköhän vasenkätisten skannata itselleen neuleohjeet peilikuvina? Pääasia, että tekee taitojensa mukaan ja nauttii tekemisistään. Mun tahtoo tehdä -lista on loputon.

    VastaaPoista
  10. Aivan ihania! Minulla tulee myös syksyisin into neulomiseen ja virkkamiseen, mutta useasti into lopahtaa ennen kuin mitään valmista olen saanut :)

    nim. jos tänä vuonna saisin viime vuonna aloitetun tuubihuivin käyttöön :)

    VastaaPoista
  11. Kiitos Henna. Miten sitä sanotaan: tärkeintä ei ole matkan pää vaan itse matka... tai jtkn. Käsitöissäkin voi myös nauttia itse tekemisestä. No, onhan se ihan kiva, jos valmistakin tulee. Olen nyt päättänyt neuloa joko puseron tai neuletakin (heti kun keskeneräiset säärystimet, kämmekkäät, kaulahuivi ja kaulurit on valmiit), kunhan löydän kivan ja helpon ohjeen ohuehkoon lankaan. Vink, vink? Omasta päästä sellainen ei synny. Olen niin raivoisan nirso vaatteen istuvuudesta, että kynnys edes aloittaa on tosi korkea.

    VastaaPoista
  12. sulostuttavan ihanat! Noissa mielisi tepastella uudessa asunnossa, uusilla lattioilla vetää liukua ,) Olen joutunut laittamaan pariin villasukkiin "liukuestedropsit", muuten olisi purukalusto entinen tai takalisto vammautunut. Ps. saan VIHDOIN sen työhuoneenkin ,)

    VastaaPoista
  13. Ekaa kertaa eksyin blogiisi...täällä on kaikkea kaunista ja loistavia kuvia, ihan tuntuu kuin itse käsin koskettaisi!
    Tulen käymään uudelleenkin!

    Outi

    P.S. Saanko linkittää omaan blogiini?

    VastaaPoista
  14. Domi, villasukat on joo liukkaat, ja nimenomaan kotonahan niitä tapaturmia sattuu eniten. Kaksi kertaa varpaan katkaisseena tiedän (villasukilla ei osuutta asiaan). Onnea uudelle työhuoneelle!

    Outi, kiva kun eksyit tänne. Tulen vastavierailulle. Kiitos, otan kunniana, jos linkität :)

    VastaaPoista
  15. Kaunis kaulahuivi! Kunhan työnalla oleva neulehomma on valmis, voisin tehdä tuollaisen kaulahuivin. :)

    VastaaPoista
  16. Kiitos Minna-Liisa :) Pääasia, että neuloo jotain. Tai yleensäkin tekee käsillään. Jos vaan voi.

    VastaaPoista