keskiviikko 27. tammikuuta 2010

Yksin aina (joskus) kaunihimpi

Yleensä ostan helmet ja kivet nauhoittain (tarkoittaahan tuo sekä yhtä nauhaa että mooontaa nauhaa). Aina se ei kuitenkaan ole mahdollista. Tätä lamppulasihelmeä oli tarjolla tämä yksi kappale, olisin ottanut useammankin, uskonnette. Lamppulasihelmi on suomalaista käsityötä ja sen on tehnyt Anzu. Eikö ole julmetun upea?! Paitsi niiden mielestä, jotka eivät sinisestä pidä :( Jouduin säätämään kuvissa helmen sinistä väriä, kun ei millään tahtonut kuvautua oikeana. Onkohan tää koboltinsininen?

Helmen koko on noin 16 x 14 mm. Nuo pienenpienet valkoiset pilkut ovat nanoilmakuplia. Niitä on noin tsiljoonayhdeksän. Olen luupin kanssa tiiraillut.





Sitä päivää, kun osaan tehdä tästä arvoisensa korun... Laittaisinko yksinkertaisesti hopeaketjuun?

maanantai 25. tammikuuta 2010

Suloakaatit

Suloinen on ehkä väärä adjektiivi kuvaamaan näitä ihania säröakaatteja. Kauniita ovat, hurmaavia. Akaatteja ovat siis nuo siniset. Punertavat ja kellertävät (luonnossa oranssahtavat) pienemmät ovat karneoleja.

Korussa on samat värit kuin siinä tietyssä Mulberryn kaulaliinassa, jonka värit ovat tosin hiukka murretummat ja jota kaulaliinaa minulla ei valitettavasti ole. Koru saattaa päätyä tyttären ranteeseen, kun sillä on tuo huivikin.










Siniset krakeloidut akaatit poimin nauhasta, joka on ostos Eowynin kirpparilta. Kiitos, Outi! Karneolit olen aiemmin saanut lahjaksi helmiostoksen yhteydessä toiselta koruharrastajaystävältäni.

perjantai 22. tammikuuta 2010

Koukussa!

En taida olla koukussa mihinkään tai en tunnusta. No, määrättyihin ihonhoitotuotteisiin kuten Elizabeth Ardenin Eight Hour Cream -käsivoiteeseen, kauniisiin, hyvin istuviin vaatteisiin, kenkiin, laukkuihin, sokeroituun maitokahviin, sitruunateehen, muutamaan ihanaan blogiin - tunnustan, käyn säännöllisesti katsomassa, mitä kuuluu ja missä mennään. Kai olen koukussa myös helmiin ja hopeaan ;) Kaikista näistä voin toki luopua, jos on pakko. Onneks ei ole.

Mutta, miksi Ania on tehnyt kymmeniä korvakorukoukkuja? Niistä tulee korvakoruja. Olen aiemminkin todennut korvakorujen olevan minulle vähän vaikeita syystä, että käytän itse vain pieniä nappeja. Pieni paradoksi on, että bannerissani on nimenomaan korvakorujen kuva. Korvakoruja on oikeasti hirmu kiva ja tehdä ja niitä toivotaan aina silloin tällöin, joten olen varustautunut... ainakin koukkujen suhteen. Kuvien koukut on vielä viimeistelemättä, viilaan päät pyöreiksi. Tarkoitukseen on olemassa myös työkalu, poranterä, jossa on kuoppa keskellä. Pitänee hankkia sellainen, josko näitä tulee tehtyä enemmänkin. Korvakoruihin on valittava materiaalit erittäin tarkkaan, koska ovat niin lähellä kantajansa kasvoja ja niitä tarkastellaan eri tavalla kuin esimerkiksi rannekorua tai napakorua. Tai mistä minä tiedän. Onhan niitä omaan napaansa tuijottelijoitakin.

Koruharrastajaystäväni Anu tekee todella kauniita korvakoruja. Hänen muutkin korunsa ihastuttavat minua aivan erityisesti.

