perjantai 29. lokakuuta 2010

Kristallinopat

Onkohan korunteko koskaan ollut niin helppoa kuin tämän korusetin kohdalla? Olimme yhdessä korun omistajan kanssa Gold Silver Watch -messuilla parisen viikkoa sitten, missä hän valitsi itse kivet koruihinsa. Vuorikristallinopat. Kaulakoruun isommat ja rannekoruun pienenpienet. Toisin kuin näyttäisi, kivissä ei ole teräviä kulmia tai särmiä, joten korut ovat tosi miellyttävät käyttää. Minun tehtäväkseni jäi pujottaa nopat vaijeriin ja lisätä kivien väleihin pienet hopeahelmet.




Lukoiksi valitsimme varastoistani tuollaiset ei-itsetehdyt huurrettua hopeaa olevat salpalukot. Kaulakoruun laittaisin hiukka isomman, jos olisi, jos jostain löytäisin.




Vuorikristallikorut ovat monikäyttöisiä. Sopii juhliin, mutta menisi töissäkin olematta liian pramea. Kaulakorun lukon voi tietenkin kääntää myös niskapuolelle.



Hyvää viikonloppua kaikille! Muistakaa kääntää kellon viisareita, kesäaika päättyy.

torstai 28. lokakuuta 2010

Perhosia vastassa






Joka vanhoja (kesää siis) muistelee, sillä perhonen istuu olkapäällä. Näinhän se vanha sananlasku menee ;) Joku ihmeen hyönteisten invaasio iski. Nämä ovat siis pieniä rasioita koruille, pidemmät sivut noin 5 ja 6 senttiä.






Kiitos vierailustasi!

tiistai 26. lokakuuta 2010

Ryppyi ja ruttui

...ja ruostetta, tekis mieli sanoa.



Syksy, tää kesän ja talven välinen vuodenaika, on ihanuudestaan huolimatta, tai juuri siksi, hiipivää kuihtumista, kuolemaa ja luopumista luonnossa - tai talvilepoon siirtymistä. Terassilla kuukauden päivät ilahduttaneet syksyiset, hohtavan valkoiset krysanteemit muuttuivat ensin vaaleanpunaisiksi (mik' on tämä ilmiö?) ja sitten ne ovatkin yhtäkkiä ryppyisiä rusertavia eivätkä enää herää eloon.




Näitä akaatteja on ihmiskäsi auttanut saamaan tuollaisen kuivan ja halkeilleen savimaan pintaansa. Happokäsittely, kerrottiin. Pyöreä helmi on mattapintainen ja halkeamat ovat tosi syvät. Riipuksena oleva ovaali on kiillotettu pinnaltaan. Näyttävät luonnossa(kin) tumman sinisiltä, vaikka myyjän mukaan ovat mustia. Tykkään näistä kivistä sitten ihan älyttömästi.



Hopeiset ketjut ja lukko itse tehty.



Energiaa ja inspiraatioita syksyysi!

torstai 14. lokakuuta 2010

Simpukankuoria




Kolme malliltaan identtistä, yksinkertaista simpukankuorihelmirannekorua, valkoinen, hento vaaleanpunainen ja tuo kolmas on ruskea, vaikka kuvissa vihertääkin. Ihania, hohtavia simpukankuorihelmiä. Kaikkia kolmea korua on kiva pitää ranteessa yhtäaikaa tai yhtä kerrallaan mielialan mukaan.







Niinä päivinä, kun aurinko on esillä, sen laskun huomaa päivä päivältä aikaisemmin. Ainoa asia, mikä minua syksyssä surettaa, on vähenevä päivänvalo. Nytkin: kesken kuvauksen aurinko uhkaavasti painui horisonttiin, siks kuvissa tuollainen iltaruskon punerrus.

keskiviikko 6. lokakuuta 2010

Patinoimaton ametriinikoru



Kuvissa edellisen postauksen ametriinikoru kuvattuna ennen patinointia. Näissä 'kirkkaissa' kuvissa näkynee paremmin violetit kivet kuin aiemman postauksen kuvissa.






Näin jälkeenpäin patinoimatonta korua katsellessa totean, ettei se nyt niin kauhean paha olekaan. Vaan edelleenkin tykkään patinoidusta enemmän.

perjantai 1. lokakuuta 2010

Ametriinit



Viistehiottuja amteriinirondelleja ja hopeisia helmihattuja. Niille, jotka kauhistelevat sitä, että olen mennyt pilaamaan (patinoimaan) kauniin korun, voin kertoa, että kuvasin korun myös ennen patinointia. Teen siitä eri postauksen heti, kun olette hetken harmitelleet tekostani. Vaikkei kummoistakaan mielikuvitusta tarvita näkemään kaikki hopeaosat kiitävinä ja ametriinit säihkyvinä.

Totuus on, että sellaista määrää kiiltävää hopeaa ja viistehiottuja jalokiviä en ranteeseeni halua. Pidän enemmän korusta patinoituna. Juhlia on sen verran harvoin, ja arkikäyttöön ajateltu koru tuollaisena kulahtaneena miellyttää enemmän. Saa sanoa poikkisanan.

Ametriinejä en ole aiemmin koruissani käyttänyt. Näissä nimenomaisissa kivissä ihaninta on kiven muoto. Niistä tuli hauskasti ja vähän huiputtaen 'pyöreitä' noitten helmihattujen ansiosta. Toinen kivi, jota olen kerännyt aikamoisen määrän on fluoriitti. En tiedä, mikä siinä kivessä on, että sitä himoitsen, mutten osaa tehdä siitä mitään. Ehkä värit. Keltaisesta, tuosta sitruunankeltaisesta pidän, mutta violetti ei ole minun värini.






Syksyisen raikasta viikonvaihdetta!