torstai 19. elokuuta 2010

Verkkoketjut




Verkkoketju millisestä langasta nuorelle miehelle:



Ketjussa killuu pieni hopearengas, johon on punsseloitu nimi minikirjainpunsseleilla. Näkyy vähän huonosti, kun on niin kiiltävä. Ketjuun ei haluttu valmista patinaa, vaan odotellaan ajan kanssa tulevaa.

Sekä vähän sirompi verkkoketju nollaysin langasta nuorelle naiselle, tuo päällimmäinen:



Aiemmin itselle tehty.
Verkkoketju on yksi kestosuosikeistani, tehdä ja käyttää.

11 kommenttia:

  1. Ihan järjettömän hienoja!! Osaispa itsekin tehdä tuollasia, huoh.

    VastaaPoista
  2. Upeat. Nahkanauhan pujottaminen ketjun sisään tekee näistä ihan eri oloiset, kuin muuten olisivat. Nuorekkaat :)

    Mun pitäisi opetella tuo verkkoketju. Ja muutama muukin malli, olen kyllä ollut kamalan laiska opettelemaan näitä.

    VastaaPoista
  3. Huomenta Katariina. Kiitos, olin kahden vaiheilla, laittaako postaukseen vai ei. Olenhan jo kerran esitellyt verkkoketjuranneketjun, omani. Mutkun nää on niin mun lemppareita. Josko inspirois jotakuta. Eikä ole vaikea tehdä.
    Rilla, hyvää huomenta myös sinulle. Toi nauhajuttu on niin näppärä, kun sen voi ottaa pois heti, kun kyllästyy tai se menee huonoksi, ja uuden voi halutessaan pujottaa valmiiseen verkkoketjuun. Itsekään en osaa kovin montaa ketjumallia. Pidän eniten näistä yksinkertaisista, ja verkkoketju on niii-in helppo.

    VastaaPoista
  4. Kyllä inspiroi, kokeiluun lähtee varmasti minullakin! Tuo nahkanauha antaa ihan oman näkönsä tähän. Olisikohan liian hempeä organzalla? Mutta siis, hienoa, että nauhoilla saa ilmeen muutettua erilaiseksi. Upeita!

    VastaaPoista
  5. Henna: Organzanauha tekee korusta naisellisemman, siinähän ei ole mitään pahaa. Varmasti tulee kivan näköinen. Käyttää voi mm. vahattua puuvillanauhaa tai mitä tahansa mieleistään. Jotkut (olen minäkin) pujottavat esim. Swaron biconeja ketjun punomisvaiheessa sinne sisälle. Kristallit ovat kivan näköisiä, kun ne pilkistää sieltä välistä. Toisn itse en omastani (liian hailakat kristallit) kauheasti pitänyt.

    VastaaPoista
  6. Onpas upeat! Verkkoketju on kyllä helppoa tehdä, mutta se on yksi inhottavimmista ketjuista päätellä, ainakin minusta :[

    VastaaPoista
  7. Kiitos Outi, ja oikeassapa olet tuon päättelemisen kanssa. Näissä nahkanauhallisissa se menee helposti sillee, että viimeiseen kahteen lenkkiin kiinnitän lukon/lukon vastakappaleen ja sen 'ylimääräisen' kolmannen lenkin läpi pujotan nahkanauhan. Se tavallaan lukittuu tai jarruttuu siihen. Ymmärsitköhän? Nauhattoman verkkoketjun päätän yksinkertaisesti siten, että jätän sen kolmannen lenkin vaan pois. Kaksi viimeistä lenkkiä voivat myös olla vähän pienemmät. Sitä langasta väänneltyä kolmilenkki-kierrettysilmukka-systeemiä en osaa tehdä niin kauniiksi, että kelpuuttaisin.
    Nahkanauhaan teen liukusolmun. Koru pysyy ranteessa ilman ketjun lukkoakin, mutta olen sen kaikkiin laittanut. Vähän kömpelö sulkea. Uskoisin, että 'hakaskoukku' olisi näppärämpi.
    http://studio-ania.blogspot.com/2010/02/musta-kunkku.html

    VastaaPoista
  8. Tosi roheen upeat, nämä ovat sellaisia mun makuun käyttökoruja :) hyvä idea tuo nahkanauha,antaa luonnetta koko korulle juuri sopivasti, hienosti toteutettu :)

    VastaaPoista
  9. Niin ihania! Ja että tuollainen paketti osaa olla houkutteleva!

    VastaaPoista
  10. Miehekäs ja tyylikäs tykkään!

    Jostain kommenttikentästä eksyin blogiisi ja pakko oli kommentoida. Nimittäin nimeäsi. Minulla on samanniminen tytär, Ania. Kohta vuoden vanha. En tiedä onko tämä sinun oikea nimesi, mutta mielestäni kaunis nimi joka tapauksessa :-).

    VastaaPoista
  11. Kiitos kommenteista Sari, Akvamarin ja Satu :) Harvemmin tulee tehtyä koruja miehille. Varmaan senkin takia, että pyyntöjä tulee vähemmän, eikä omani käytä. Luulen, että ne olisivat ajatusmaailmaltaan kuitenkin aika mua, yksinkertaisia, selkeitä ja vailla härpäkkeitä. Edellyttäen, että tutustuisin aiheeseen syvemmin ja osaisin niitä tehdä. Eikä tämä tarkoita, ettenkö tykkäisi tehdä bling-blingejä! Miesten korut ovat jotenkin niin rehellisiä.
    Satu: En ole kuullut kenenkään käyttävän nimeä Ania. Nimi on melkein oma nimeni, olen yhden kirjaimen ulkomuotoa muokannut.
    Ania sopii typografisesti moneen 'juttuun' paremmin kuin oma lenkillinen versioni. Tyttärelläsi on kaunis nimi, onneksi olkoon - kaunisnimisestä tyttärestä :) Minullakin on tytär, tosin vanhempi kuin sinun.

    26. elokuuta 2010 8.38

    VastaaPoista