tiistai 23. helmikuuta 2010

Baby Shower




Yli 26 vuotta vanhat nahkatöppöset! Askel taisi olla kovin kevyt, kun pohjat on niin puhtoiset, tai niitä ei vielä ollut - askelia.
. . .

Jos tekisin koruja vain itselleni, olisi tämäkin koru jäänyt tekemättä. Ihania ideoita ja haasteita tupsahtelee sähköpostiini! Kiitos niistä :)

Ystävättäret järjestivät Baby Showerin vauvaa odottavalle tulevalle äidille. Yksi äidin lahjoista oli rannekoru, johon ystävät valitsivat kukin oman kivensä. Oli todella kiva tehdä näin söpöistä korua.

OONA'S BABY SHOWER


Punsseloitu hopealaatta, pätkä hopeista kuningasketjua, viistehiottu kristalli, ruusukvartsi sekä vaalean sininen jade 'arktinen vesi', säätöketjun päässä sininen kristalli hopeavanteessa.








lauantai 20. helmikuuta 2010

Kaksi kaasoa

Takana mielenkiintoinen projekti olla mukana suunnittelemassa ja tehdä ranne- ja korvakorut kahdelle kaasolle. Morsian Jaana on jo tällä hetkellä rouva. Onnentoivotukset! Jaanan kaasoille teetettiin kauniit, yksinkertaisen tyylikkäät puvut, toiselle vaalean ruskea ja toiselle roosa. Roosaan pukuun tuli ruskea vyö ja ruskeaan roosa. Kun koruja alettiin suunnitella, ajatuksena oli ensin jotenkin itsestäänselvästi, että roosaan pukuun roosa koru etc. Mutta jossain vaiheessa ajatus kääntyi, ja kaasojen korut ovat loppujen lopuksi pukujen vöitten väriset.

Rannekorut ovat sirot, keveät ja juhlavat. Suunnittelussa otettiin huomioon kuitenkin se, että koruille on jatkossa käyttöä myös arjessa juhlien jälkeen.









Korut ovat idealtaan aivan samanlaiset. Ruskeassa korussa kivinä viistehiotut savukvartsit ja makeanvedenhelmet. Roosassa korussa roosat viistehiotut kristallit, ruusukvartsi sekä makeanvedenhelmet. Lisänä hopeahelmi ja hopeasta tehty palkki, johon punsseloitu kaason nimi ja päivämäärä. Rannekorut ovat kaksinkertaiset - ja korvakorut hyvin yksinkertaiset. Rannekorun koristeellisemman osan lisänä on rengas makeanvedenhelmistä. Tämä näkyy kuvissa huonosti :( Pahoittelen myös kuvien värisävyjä. Päivänvalo ja minä emme olleet samaan aikaan kotona kuvaamisaikaan. Varsinkin roosan korun värit ovat pielessä. Ranne- ja korvakorut on vielä kuvattu eri päivinä. Jaanan omissa kuvissa on oikeat sävyt.

torstai 18. helmikuuta 2010

Musta kunkku

Usein itselle tekemäni korut ovat malleja ja protoja. Niissä tulee lähinnä testattua käyttömukavuutta. Huonosti istuvaa tai häiritsevää korua ei tule käytettyä, kuten ei huonosti istuvaa vaatettakaan.




Siis se kunkku:
Vähän rautaa välillä, ettei mene liian hempeäksi. Tästä seuraava postaus kun tulee taas olemaan niin södeä. Mutta nyt: mustasta 1,4-millisestä teräslangasta punottu kuningasketju. Korun olen tehnyt omaan 14-senttiseen ranteeseeni, vaikka materiaali onkin aika äijää. Tein mitaltaan niin jämptin korun, ettei heilu eikä helise - tai siis kettinki kalise.









Että tätä ketjua oli kiitollinen kuvata verrattuna kiiltäviin hopeaketjuihin, joitten kuvaaminen toistamiseen koettelee kärsivällisyyttäni.

Lisään vielä kuvan ketjusta ranteessani:



Ketju painaa 26,44 grammaa. Mitähän vastaava mahtaisi painaa hopeisena? Joka tapauksessa olisi aika arvokas.


sunnuntai 14. helmikuuta 2010

Hyvää syntymäpäivää S!




Tiukalla aikataululla toteutettu tilauskoru syntymäpäivälahjaksi. Nyt, kun on tullut viesti, että lahjan saaja tykkäsi, uskallan laittaa esille. Kuningasketjua millisestä hopealangasta, ruusukvartsia fasetoituna, rondellina ja mattana. Riipuksena mm. hopealevystä sahattu, punsseloitu, kuperaksi taottu sydänriipus.












keskiviikko 3. helmikuuta 2010

Helmikuun pitenevät päivät

Tänään on Valon päivä. Valoisan osuus päivästä on pidentynyt jo aika reippaasti. Sen huomaa erityisesti tällaisena kirkkaana, aurinkoisena päivänä. Ei ole enää pilkkopimeää, kun aamulla lähtee töihin - riippuen tietenkin siitä, milloin ne työt alkavat. Lunta on melkein metri muuallakin kuin kinoksissa. Ilmatieteen laitoksen mukaan Helsingissä olisi lunta 50-75 cm. Puhdasta valkoista lunta. Miten mun kukkani voivat siellä hangen alla? Todennäköisesti oikein hyvin. Lumihan suojaa tuulelta ja viimalta ja pakkaselta. Eikä niistä kukista ole muuta jäljellä kuin juuret, joten... Mulla on kotona kolme jouluruusua, joita yritän pidellä hengissä siihen asti, kun maa on sulaa (eihän tässä ole kuin 3-4 kuukautta), että saisin istutettua ne pihalle muitten lajitovereittensa viereen. Saas nähdä, pärjätäänkö me huhti-toukokuulle.



Alla oleva kuva on otettu viime huhtikuun 23. päivä: vanha jouluruusu kukkii vuosi toisensa jälkeen keväisin kilpaa krookusten kanssa. Onhan se aivan eri näköinen kasvi kuin ylempi talvinen nuivahtanut sisarensa - tosin persoonattomampi.