keskiviikko 11. elokuuta 2010

"Peukalo, etusormi liikkuu...

...peukalo, etusormi liikkuu,
peukalo, etusormi liikkuu, ja iloisia oomme me kaikki"



Jotta liikkuis vastaisuudessakin, pitää sormistaan pitää hyvää huolta. Vaikkei korunteossa kauhean suuria loukkaantumisen vaaroja liene (siis mun koruilutasollani), varsinkin hopean käsittely tekee hallaa paljaille sormille. En osaa käyttää käsineitä, ne on kömpelöt, ja ohuet kertakäyttösuojakäsineet eivät kestä ehjinä kuin hetken. Hopean viilaaminen ja hiominen hävittää siinä ohessa kynnet, ja nahkakin saattaa saada pieniä vaurioita. Kiillotettaessa hopeaa koneellisesti se kuumenee niin, että sormet on vaarassa saada palovammoja. Näitä pikkuharmeja kun tuskailin ihan julkisesti (täällä) tossa pari viikkoa sitten, ihana Reeta, koruiluystävä, kertoi tilanneensa mulle sormisuojateippiä. Eikö ole kauniisti tehty.

Ehdin pikapikaa kokeilla teipin tehoa, hyödyllisyyttä ja ennen kaikkea käyttömukavuutta. Lyhyen empiirisen tutkimukseni perusteella teippi on kätevää, suojaa hyvin eikä häiritse työskentelyä. Sahaan hopealankaspiraalit varsin amatöörimäisesti peukalon ja etusormen välissä, kun se on mielestäni niii-in kätevää. Siis niin kauan kuin ei lipsu. Sitä en kokeillut, kuinka syvälle lipsahtava sahanterä uppoaa teipin läpi lihaan. Kerron sitten, josko niin käy.



Teippi on, kuten kuvista näkyy, tuollaista sairaalanvihreää. Onkohan se kyseisestä ympäristöstä kotoisin? Teipin mukana ei tullut käyttöohjetta, joten en ole ihan varma sen oikeaoppisesta sitomisesta. Tärkeintä lienee, että sitä on uhanalaisissa ruumiinosissa.



Tunnettehan vienon laventelin tuoksun? Nuuh... aah!

Sydämelliset kiitokset Reeta ja hyvää loppukesää myös sinulle :)



PS Reetan luvalla lisään linkin 'teippikaupan' sivuille: Cooksongold
. . .

9 kommenttia:

  1. Tuota täytyy kaivaa itsekin jostain. Vielä en kertaakaan ole (kop, kop) onnistunut sahailemaan sormiini, tai polttamaan niitä, mutta tuntuu, että tää on vaan tällainen "accident waiting to happen"...

    Tota hopealangankieputteluhyötyä en ollut ees tajunnut!

    Aina oppii jotain :)

    VastaaPoista
  2. Mä olen käyttänyt laastaria kun ei ole ollut noin hienoa teippiä. Vasemmassa etusormessa on jo musta ikuinen jälki, kun saha on lipsahtanut siihen niin monta kertaa ja ihon alle on jäänyt hopeapölyä. Mahtaa tulevaisuudessa arkeologit ihmetellä, että miksi multa löytyy jalometallia ihon alta :)

    VastaaPoista
  3. Onpas kätsän näköistä teippiä! Tarpeellinen apuväline, ehdottomasti saatava!

    VastaaPoista
  4. Kiitokset kommenteista :)
    Haa, onko muitakin koruilijoita, jotka sahaavat näppien välissä? Seepia: Olen kerran vetänyt isän puukolla etusormen melkein juuresta poikki. Onneksi oli niin vähän voimaa silloin ja vahva luu, että jäi yritykseksi. Mutta se kesä meni piloille. Muutama vuosi sitten vedin mattoveitsellä samaisesta vasemmasta etusormesta 'noin puolet pois'. Otin talteen fileoidun lihan, muttei sitä voitu ommella takaisin, kun oli epähygieenisesti kuljetettu sairaalaan pakastepussissa. Ei jäänyt oikein mitään, mihin olisi saanut tikit, joten hoidettiin 'keinoiholla'. Toki on lihat kauniisti kasvaneet takaisin. Kyseinen sormi on aika tärkeä tässä harrastuksessa, joten saa jäädä kokematta: "Kolmas kerta toden sanoo".

    VastaaPoista
  5. Magskin ehti väliin, kun tarinoin. Teippi on jännän tuntuista, se muokkaantuu hyvin istuvaksi eikä ole tahmeaa. En ole vielä ehtinyt testata sen lämmöneristävyyttä, mutta uskon ehdottomasti sen hyvyyteen tässäkin asiassa.

    VastaaPoista
  6. :D kätevä keksintö ja kivan väristä laastaria. pidähän hyvä huoli taikasormistasi

    VastaaPoista
  7. Kiitos Piia! Oikeestihan sormet, ja pää, on tärkeämpiä oikeassa työssä kuin näissä vapaa-ajan höpsötyksissä. Kiva kuitenkin, että kaikki on tallella, siinä kunnossa kuin ovatkin.

    VastaaPoista
  8. Käytän kanssa tuota samaa teippiä hopeatöissä, erityisesti viilatessa. Todella hyvä tuote!

    VastaaPoista
  9. Anonyymi, kiitos kommentistasi. Kiva kuulla, etten ole ainoa 'hienohelma' ;)

    VastaaPoista