perjantai 30. heinäkuuta 2010

Ken hän on?

Kuvasin viime kesänä pihallemme eksyneen tai sinne ihan tarkoituksella vaeltaneen haapakiitäjän toukan. Sana on kiertänyt, että meillä on valokuvamallin paikka vapaana, ja tää tuli castingeihin:

IMG_5308b
• heleä, kauniin värinen iho

IMG_5305b
• pitkä, sopusuhtainen vartalo

IMG_5263b
• pukeutuu tyylikkäästi

IMG_5262b
• luontaista ammatin vaatimaa nöyryyttä

IMG_5266b
• notkea varsi, entinen telinevoimistelija, harrastaa nykyisin tankotanssia (?)

IMG_5287b
• ylväs ryhti ja pitkä kaula

IMG_5296b
• intensiivinen katsekontakti

IMG_5294b

En tiedä, onko tämä viimeinen hyökkäysasento vai poseeraako vaan. Myrkkyhampaan tapaisia ei esitellyt. Mitään vihreää en nyt vähään aikaan laittaisi kaulalleni. Anteeksi niille, jotka hämääntyivät tulemaan katsomaan - ja jotka eivät yhtään tykkää näistä luonnon ihmeistä. Pitäisi taas kuvata hopeaa - ja vetkuttelen. Jos joku tunnistaa tai osaa edes arvuutella, kuka hän on, kiinnostaisi kovasti tietää.

-> -> ->

Mags jo ehtikin apuihin, paljon kiitoksia, ja ehdotti syreenikiitäjää. Sehän se: "Täysikasvuisena toukka voittaa koossa sormen ja lähestyy nakkia. Väri on vihreä muutamin tummin vauhtiraidoin sekä kiitäjätoukille ominaisine peräpiikkeineen. Useimmille laji tuleekin toukkana vastaan, sillä aikuiset perhoset ovat hämäräaktiivisia." (Sitaatti: Keskisuomalainen)

keskiviikko 28. heinäkuuta 2010

Äidille ja tyttärelle

Siitä on aikaa, kun olen tehnyt sormuksia - olin melkein unohtanut, kuinka kivaa se on. Ne taitaa olla mulle sellainen kesäjuttu, sahaan terassilla ja viilaan ja hion salavan alla varjossa istuen. Paitsi, että siinäkin tulee hiki, en vaan sano sitä ääneen, kun olen sellainen hygieenikko ja esteetikko. Josko vaikka jotain hyvää energiaakin sormuksiin tarttuu ihanasta ympäristöstä ja luonnosta (kaupungissa huom.) Eikä tarvitse olla niin tarkkana ja huolissaan viilaus- ja hiomapölyn leviämisestä tuvan nurkkiin, niin hopeaa kuin se onkin.

Äidille tuplasormus ja tyttärelle tuollainen pikkuinen rinkula. Minulla ei ole kastikkarautaa, joten tuon pienempää en pysty sormuspinnallani naputtelemaan. Sormukset olen tehnyt lahjoiksi ja mulle olisi niin merkityksellistä, että lahjan saajat pitäisivät niistä, kootkin kun on vähän huin-hain.

IMG_5018b
IMG_4906b
IMG_5069b
IMG_5203b
IMG_4932b
IMG_5075b
IMG_5168b
IMG_4886b

Sormusten teko täytyy sitten lopettaa hyvissä ajoin ennen töihin paluuta. Menee sormet ja kynnet niin hurjan näköisiksi. Tällä hetkellä vasemmasta peukalosta melkein puuttuu kynsi. Ensin se viilautuu lyhyeksi ja sitten vielä ohueksi. Muut kynnet seuraa pikkuhiljaa mukana. Ja nahkat kans. En osaa käyttää käsineitä oikeastaan kuin kiillotuksessa ja senkin tekisin mieluummin suojaamattomin käsin. Olen lukenut jostain sellaisesta teipistä, jota voi pyöräyttää sormien suojaksi eikä se kuulema kömpelöitä työskentelyä niin paljon kuin käsineet. Sitä on saatava! Paitsi, että elämässä on paljon tärkeämpiä asioita kuin mun kynnet ja sorminahkojen siloisuus. Kunhan voivottelen.

ania2

tiistai 27. heinäkuuta 2010

Rasiat

Aina silloin tällöin kysellään tekemistäni pikkurasioista. Olen jostain netin syövereistä aikoinani ottanut talteen rasian kaavan ja muistelen joutuneeni sitä vähän säätämään, koska kansi ja pohja eivät oikein 'istuneet'.

Kaikessa lyhykäisyydessään: tulostan A3-arkin toiselle puolelle sekä pohjan että kannen kaavat ja toiselle puolelle rasian pääli(kuva)puolen. Rasian osat voi tulostaa kahdelle A4:lle, jos ei ole käytössä isoa tulostinta. Käytän Xeroxin 280-grammaista valkoista paperia. Teen tämän taitto-ohjelmalla, mutta voi sen tehdä kuvankäsittelyssäkin, varmaan tekstinkäsittelyohjelmallakin (?). Leikkaan, taitan ja liimaan. Kaavaa minulla ei tähän hätään ole tarjota, mutta se on helppo piirtää itse kuvaa katsomalla - ja saa sitten omiin tarpeisiinsa sopivan kokoisen.

