perjantai 31. heinäkuuta 2009

Viimeinen lomapäivä

ja sataa, sataa ropisee. Ukkostaa. Sade tekee luonnolle hyvää ja ihmisellekin, jos se ei jatku päivätolkulla. Ihminen ei yleensä pidä jatkuvasta sateesta - sen juuret lahoo.


. . .

Koruista käytän, ja teen, kaikista mieluiten rannekoruja. Rannekorua on helpompi käyttää kuin kaulakorua. Kaulakorulla koristautuessa on tarkemmin otettava huomioon vaatetus, kaula-aukon muoto ja kaikkea muutakin - niin kuin kengät. Rannekoru ei ole niin kriittinen ympäristönsä suhteen, siksi kai niistä tykkään erityisesti.

Viimeisen lomapäivän kunniaksi vielä yksi koru, joo ja jep: rannekoru



Sahasin, punsseloin, viilasin ja kiillotin noita 'pellinpalasia' ja kun koru oli valmis, niin tykkäänkin siitä nurjasta satinoidusta (tuosta sanasta en sitten tykkää ollenkaan) puolesta enemmän. Koru on kuin kääntötakki, sitä voi pitää noin päin tai näin päin (huomaattekohan mitään eroa?):



Tässä vielä koru ranteessa tuon aiemman vuorikristallikorun kanssa. Nyt menen kertaamaan, mitä Othel sanoi auringon vaaleiksi polttamista ihokarvoista ruåtsalaisdaamien ruskettuneella iholla! Ja piilotan suurennuslasit teiltä kaikilta.

5 kommenttia:

  1. Ihana, sopivasti tekno ja näyttävä.

    VastaaPoista
  2. Tykkään! Kääntötakkisuus on hyvä ominaisuus. :)

    VastaaPoista
  3. Kiitos. Korua tehdessäni en kyllä ajatellut hetkeäkään, että kääntöpuoli tulisi näkyville missään vaiheessa. Satsasin päälipuoleen turhankin pikkutarkasti. Esim. vaihdoin jo kerran laittamani isompikokoiset renkaat näihin pienempiin, punsseloituun kuviointiin paremmin sopiviin.

    VastaaPoista
  4. Tämä on siis NIIIIIN tyylikäs ettei mitään rajaa! Oikein "minun" näköinen koru :)

    VastaaPoista