maanantai 1. marraskuuta 2010

Roosan helmikorvakorut



(Kuvien värit eivät vastaa todellisuutta.)

Kuten olen monta kertaa todennut, korvakorut ovat se heikoin lenkki koruilussani. Kun itse käytän vain pieniä nappeja, jää omakohtainen käyttökokemus olemattomaksi - eikä muutosta ole luvassa.

Pyynnöstä tein syksyn morsiamelle helmikorvakorut. Sain kuvan morsiuspuvusta sekä mallin ajatellusta kampauksesta, korujen väri- ja mallitoivomuksen. Aikaa oli sen verran naftisti, että oli turvauduttava varastoissani oleviin materiaaleihin. Yllä olevat kuvat esittävät versiota A. Koruja lyhennettiin toivomuksesta, alla lopullinen versio B):



Korvakoruissa makeanvedenhelmiä, keshihelmiä, hiomattomat vuorikristallinugetit sekä pikkuruisia säihkyviä Swarovskin kristallirondelleja sekä hopeaa. Korvakoruja on ihan ehdottoman ihana tehdä, olen vain vähän eksyksissä siirtyessäni oman mukavuusalueeni ulkopuolelle. Hyvä ohjeistus tukee ja kannustaa, siitä kiitokset korujen teettäjälle.

Kaunistakin kauniimpi Roosa:



Sydämelliset onnittelut!

7 kommenttia:

  1. Kaunista. Aloitteva hopeanpunoja tahtoisi esittää muutaman kysymyksen... Osaatko sanoa mistä löytäisin mallin/ohjeen mm. punomaasi haltiaketjuun? Onko olemassa joku suomenkielinen kirja aiheesta vai pitääkö lukea englanniksi?

    VastaaPoista
  2. Hei Minna-Liisa. Josko lähetät sähköpostiosoitteesi minulle: ania.alf@gmail.com niin lähetän haltiaketjun ohjeen pdf-tiedostona sinulle. Ohje on kuvallinen, ja ketju todella helppo punoa :)

    VastaaPoista
  3. Kaunis, kaunis. Mulla itselläni ihan sama "ongelma" korvisten kanssa. Pitäisi joskus ihan tsempata ja edes vähän yrittää. Juhliin - jonnekin. Napit aina.

    Joku tuon tyylinen runsas, mutta ihanan tasapainoinen sopisi kyllä töihinkin silkkipaitiksen ja kynämekon kaveriksi.

    VastaaPoista
  4. Kiitos Rilla. Koekäytän aina tekemäni korvakorut, tarkoittaen, että pidän niitä kotona puolisen päivää. Helskyviin koruihin tottuu aika nopeasti, mutta ei ne ole mun juttu. Katsotaan, josko tulisi jotkut isot juhlat, joihin saisi tälläytyä oikein kunnolla, niin ehkä... Korvakoruja on silti todella kiva tehdä.

    VastaaPoista
  5. Upeat, juuri sopivasti kaikkea... näyttävät, herkät, hehkuvat...kuten morsian!

    VastaaPoista
  6. Vähän aikaa olen jo blogiasi seuraillut mutta nyt on pakko jo kommentoida; teet kyllä henkeäsalpaavan kauniita koruja! Ja voi näitä kuvia, kunpa itsekin joskus oppisin kuvaamaan yhtä kauniisti..:)

    VastaaPoista
  7. Kiitos Pioni :) Kaunis morsian oli tyytyväinen korvakoruihinsa. On kuulema käyttänyt muissakin tilaisuuksissa, mikä on paras kiitos ikinä.

    Laura, ihana että olet löytänyt tänne. Lämpimät kiitokset kannustavista sanoistasi. Sekä koruilu että valokuvaaminen on molemmat haasteellisia harrastuksia. Jatkuvasti voi ja pitää kehittyä, oppia uutta, ja toivottavasti saisin myös enemmän persoonallisuutta mukaan molempiin harrastuksiin. Ensin vaan pitää oppia perusasiat.

    VastaaPoista