perjantai 24. syyskuuta 2010

Swaron kuutiot

Edellisessä spinellikorussa olen käyttänyt somisteena paria 8-millistä hopeakuutiota. Tässä kaulakorussa on samaisia hopeakuutioita 6-millisinä sekä saman kokoisia Swarovskin kirkkaita kristallikuutioita vuorotellen. Välissä hopeasta punottua muinaisketjua. Lyhyehkö (ei siis laskeudu niin alas kuin kuvassa näyttää), yksinkertainen kaulakoru, joka ei ole liian juhlava arkikäyttöönkään.






Syksyisen kirpakkaa viikonloppua!

perjantai 17. syyskuuta 2010

Spinelli

Jäi joku musta vaihde päälle. Rannekoru: mustia spinellejä ja hopeaa:


Spinellit ovat niin kiiltäviä ja niin mustia, että onyksikin näyttää melkein harmaalta sen rinnalla. No, liioittelen vähän - ja pääsen taas ylistämään kauniita kiviä.



keskiviikko 15. syyskuuta 2010

Viivakoodi

Mulla on ehkä pahakin tapa aina ylistellä kauniita kiviä ja helmiä. Kun ne on niin ihania. Tämän korun kohdalla laitan suun suppuun: kivet on 'man made', ja niistä voisin sanoa, että ovat kivan näköisiä. Tykkään mustan ja valkoisen yhdistelmästä. Joskus kotikin on ollut sellainen, enää melkein. 'Viivakoodien' väleissä on onyksirondellit, oikeita onykseja - uskon.







Postipoika toi tänään muun muassa hauskan näköisiä pieniä, pyöreitä, mustavalkoisia lasihelmiä. Voi olla, että mv-teema jatkuu. Poika on takuulla muutamankin kerran ihmetellyt meille tulevan postin painoa ;) Se kun ihan oikeasti kantaa kiviä.

perjantai 10. syyskuuta 2010

Black is not black

Mustista kivistä tehty rannekoru näyttää mustalta, muttei ihan oo. Pyöreät kivet ovat tumman sinisiksi värjättyjä tiikerinsilmiä ja 'drop style chipsit' onyksia. Pienet viistehiotut rondellit ovat oikeastikin mustia, spinellejä. Onyksit vähän ihmetyttävät, kun osassa kiviä on outoja värikuvioita. Tiedän, että onyksia on eri väristä, mutta että samassa pikkukivessä tuollaisia väriesiintymiä. Osaisko joku kertoa, josko chipsit eivät olisikaan onyksia (sellaisina ne olen ostanut)? Kivet ovat tosi kauniita ja niitten muoto persoonallinen ovatpa ne sitten mitä tahansa.





Kuvassa yllä aavistus tiikerinsilmän sinertävää välkettä, ja chipsien kuviotkin näkyvät tästä vinkkelistä.

tiistai 7. syyskuuta 2010

Once again

ONCE-postauksen rannekoru lähetettiin heinäkuussa syntymäpäivälahjaksi Koreaan. Nyt korun tilannut hurmaantunut (lahjan saajaan - ei koruun) nuori mies on mennyt tarkastamaan, miten koru istuu ihastuksen ranteessa, ja vei mukanaan korulle kaveriksi korvakorut. Pienet, söpöt, sydämelliset:

Kerran viel'




Sydämelliset terveiset!

maanantai 6. syyskuuta 2010

Muisto vaan jää

Elokuisen 'Rasiapostauksen' lopussa on kuva lamppuhelmistä ja makeanvedenhelmistä tehdystä rannekorusta, josta tiedusteltiin lähempää juttua. Kuvasinkin korun uudelleen tuolloin, mutta postaus jäi.



Koru on kuin muisto kesäkukista. Se on niin selvästi kesärannekoru, että menköön talviunille tämän postauksen myötä. Korussa siis makeanvedenhelmiä ja amerikkalaisia lamppuhelmiä:







Olen laittanut lasihelmien väliin, tai oikeasti helmien molemmille puolille, sellaiset pienet hopeamansetit, kaulukset, joista osa uppoaa sisälle helmen reikään ja ulkopuolelle jää pieni reuna suojaamaan vaijeria kulumiselta ja estämään helmiä hankautumasta toisiaan vasten. Mansetit ovat vanhoja, ja tiedot ostopaikasta (ulkomailta) -> ?

