torstai 18. helmikuuta 2010

Musta kunkku

Usein itselle tekemäni korut ovat malleja ja protoja. Niissä tulee lähinnä testattua käyttömukavuutta. Huonosti istuvaa tai häiritsevää korua ei tule käytettyä, kuten ei huonosti istuvaa vaatettakaan.




Siis se kunkku:
Vähän rautaa välillä, ettei mene liian hempeäksi. Tästä seuraava postaus kun tulee taas olemaan niin södeä. Mutta nyt: mustasta 1,4-millisestä teräslangasta punottu kuningasketju. Korun olen tehnyt omaan 14-senttiseen ranteeseeni, vaikka materiaali onkin aika äijää. Tein mitaltaan niin jämptin korun, ettei heilu eikä helise - tai siis kettinki kalise.









Että tätä ketjua oli kiitollinen kuvata verrattuna kiiltäviin hopeaketjuihin, joitten kuvaaminen toistamiseen koettelee kärsivällisyyttäni.

Lisään vielä kuvan ketjusta ranteessani:



Ketju painaa 26,44 grammaa. Mitähän vastaava mahtaisi painaa hopeisena? Joka tapauksessa olisi aika arvokas.


8 kommenttia:

  1. Tää on hieno!
    On siinä ollut sulla lenkinvääntämistä kun noin jämerästä tavarasta tuon olet tehnyt :)
    Mutta kuule - miten sä saat nuo korut käteen kun teet jämptejä pituuksia? Mulla on harvoin kaveria auttamassa joten pakko tehdä pidempää jotta saan itse rannekorun käteen :)
    Hennaliisa

    VastaaPoista
  2. Kiitos Hennaliisa! Nämä lenkit olen ostanut valmiina. Mulla ei todellakaan ole voimia itse vääntää tuollaisesta langasta. Punominen sujui yllättävän helposti. Tosin jouduin luopumaan lemppari-'nukkepihdeistäni' ja ottamaan käyttöön oikeat työkalut.
    Pidän rannekoruja aina vasemmassa kädessä (olen oikeakätinen) ja laitan painon*) lukon vastakappaleeseen siksi aikaa, että saan lukon kiinni. Mieluummin taiteilen vaikka useamman minuutin näin kuin pidän rannekorua, joka roikkuu käden päällä. En vaan viihdy sellaisissa hölskyvissä. Ei siihen korun pukemiseen mene aikaa, kun oon niin tottunut. Pidän rannekoruja ihan joka päivä ja riisun ne yöksi pois. Tosin salpalukko on todella nopea pukea ilman apuvälineitäkin, vaikka rannekoru olisi lyhyempikin.
    *) Jotkut käyttää siis koukkukorvista tässä, mulla ei sellaisia ole, kun en sellaisia käytä. Olen tehnyt itse hopeasta koukun ja laittanut siihen kauniin kiven painoksi. Ihan vaan tätä rannekorun pukemista varten ;)

    VastaaPoista
  3. Ihanan synkkä postaus... siis hyvässä mielessä. Kaikki sointuu niin hyvin yhteen, niinhän sulla aina! Kuningasketju on kaunis!

    VastaaPoista
  4. Todella tyylikkäät sivut! Näkee että kuviin on panostettu ja hienoja koruja :)

    VastaaPoista
  5. Aivan ihana bysanttilainen ketju ;-D. Mistä olet hankkinut teräslenkit?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Merja. Olen ostanut teräslenkit aikoinani harrastaja(netti)kaverilta. Mieheltä, jonka nimeä en enää muista eikä yhteystietojakaan ole tallella. Lenkithän ovat mustaa terästä, ja koru on tosi kivan näköinen luonnossa. Rouhea teräs sopinee paremmin miesten koruihin, mutta tykkään itse tuosta mustasta kunkusta. Pahoittelen, etten ole pitänyt parempaa arkistoa hankinnoistani. Jotenkin olen vieläkin sitä mieltä, että tämä on jonkinsortin ohimenevä hurahdus. Se vaan jatkuu ja jatkuu ;)

      Poista
    2. Täytyypä selata nettiä, haluaisin tehdä itsellenikin tuollaisen ranneketjun.

      En minäkään pysy kartalla edes omien materiaalihankintojeni kanssa ja se sitten harmittaa kun haluaisi jotakin lisää, muttei muista mistä on tavaran tilannut. Ja nyt kun Hopealanka.fi lopettaa, en tiedä mistä hopealankani ostaisin.....

      Poista