torstai 8. syyskuuta 2011

Luumuja

Sormet syyhyäisivät neuloa taas jotain. Tuoreessa muistissa on viime syksy. Aloitin sukkien neulomisen kai loka-marraskuussa, ja sitä vimmaa jatkui pitkälle kevään kynnykselle. Noin kolmannenkymmenennen sukkaparin toinen sukka jäi kesken, kun lanka loppui. Tai niin luulin. Oikeasti sitä lankaa olikin vielä vaikka kuinka monta kerää. Toisaalta hyvä, että putki katkesi. Jos nyt neuloisin ensin sen keskeneräisen valmiiksi ja sitten aloittaisin jotain uutta. Kaulaliinaa tai kauluria tai jotain, mikä ei valmistuisi ihan yhdessä illassa. No, katsotaan. Funtsaillessa voin aina tehdä koruja.

Rannekorun keramiikkahelmet ovat kuin pieniä kypsiä luumuja. Makeita, mehukkaita, herkullisia ja kauniin värisiä - todellisuudessa aavistuksen oranssahtavampia kuin kuvissa.  Kaikki kunnia kauniille materiaaleille. Oisko tämä sitten 'Poltettu oranssi III'?




-  Sateenropinaista loppuviikkoa. Se nyt vaan kuuluu syksyyn.  -







12 kommenttia:

  1. Ihanan kaunis yksinkertainen koru! Neulomiseen jää koukkuun.. Itse olen nyt yrittänyt käyttää lankavarastoa pienemmäksi ja tykkään kaikkein eniten töistä, jotka valmistuvat parissa päivässä! :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos Sara. Neulomiseen jää koukkuun, nimenomaan. Minä taas suunnittelen vähän isomman, siis kuin sukat, neuleen aloittamista, että iloa riittäisi useammaksi illaksi. Suku on pariksi vuodeksi sukitettu ;) En ole kovin taitava neuloja, joten kaulurit yms. lienevät tarpeeksi haasteellisia ja hyvää neulomisseuraa esim. TV:tä katsellessa.

    VastaaPoista
  3. Siis aivan ihana koru ja mikä mahtava väri! Ja tietysti taas upea kuva... Hienoa työtä!

    VastaaPoista
  4. On sinulla ollut sukanneulonta vauhti päällä :),viimetalven jälkeen sain aloitettua yhtä sukkaparia vasta nyt ja sekin jäi kesken kun on ollut niin paljon muuta :) Ja rannekoru on todella mehukas,ihana, tykkään niin näistä oranssin sävyistä ja tuosta korun selkeydestä.

    VastaaPoista
  5. Maanikko, kiitos :) Noi helmet on niin ihania eikä niitä välttämättä tarvitse pukea päälle, kunhan katselee.

    Kiitos kommentistasi, Sari. Oli sellainen sukkaputki viime talvena, että olisi varmasti jatkunut heinäkuulle, jollei "lanka olisi loppunut".

    VastaaPoista
  6. Ania, APUA! En nähnyt tätä postaustasi ollenkaan, sain inspiraation tuosta laukunnahasta ystävältäni (hänen blogiinsa linkki jungle-postauksessa). Oma laukkuni on äidiltä perittyä, erilainen kuin tuo sinun..

    VastaaPoista
  7. Domi, ei mitään APUJA ;) Huvittaa, kun on niin pienet nämä meidän ympyrät / samanlaiset maut monen asian suhteen :) Olen ostanut laukkuni viime vuonna Kämp Gallerian ZIOsta. Törmäillään :)

    VastaaPoista
  8. Ania, ihana ;) Olen kuumeisesti yrittänyt metsästää laukkuni yritystä, onnistumatta siinä kuitenkaan. Joskus vuosia sitten johtolanka meni espanjaan ja pieneen käsityöputiikkiin, nyt en enää edes löydä sitä. Kerran näin jollain täysin SAMAN laukun, mutten ehtinyt valitettavasti nykäistä hihasta ja kysyä mistä on sen saanut/ostanut. Tykkään siitä ettei vastaan tule (ainakaan heti) samanlaista, oli sitten kyse mistä tahansa, siksi haalin ja varjelen näitä perittyjä ihanuuksia. Kirppareita ja secondhandeja en vain jaksa koluta, vaikka sieltä varmasti löytyisi yksi toisensa jälkeen ihanimpia juttuja. ,)

    VastaaPoista
  9. Domi, sama täällä. Mulla on aina tutka päällä ihmisten keskuudessa liikkuessani, ja varsinkin Hgin keskustassa liikkuessa ne määrätyt laukut keikkuu kaikkien olilla ja käsivarsilla. Vaikka nimenomaiset laukut on niin ihania, niin tahdon jotain muuta. Välillä olen joutunut turvautumaan Amerikanapuihin - ja onneksi on runsas nettitarjonta.

    VastaaPoista
  10. Vai että neulotuttaa.. Sanos muuta, mun ollut pakko pitää taukoa kun ranteet ja selkä kärsivät kun oon nyt neulonu kaks kuukautta yhteen putkeen. :) Mutta käy vilkaseen mun tuotoksia, siellä on yksi kiva kauluri!

    VastaaPoista
  11. No neulotuttaa, Nelli, neulotuttaa. Kutosin sen keskeneräisen sukan loppuun ja heti uuden parin perään, kun kerran jouduin kaivamaan ihan ohjeen esille, en enää muistanut. Tilasin kaulurilangat ja niitä odotellessa rupesin sitten neulomaan kaulahuivia olemassa olevasta langasta. Sinun neuloksesi ovat ihania. Mun täytyy valita yksinkertainen malli, että voin katsoa samalla TV:tä. Tuntuu "turhalta" vaan istua ja neuloa - eikö ole kamalaa. Ja päinvastoin: istua ja katsoa TV:tä tekemättä jotain muuta samalla. Pitäisikin tehdä sukkainventaario ja kuvata ne sukat, jotka vielä on jakamatta.

    VastaaPoista