Korun lasihelmet ovat siis amerikkalaisia.

Vaan osataan sitä Suomessakin:

Jane Myrsky on suomalainen lasihelmitaiteilija, jonka helmiä olen käyttänyt joissakin koruissani. Aiheesta kiinnostuneille: "Helmien valmistus, lyhyt oppimäärä". Olen vuosia sitten tehnyt muutaman korun Janen lasihelmistä, ja kunhan saan kuvattua ne uudelleen, laitan niistä eri postauksen. Kaivelen samalla esille NERIK (NäitäEnRaaskiIkinäKäyttää) -laatikossa olevat Janen tekemät ihanat lasiriipukset, jotka edelleenkin odottavan koruun pääsyä.

perjantai 3. syyskuuta 2010

Harmaa kuin syyskuun taivas

Kun noita aiemmin esiteltyjen kaulakorujen harmaita helmiä riittää, tein vielä rannekorun, johon sain ujutettua muutaman helmen. Oikeasti mun piti jatkaa siskon kaulaketjua ja veivata siihen lenkkejä, mutta ajatuksissani otin liian paksua lankaa ja lopputuloksena oli Piinaan sopivat lenkit. Siksi tällainen ihme koru.

Piinaa on tosi kiva ja helppo tehdä, mutta joka kerta tauon jälkeen mulla ei ole aavistustakaan sen aloituksesta. Itse punominen ei taida unohtua ikiniä (kop, kop), mutta se alku. Saan sitten purkaa aina muutaman lenkin alkupäästä ennen kuin lähtee rullaamaan. Enkä sitten nytkään muistanut jättää sitä alkupalaa :(

Makeanvedenhelmiä ja Piinaa millisestä langasta:




Ulkona kuvaaminen rupeaa vaatimaan pukeutumista. En ilman vaatteita ole siellä aiemminkaan oleillut, mutta nyt tulee kylmä pelkissä sisätamineissa. Mulla on niin hyvä kuvauspaikka meidän terassilla, etten millään haluaisi siirtyä sisätiloihin, vaan edessähän se on ennen pitkää.

Mut muuten syksy on ihana!

keskiviikko 1. syyskuuta 2010

Mä kans, ku Rillakii

Yks Rilla (ei siis niin kuin 'yks Rilla vaan' vaan nimenomaan hän) on oikea linkkikorukuningatar. En sitten oikeestikaan meinannut sanoa -hirmu. Vääntää niitä kierteisiä automatkallakin, muistan lukeneeni. Ei onnistuisi minulta. Kierteistä tulisi rumat - ja niissä olisi oksennusta. Olen vielä kehittänyt itselleni sellaisen eston, että haluan laittaa lenkin noitten kierteisten väliin. Jotenkin mua häiritsee kierteisen lenkkiä tehdessäni, jos siinä on se naapurilenkki tiellä. Ja vielä enemmän se, kun siellä toisessa päässä roikkuu sitä valmista korua. Olen mieluummin tehnyt irralliset kierteiset ja yhdistänyt ne lenkillä.

Tämä koru valmistui siis jo toukokuussa. Melkein. En nimittäin ole saanut laitettua niitä välirenkaita paikoilleen ennen kuin tällä viikolla. Johan kesti. Korukin on samanlainen kuin keväällä valmistunut, paitsi erilainen. Tässä korussa on erimallinen avain. Eikä se eka koru ole mun, toisin kuin tämä.




Olen minä siis aina välillä tehnyt niitä välilenkittömiä kierteisiä. Enhän muuten tietäisi, että ne on mulle vähän hankalia. Olen nyt kuitenkin ajatellut päättää (en päättänyt ihan vielä) tehdä seuraavan pitkän linkitetyn korun ilman noita välirenkaita, kun kerran Rillakin. Tässä kuitenkin vielä tyyliin a'la ania.






Varmaan on mielenkiintoista katsoa harmaita linkitettyjä helmiä. En todellakaan odota kommentin kommenttia. En oikein tiedä, mitä te voisitte sanoa. Laitan korun kuitenkin tänne, että itse löydän. Jos joskus on tarvis.