Katselen tässä samalla Kiira Korven haastattelua. Kiiralla on korvissaan kauniit kristallibrioletit. Heilahtelevat suloisesti. Tyttö itsessään on niin upea, että miten tuollaiseen yksityiskohtaan tulinkaan kiinnittäneeksi huomiota.



keskiviikko 20. tammikuuta 2010

15000 räpsähdystä

... en halua sanoa laukausta, kun kun... tulee mieleen ja rehellisemmin kuitenkin räpsäyttelen. Runsas vuosi sitten hankkimani kameran laskuri näyttää tänään 5166 kuvaa. Se ei kuitenkaan ole koko totuus. Mittari nollautui 10000 kuvan jälkeen. Olen 13 kuukaudessa ottanut yli 15000 kuvaa. Ei yhtään lomakuvaa. Lienette helpottuneita, etten ole niitä kaikkia kuvia tunkenut tänne kiusaksenne. Osa on tietenkin raakattu jo ennen koneelle lataamista eikä ne sinne päässeetkään siellä enää ole tilaa viemässä. Siirrän ulkoiselle.





Aivan kuin tämä viimeisin olisi kääntänyt selkänsä tuulelle ja viimalle ja vetänyt hupun päänsä suojaksi. Toiseksi ylimmäinen on kuin simpukka, jossa on helmi sisällä. Tai vauvan kehto. Voisi se olla auton avoin konepeltikin. Jos antaa mielikuvituksen laukata :)

tiistai 19. tammikuuta 2010

Pakastemustikoita

Kuvasin taas ulkona pakkasessa sormet aivan kohmeessa. Ei siellä paljain käsin kauaa viihdy :( mutta ah sitä valoa!
Koruissa itsessään ei niin mitään erityistä, helmetkin ovat - no vähän tuollaisia. Talven keskellä on kiva haikailla ja mutustella kesäisiä aiheita.

Koruystävälläni Piritalla on oikein Mustikka-korusarja. Anteeksi Pirita, kun pöllin aiheesi. Pirita on myös taitava esine- ja kalustesuunnittelija/puuseppä ja tekee upeita puuesineitä - niin ja puukoruja!

Näistä tummista palleroista vaan tulee mieleen mustikat. Linkitetty rannekoru ja kaulakoru vaijeriin pujotettuine makeanvedenhelmineen. Näyttää, että kaulakoru olisi solmittu silkkiin. Helmien väleissä ei kuitenkaan ole solmuja vaan aivan pienet patinoidut hopeahelmet.







Noilla kukillakaan ei ole mitään tekemistä mustikoitten kanssa. Taitoin leikkokukkakimpun 'härpäkkeistä' oksan - mikä lie. Tähän vuodenaikaan kaikki vihreä on hypnoottista ja siitä saa energiaa. Ei sitä syödä tarvitse, riittää kun katsoo.

torstai 14. tammikuuta 2010

Ankkuriketju

Edellisen postauksen kuvassa purkkarit nököttää umpijäässä laiturin nokassa - vähän surkea näky :( Oisivat nostaneet ankkurit ja purjehtineen lämpöisille vesille silloin, kun vielä oli sulaa. Tai Suomessahan veneet nostetaan pukeille talvisäilytykseen, ei niitten tarvitse muuttolintujen mukana etelään pakkasia paeta.



En noista veneistä nyt kuitenkaan mitään inspiraatiota ole saanut (ja aika hatara aasinsilta), kun olen punonut ankkuriketjun valmiiseen hopeariipukseen. Tiukkaa ankkuriketjua puolitoistamillisestä hopealangasta. En voinut enää työskennellä mun lempipihdellä, melkein nukkesellaisilla. Tarvittiin järeämmät tongit lenkkien sulkemiseen - ja vaati jo voimaakin. Saahan noita valmiita ketjuja kaupasta, mutta halusin tehdä itse - tärkeälle ihmiselle.





keskiviikko 13. tammikuuta 2010

Nuutin päivänä

Eipä liity niin mitenkään koruihin, mutta uusia korukuvia odotellessa ... joo'o, joulu on nyt virallisesti ohi.

"Hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Nuutti pois sen viepi
Joulunajan viimeinen päivä oli Nuutin päivä, joka oli alkuun loppiaista seuraava päivä eli tammikuun seitsemäs, ja joka siirrettiin myöhemmin erinäisistä syistä tammikuun 13. päiväksi. Joulurauhan ja -kemujen lopetuspäivä se oli kummassakin tapauksessa. Hiiva-Nuuttina käytiin tyhjentämässä viimeiset tilkat naapureitten sahtitynnyreistä, ja alettiin vähitellen miettiä arjen töitä. Alkoivat härkäviikot ja läpileivät, alkoi laskiaiseen ulottuva juhlaton kausi." Ajasto/Kirsi Nieminen
tapaninpäivänä.

Juhlat on juhlittu. Alkaa arki harmaa.





... anteeksi, mastot on poikki.
Meitä on hemmoteltu viime päivät aivan ihanilla huurteisilla maisemilla.


maanantai 11. tammikuuta 2010

Ihana talvi

Oikeesti pidän enemmän syksystä kuin talvesta. Musta tuntuu, että palelen aina, vaikka olisin kuinka oikein pukeutunut. Mutta kun näkymät kotiovella, kaupungissa, ovat tällaiset, ei voi kuin huokailla.


Kuvattu iltamyöhällä katuvalojen armoilla, kiinteäpolttovälisellä 50-millisellä, isolla ISOlla, ilman jalustaa.

keskiviikko 6. tammikuuta 2010

'Lumikuningatar'


Valkoisen orkidean kuihtunut kukka.

Korufoorumin tammikuun koruteemaksi on valittu Lumikuningatar: Suunnittele Lumikuningattarelle koru! Uskoisin tämän korun sopivan paremmin jääprinsessalle. Tai, no, aion kyllä käyttää korua itse vaikken ole kumpikaan. Korussa on hiomattomia vuorikristallinugetteja, keshihelmiä, kuukivirondelleja ja hopeaa. Kuukiven sinistä hohdetta en onnistunut saamaan kuvaan.


perjantai 1. tammikuuta 2010

Tammikuu 2010

Uusi vuosikymmen on alkanut. Ei tunnu kovin erilaiselta. Pitäisiköhän? No, me kaikki ollaan vanhennuttu vähän, vanhetaan myös huomenna, ylihuomenna... mutta eihän sillä ole väliä. Ollaanhan myös viisastuttu tai ainakin saatu eletyn elämän mukanaan tuomaa kokemusta hippunen lisää.

Ulkona on ihana talvipäivä ja pääkaupunkiseudulla harvinaista puhdasta lunta. Sisällä kukkii kilpaa joulukukkien kanssa orkideat, valkoiset, retuliinit ja tämä hailakka vaaleanpunainen.





Merisavua jäisen merenlahden yllä.

En tehnyt mitään uudenvuodenlupauksia - niin paitsi, että yritän syödä ja elää terveellisesti, kuten tähänkin asti - no joo, jättää makeat vähemmälle. Järjestää enemmän aikaa korujen tekemiseen, tehdä valmiiksi kaikki luvatut, keskeneräiset, suunnitteilla olevat... Toivon, että vihdoin uskaltaisin yrittää tehdä kieputuskorun (se ohut lanka menee sykkyrälle, sekaisin ja katki kuitenkin), että järjestyisi aikaa (sen kun järjestän!) opetella ja kokeilla uutta sekä rohkeutta (mitä mä pelkään?) tehdä persoonallisempia, oman näköisiäni koruja. Kaikille blogivieraille toivon onnellista, antoisaa ja rikasta (ei vain materiassa mitattuna) alkanutta vuotta ja toivon tietenkin tapaavani teitä täällä!