Jos ei halua tai ole mahdollisuutta tulostaa kuvia tms. voi käyttää paperikaupasta saatavia erivärisiä ohuita kartonkeja, tapettia tai muuta jäykähköä paperia ja piirtää kaava käsin toiselle puolelle. Rasian voi koristella mieleisekseen liimaamalla erilaisia koristeita päälle. Kun en todellakaan ole askartelijaihminen, niin haluan tämänkin homman hoituvan 'napin painalluksella'. Rasian sisälle voi tehdä mieleisensä ja tarpeittensa mukaisen 'korupidikkeen'.

Taloudellinen ihminen täyttää tietenkin koko paperiarkin tulostettavalla. Itse teen käyntikortteja, korulappuja yms. jotka asemoin samalle arkille ja leikkaan ne sitten irti. Jätin ne pois mallista, että olisi vähän selkeämpi.

rasiat
Rasiat2
Rasiat1
IMG_5685b

Nyt tuli hirmu suuret kuvat, toivottavasti mahtuu näytölle.

ania2

maanantai 26. heinäkuuta 2010

Vaaleita pastelleja ja vielki sitä... patinaa

Ostin Magsilta muutaman ruusukvarstikuution, hiukka tuollaisen vapaamuotoisen, rouhean. Muut materiaalit oli kai odottaneet sitä, kun ne heti löysivät toisensa; akvamariininugetit ja pikkuiset kuukivet.

Kesäkoru tämäkin, ja vaikkei materiaalit ihan ole identtiset aiemmin tekemäni rannekorun kanssa, niin aion kyll käyttää niitä yhdessä. En ihan vimmatusti harrasta täysin mätsääviä settejä. Ja korvakorut sarjasta tulee puuttumaan, kun en osaa käyttää sellaisia, jotka osaisin tehdä. Ja taidot ei riitä sellaisiin, joita käyttäisin.

IMG_5088b
IMG_5145b
IMG_5134b
IMG_5090b
IMG_5132b
IMG_5117b
IMG_5123b

Akvamariinugetit on tältä erää käytetty loppuun. Joko teilläkin pursuaa korvista?
Seuraavaksi sitten taas kiiltää, kiiltää. Huomiseen :)
ania2

sunnuntai 25. heinäkuuta 2010

Jotain muuta

... kuin koru. Sudenkortento oli parkkeerannut meidän aurinkovarjon pinnoihin, niihin tukipuihin mitä-ne-on, sinne aivan ylös. Jouduin nousemaan jakkaralle ja kuikuilemaan. Makrossani ei ole zoomia. Niskat meinasi mennä nurin, mutt lähelle pääsin. Kannatti vähän urheilla. Tällaisiahan tehdään myös hopeasta, mutta alkuperäinen on upea:

IMG_5008b
IMG_5007b
IMG_4988b
IMG_4991b

perjantai 23. heinäkuuta 2010

Akaattiviipale

Akvamariininugettejahan riittää, riittää vielä seuraavaankin koruun. Patinointilitkut on valmiina, joten sama teema jatkuu. Kaulakorussa riipuksena akvamariinin värinen akaattiviipale sekä patinoitua hopeaa. Akaattiläpyskä on pinnaltaan hmmm... saippuamainen, ei siis kiiltävä kuten akvamariineissa.

IMG_4863b
IMG_4872b
IMG_4830b
IMG_4881b

Patinaa ja pieniä kiviä

Akvamariineja, vähän khöh... kökkölaatuisia, ja patinoitua hopeaa rouheassa rannekorussa. Korusta on tullut ihan mun kesäsuosikki. Jos ei lomallakaan osaa olla ilman koruja, tällaiset 'ajan patinoimat' korut ovat kivoja vaikka puutarhatöissä. Välillä riittää vähempikin kiilto ja loisto. Tämäntyyppiset korut on oikeasti niitä, joista pidän eniten, vaikka kaikenlaista muuta enemmän teenkin.

IMG_4699b
IMG_4722b
IMG_4727b
IMG_4707b

keskiviikko 21. heinäkuuta 2010

ONCE...

upon a time there was a boy, young man - Mr. Big... joka toivoi minun tekevän ystävälleen korun syntymäpäivälahjaksi. Suunnitelman edetessä valkeni, ettei kyseessä ollut mikä tahansa ystävä. Jotain paljon tärkeämpää.

a right peron2
Joskus joutuu etsimään kauan, joskus kaukaa.

IMG_2822c

Tällä hetkellä syntymäpäiväkoru on Koreassa. Siellä, missä päivänsankaritarkin.

IMG_2782b

IMG_2834b
Värimaailmaltaan Kaukoitään viittaavassa rannekorussa ihania pinkkivärjättyjä tiikerinsilmiä (kiitos Outi),
Swarovskin kristalleja, makeanvedenhelmiä ja hopeaa.


IMG_2784b

IMG_2765b

IMG_2844c


IMG_2741b
synttaria
sydan

Happy Birthday!

K &
ania2

PS Haluan aivan erityisesti kiittää korun tilaajaa vielä tätäkin kautta erittäin miellyttävästä ja mutkattomasti sujuneesta yhteistyöstä. Kanssasi on ollut ilo ja ennen kaikkea hauska asioida - eikä tämä vielä ole ohi. Kiitokset ja kaikkea hyvää!

IMG_2735b