sunnuntai 2. elokuuta 2009

Välineharrastus



Ollessani hopeasormuskurssilla, työkaluvälineistöön kuului mm. lattaviila. Se oli tarpeellinen silotettaessa sahatun hopealevyn reunaa. Muistin joskus nähneeni sellaisen kotona miehen työkalupakissa ja vihjasinkin tarvitsevani sitä ihan ehdottomasti enemmän kuin hän. Työkaluperheeni on nyt kasvanut jälleen yhdellä jäsenellä. Eihän tuo kaunis ole, mutta tarpeellinen ja suoriutunee tehtävästään. Periaate kun on, ettei kaikkea tarvitse kaupasta uutena ostaa. Vielä puuttuu muutama vempain, jotta pääsen tekemään sormuksia omassa studiossani.



. . .

Loma on nyt kokonaan takanapäin. Koulukalenteria tutkiessani huomasin, että kesän aikana olisi pitänyt tutustua Tekijänoikeuslakiin. Autuaastipa olen koko asian sivuuttanut. Työt alkaa huomenna ja koulu parin viikon päästä. Kuvittelin ehtiväni tehdä lomalla vaikka mitä hyödyllistä, mutta olenkin sitten vaan lomaillut. Ja hoitanut puutarhaa. Todellisuudessahan se on pikkupiha, puutarha vaan kuulostaa paremmalta.

2 kommenttia:

  1. Onnea uudesta viilasta! :) Mä en olis ennen Tuijan kurssia uskonut, kuinka onnellinen nainen voisi olla uusista viiloista :D Itse kävin maanantaina ostamassa itselleni juurikin lattaviilan, kaksi eri karkeudella olevaa neulaviilaa ja hiomapapereita. Kohta on kaikki työkalut valmiina ja voin alkaa tekemään sormuksia myös kotona! Kun vaan uskaltais alkaa leikkimään tuon jouttamisvehkeen kanssa...

    VastaaPoista
  2. Kiitos Seepia. Naisen elämässä ilon ja onnen tuojat vaihtelevat, eikä välillä kummoisiakaan ihmeitä vaadita, jotta päivä paistaa. Samoja aarteita näemmä hilloamme. 'Poltinta' en vieläkään ole käynyt ostamassa vaikka Tuijalta juotosnesteen ja -palat jo mukaan tulivatkin. Mun mies pyysi multa hienoa hiomapaperia - mulla kuulema on nykyään kaikkea kivaa, mitä hänkin silloin tällöin tarvitsee. Annoin pienen palan, kun sain siltä ton viilan. Olinkos vähän reilu.

    VastaaPoista